Kun oppimisvaikeudet ovat osa elämää

Kuusivuotiaalle Davidille on aina päivän kohokohta se, kun hänelle luetaan jokin kertomus. Hän kuuntelee mielellään, kun äiti lukee hänelle, eikä hänen ole vaikea muistaa kuulemaansa. Davidilla on kuitenkin eräs ongelma: hän ei osaa itse lukea. Kaikki tehtävät, jotka vaativat visuaalisia taitoja, saavat hänet turhautumaan.

Sarah on koulussa kolmannella luokalla, mutta silti hänen käsialansa on harvinaisen epäselvää. Hänen kirjaimensa ovat kömpelön näköisiä, ja jotkin niistä on kirjoitettu takaperin. Sarahin vanhempien tuntemaa huolta lisää se, että hänen on vaikea kirjoittaa edes omaa nimeään.

Teini-ikäinen Josh suoriutuu muuten oppiaineistaan hyvin, mutta matematiikka on hankalaa. Lukumääräkäsitteiden oppiminen tuottaa hänelle suuria vaikeuksia. Pelkkä numeroitten katseleminen saa Joshin ärtymään, ja kun hän istuutuu kotona tekemään laskutehtäviään, hän tulee nopeasti pahalle tuulelle.

MIKÄ Davidia, Sarahia ja Joshia oikein vaivaa? Ovatko he yksinkertaisesti laiskoja, itsepäisiä, kenties hidasjärkisiä? Eivät suinkaan. Kaikki nämä lapset ovat älyllisesti keskitasoisia tai keskitason yläpuolella. Heillä kaikilla on kuitenkin myös haittana jokin oppimisvaikeus. David kärsii dysleksiasta, jolla tarkoitetaan monia erilaisia lukemishäiriöitä. Sarahin erittäin vaikeaa kirjoittamishäiriötä sanotaan dysgrafiaksi. Joshin kyvyttömyydestä ymmärtää matematiikan peruskäsitteitä käytetään nimitystä dyskalkulia. Tässä on vasta kolme oppimisvaikeuksien lajia. Niitä on monia muitakin, ja jotkut asiantuntijat ovat arvioineet, että esimerkiksi amerikkalaislapsista ainakin 10 prosentilla on erityyppisiä oppimisvaikeuksia.

Oppimisvaikeuksien määritteleminen

Tietenkin on niin, että aika ajoin useimmat lapset havaitsevat oppimisen haastavaksi. Useimmiten se ei kuitenkaan ole merkki oppimisvaikeudesta. Sen sijaan se on vain osoitus siitä, että kaikilla lapsilla on oppimiskyvyssään vahvoja ja heikkoja puolia. Joillakuilla on taito käyttää hyvin kuuloaistiaan, eli he voivat omaksua tietoa melko hyvin kuuntelemalla. Toisilla taas on näköaistin käyttö tehokkaampaa, joten he oppivat paremmin lukemalla. Koulussa oppilaat kuitenkin kootaan luokkahuoneisiin, ja kaikkien odotetaan ottavan vastaan opetusta riippumatta siitä, millaista opetusmenetelmää käytetään. Väistämätön seuraus tästä on se, että joillekuille tulee ongelmia.

Joidenkin asiantuntijoitten mukaan yksinkertaisten oppimisongelmien ja toisaalta oppimisvaikeuksien välillä on ero. He selittävät, että ongelmat voidaan voittaa kärsivällisyyden ja vaivannäön avulla. Toisaalta oppimisvaikeuksien syiden sanotaan olevan syvemmällä. ”Näyttää siltä, että oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen aivot tajuavat, käsittelevät tai muistavat tietyntyyppiset henkiset tehtävät virheellisellä tavalla”, kirjoittavat tohtorit Paul ja Esther Wender.a

Jos lapsella on jokin oppimisvaikeus, se ei vielä välttämättä merkitse sitä, että hän olisi kehitysvammainen. Wendersit käyttävät rinnasteisena esimerkkinä niitä, joilla ei ole sävelkorvaa eli jotka eivät kykene tajuamaan sävelten korkeuseroja. ”Ne, joilla ei ole sävelkorvaa, eivät ole aivovammaisia, eikä heidän kuulossaan ole mitään vikaa”, Wendersit kirjoittavat. ”Kukaan ei sanoisi sävelkorvan puuttumisen johtuvan laiskuudesta, kehnosta opetuksesta tai heikosta motivaatiosta.” Sama pätee heidän mukaansa niihin, joilla on oppimisvaikeuksia. Usein nämä vaikeudet keskittyvät jollekin tietylle oppimisen alueelle.

