”Istu paikallasi ja ole tarkkaavainen!”
Kun tarkkaavaisuus-ylivilkkaushäiriö on osa elämää
”Jim oli koko ajan puhunut siitä, että Cal oli vain hemmoteltu piloille ja että tämä kyllä parantaisi tapansa, jos me – siis minä – pitäisimme hänelle tiukempaa kuria. Nyt lääkäri on kertonut meille, että syy ei ole minussa tai meissä tai Calin opettajissa: jotain oli todellakin vialla pienessä pojassamme.”
CAL kärsii tarkkaavaisuus-ylivilkkaushäiriöstä eli ADHD:stä (lyhenne englannin sanoista ”attention deficit hyperactivity disorder”), jolle on tunnusomaista keskittymisvaikeudet, impulsiivisuus ja ylivilkkaus. Arviolta 3–5 prosentilla kaikista kouluikäisistä lapsista on tämä häiriö. ”Heidän aivonsa ovat kuin televisioita, joiden kanavanvalitsin on epäkunnossa”, sanoo pedagogi Priscilla L. Vail. ”Yksi ajatus johtaa toiseen vailla suunnitelmallisuutta tai järjestystä.”
Tarkastellaanpa lyhyesti ADHD:n kolmea tärkeintä oiretta.
Keskittymisvaikeudet: ADHD-lapsi ei kykene jättämään epäolennaisia pikkuseikkoja omaan arvoonsa ja keskittymään yhteen aiheeseen. Asiat, joita hän näkee ympäristössään, sekä muualta tulevat äänet ja hajut häiritsevät näin ollen helposti hänen keskittymistään. Hän on tarkkaavainen, mutta hänen ympäristössään ei ole mitään sellaista, mihin hänen huomionsa kiinnittyisi. Hän ei osaa päättää, mikä asia ansaitsisi hänen päähuomionsa.
Impulsiivisuus: ADHD-lapsi toimii ennen kuin hän ajattelee, eikä hän ota huomioon seurauksia. Hän ei osaa kunnolla suunnitella eikä harkita tekemisiään, ja aika ajoin hänen tempauksensa ovat vaarallisia. ”Hän säntää kadulle, kapuaa ikkunalaudalle, kiipeää puuhun”, tohtori Paul Wender kirjoittaa. ”Sen johdosta hän saa tavallista enemmän haavoja, mustelmia ja ruhjevammoja ja häntä joudutaan myös tavallista useammin käyttämään lääkärissä.”
Ylivilkkaus: Ylivilkkaat lapset ovat kaiken aikaa levottomia. He eivät kykene istumaan paikallaan. Tohtori Gordon Serfontein sanoo kirjassaan The Hidden Handicap: ”Huolellinen tarkkailu paljastaa, että he vielä vanhempinakin jollain tapaa liikuttelevat jatkuvasti sääriään, jalkojaan, käsivarsiaan, käsiään, huuliaan tai kieltään.”
Lapset, joilla on keskittymisvaikeuksia ja jotka ovat impulsiivisia, eivät silti ole kaikki ylivilkkaita. Heidän poikkeavuudestaan käytetään joskus yksinkertaisesti nimitystä tarkkaavaisuushäiriö eli ADD (lyhenne englannin sanoista ”attention deficit disorder”). Tohtori Ronald Goldberg selittää, että ADD:tä ”voi ilmetä täysin ilman ylivilkkautta. Tai sen kanssa voi esiintyä eriasteista ylivilkkautta – tuskin havaittavasta melko ärsyttävään ja edelleen suurta haittaa aiheuttavaan saakka.”
Mistä ADHD johtuu?
Vuosien mittaan tarkkaavaisuusongelmiin on pidetty syynä kaikkea mahdollista – huonosta lastenkasvatuksesta loisteputkien valoon asti. Nykyään ADHD:n ajatellaan olevan yhteydessä joihinkin aivojen toimintahäiriöihin. Vuonna 1990 Yhdysvaltain mielenterveysinstituutti tutki testien avulla 25:tä aikuista, joilla oli ADHD:n oireita, ja havaitsi, että sokeriaineenvaihdunta oli heillä hitaampaa niissä osissa aivoja, jotka säätelevät liikkeitä ja tarkkaavaisuutta. Noin 40 prosenttiin ADHD-tapauksista saattavat olla osasyynä perinnölliset tekijät. Kirjan The Hyperactive Child Book mukaan muita tekijöitä, jotka saattavat olla yhteydessä ADHD:hen, ovat äidin raskaudenaikainen alkoholin tai huumeitten käyttö, lyijymyrkytys ja joissakin tapauksissa myös ravinto.