Tämä selittää sen, miksi monet niistä lapsista, joilla on oppimisvaikeuksia, ovat älyllisesti keskitasoisia tai keskitason yläpuolella ja miksi jotkut heistä ovat jopa erittäin älykkäitä. Usein juuri tällainen nurinkurisuus saa lääkärit kiinnittämään huomiota jonkin oppimisvaikeuden mahdollisuuteen. Eräs kouluvaikeuksia käsittelevä kirja selittää: ”Lapsi, jolla on jokin oppimisvaikeus, on kaksi vuotta tai enemmänkin jäljessä tasosta, jolle hänen pitäisi ikänsä ja arvioidun älykkyysosamääränsä perusteella yltää.” (Why Is My Child Having Trouble at School?) Toisin sanoen ongelmana ei ole vain se, että tällaisen lapsen on vaikea pysyä oppilastovereittensa edistymisen tahdissa, vaan myös se, että hänen suoritustasonsa on matalampi kuin häneltä voisi hänen omien edellytystensä perusteella odottaa.

Tarpeellisen avun antaminen

Tilannetta mutkistaa usein se, että oppimisvaikeudet aiheuttavat myös tunne-elämän ongelmia. Kun oppimisvaikeuksista kärsivien lasten koulumenestys on huonoa, heidän opettajansa ja oppilastoverinsa, ehkä jopa heidän oma kotiväkensäkin, voivat ajatella, ettei heistä ole sen parempaan. Valitettavasti monille näistä lapsista kehittyy kielteinen minäkuva, joka ei ehkä väisty heidän varttuessaan. Tämä on varteenotettava asia, sillä oppimisvaikeudet eivät yleensä korjaannu.b ”Oppimisvaikeudet ovat vaikeuksia, jotka vaikuttavat koko elämään”, kirjoittaa tohtori Larry B. Silver. ”Samat vaikeudet, jotka hankaloittavat lukemista, kirjoittamista ja laskutehtävien suorittamista, tulevat hankaloittamaan myös urheilusuorituksia ja muita toimintoja, perhe-elämää ja toimeen tulemista ystävien kanssa.”

On siksi välttämätöntä, että lapset, joilla on oppimisvaikeuksia, saavat tukea vanhemmiltaan. ”Jos lapset tietävät, että heillä on vanhempiensa voimakas tuki, se auttaa heitä saamaan tunteen siitä, että he kykenevät selviytymään haasteistaan, ja auttaa heitä kehittämään itsetuntoaan”, sanotaan kirjassa Parenting a Child With a Learning Disability.

Ennen kuin vanhemmat voivat antaa tukeaan, heidän täytyy kuitenkin eritellä omia tunteitaan. Jotkin vanhemmat tuntevat syyllisyyttä, ikään kuin heidän lapsensa vamma olisi heidän syytään. Toiset valtaa paniikki, sillä heidän edessään olevat haasteet tuntuvat heistä ylivoimaisilta. Kummastakaan reaktiosta ei ole mitään apua. Ne pitävät vanhemmat lamautuneina ja estävät lasta saamasta sitä apua, jota hän tarvitsee.

Älä siis vaivu epätoivoon, jos joku taitava spesialisti tulee siihen tulokseen, että lapsellasi on jokin oppimisvaikeus. Muista, että lapset, joilla on oppimisvaikeuksia, tarvitsevat vain tavallista enemmän tukea jollakin tietyllä oppimisen alueella. Varaa aikaa tutustuaksesi ohjelmiin, joita saattaa olla paikallisesti tarjolla oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille. Monet koulut ovat nykyään paremmin varustautuneita käsittelemään tällaisia tilanteita kuin vuosia sitten.

Asiantuntijat tähdentävät sitä, että sinun pitäisi antaa lapsellesi kiitosta hänen saavutuksistaan, olivatpa ne sitten miten pieniä tahansa. Anna sitä runsaasti. Älä kuitenkaan samalla lyö laimin kurinpitoa. Lapset tarvitsevat elämälleen selvät suuntaviivat, ja vielä enemmän niitä tarvitsevat ne lapset, joilla on oppimisvaikeuksia. Kerro lapsellesi, mitä odotat häneltä, ja pidä kiinni asettamistasi normeista.

Vielä yksi asia: opettele katselemaan tilannettasi realistisesti. Viimeksi mainittu kirja havainnollistaa tätä seuraavasti: ”Kuvittele, että menisit lempiravintolaasi ja tilaisit vasikanleikettä. Kun tarjoilija tuo lautasen eteesi, huomaatkin saaneesi lampaanpaistin. Ne molemmat ovat herkullisia ruokalajeja, mutta olit odottanut saavasi vasikanlihaa. Monien vanhempien täytyy muuttaa ajattelutapaansa. Et ehkä ollut odottanut saavasi lammasta, mutta huomaat sen maistuvan erittäin hyvältä. Sama pätee sellaisten lasten kasvattamiseen, joilla on erityistarpeita.”

[Alaviitteet]