ADHD murros- ja aikuisiässä
Viime vuosina lääkärit ovat havainneet, ettei ADHD ole vain lapsuusajan häiriö. Tohtori Larry Silver sanoo: ”On aivan tavallista, että tuodessaan lapsensa saamaan hoitoa vanhemmat sanovat: ’Minä olin lapsena samanlainen.’ Sen jälkeen he myöntävät, että heidän on edelleenkin vaikea odottaa vuoroaan jonossa, istua paikallaan kokoustilaisuuksien ajan ja viedä loppuun aloittamiaan tehtäviä.” Nykyään on se käsitys, että noin puolella kaikista ADHD-lapsista on ainakin joitain oireita jäljellä murros- ja aikuisiässä.
Murrosiässä ADHD-oireisten riskialtis käyttäytyminen voi muuttua kaikenlaisten pahojen tekemiseksi. ”Aiemmin murehdin sitä, että hän ei pääsisi korkeakouluun”, sanoo erään ADHD-nuoren äiti. ”Nyt en voi muuta kuin rukoilla sitä, että hän ei joutuisi vankilaan.” Tällaiseen pelkoon voi olla aihetta. Sen todistaa tutkimus, jossa 103:n ylivilkkaan nuoren vertailuryhmänä käytettiin 100:aa lasta, joilla ei ollut tätä häiriötä. Aikakauslehti Newsweek kertoo: ”Hieman yli 20 vuoden ikäisinä ylivilkkailla oli kaksi kertaa todennäköisemmin rikosrekisteri, heidät oli viisi kertaa todennäköisemmin tuomittu törkeistä rikoksista ja he olivat yhdeksän kertaa todennäköisemmin olleet vankilassa.”
Aikuisiässä ADHD voi aiheuttaa aivan erityisiä ongelmia. Tohtori Edna Copeland sanoo: ”Ylivilkas poika saattaa aikuisena vaihtaa usein työpaikkaa, saada monta kertaa potkut, touhuta ja näpräillä kaiket päivät päämäärättömästi ja olla levoton.” Tällaiset oireet voivat koetella avioliiton kestävyyttä, jollei niiden syytä ymmärretä. Erään ADHD-oireisen miehen vaimo sanoo: ”Keskustellessamme yksinkertaisista asioista hän ei edes kuullut kaikkea, mitä sanoin. On aivan kuin hän olisi aina jossakin muualla.”
Tällaiset ominaisuudet ovat toki tavallisia monilla ihmisillä – ainakin jossain määrin. ”Joudutaan kysymään, onko näitä oireita ollut aina”, sanoo tohtori George Dorry. Hän esimerkiksi toteaa, että jos mies on ollut unohtavainen vasta sen jälkeen, kun hän menetti työpaikkansa, tai sen jälkeen, kun hänen vaimonsa sai lapsen, niin se ei ole mitenkään epänormaalia.
Jos toisaalta jollakulla todella on ADHD, niin sen oireet vaikuttavat melkeinpä kaikkeen hänen elämässään. Tämä piti paikkansa 38-vuotiaasta Garystä, älykkäästä ja tarmokkaasta miehestä, joka ei koskaan näyttänyt saavan valmiiksi aloittamiaan tehtäviä siksi, että hänen ajatuksensa aina karkailivat muihin asioihin. Hänellä on ollut jo yli 120 työpaikkaa. ”Olin vasta äskettäin hyväksynyt sen tosiasian, etten voisi onnistua missään”, hän sanoi. Gary ja monet muut – lapset, nuoret ja aikuiset – ovat kuitenkin saaneet apua tullakseen toimeen ADHD:n kanssa. Millaista apua?