Työttömyyden vitsaus

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ITALIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

Se on vakava ongelma monille teollisuusmaille, mutta se on huolenaihe myös kehitysmaille. Se on tullut suurella voimalla sinne, missä se aiemmin oli lähes olematonta. Siitä kärsivät sadat miljoonat ihmiset – joista monet ovat äitejä ja isiä. Kahdelle kolmasosalle italialaisista se on ”uhka numero yksi”. Se synnyttää uusia sosiaalisia ongelmia. Se on osasyynä niiden monien nuorten ongelmiin, joista tulee huumeidenkäyttäjiä. Se häiritsee miljoonien unta, ja miljoonilla muilla voi olla kohta se edessään . . .

”TYÖTTÖMYYS on todennäköisesti aikamme yleisimmin pelätty ilmiö”, myöntää Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD). ”Tämän ilmiön laajuus ja seuraukset tunnetaan”, kirjoittaa Euroopan komissio, mutta ”sille on vaikea tehdä mitään”. Erään asiantuntijan mukaan se on ”aave”, joka on ”palannut kummittelemaan vanhan mantereen kaduille”. Euroopan unionissa (EU) on tätä nykyä noin 20 miljoonaa työtöntä, ja lokakuussa 1994 oli pelkästään Italiassa virallisesti 2726000 työtöntä. EU-komissaari Padraig Flynnin mielipide on, että ”työttömyyden ongelman ratkaiseminen on tärkein sosiaalinen ja taloudellinen haaste, jonka olemme kohdanneet”. Jos olet työtön tai vaarassa menettää työsi, niin tiedät, millaista pelkoa se aiheuttaa.

Työttömyys ei kuitenkaan ole vain Länsi-Euroopan ongelma. Se vitsaa kaikkia Pohjois- ja Etelä-Amerikan maita. Se ei ole säästänyt Afrikkaa, Aasiaa eikä Oseaniaa. Siitä on tullut viime vuosina vakava ongelma myös Itä-Euroopan maille. Se ei toki ole samanlaista kaikkialla. Mutta joidenkin ekonomistien mukaan työttömyysaste tulee pysymään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa pitkään paljon suurempana kuin edellisinä vuosikymmeninä.a Tilannetta ”pahentaa vajaatyöllisyyden lisääntyminen ja tarjolla olevien töiden laadun yleinen heikkeneminen”, ekonomisti Renato Brunetta kirjoittaa.

Vääjäämätön kehitys

Työttömyys on iskenyt vuorollaan jokaiseen kansantalouden sektoriin: ensin maatalouteen, josta lisääntyvä koneellistuminen on vähentänyt työpaikkoja; sen jälkeen teollisuuteen, joka 1970-luvulta lähtien on kärsinyt energiakriiseistä; ja nykyään palvelusektoriin – kauppaan ja opetukseen – jota aiemmin pidettiin varmana työnantajana. 20 vuotta sitten 2–3 prosentin ylittänyt työttömyysaste olisi ollut vakava huolenaihe. Nykyään teollisuusmaalla sanotaan menevän hyvin, jos sen työttömyys pysyy alle 5–6 prosentin, ja monissa teollisuusmaissa työttömyysaste on paljon suurempi.

YK:n kansainvälisen työjärjestön (ILO) mukaan työtön on henkilö, joka on työtä vailla, on valmis tekemään työtä ja etsii aktiivisesti työtä. Miten on laita ihmisen, jolla ei ole säännöllistä kokopäivätyötä tai jolla on mahdollisuus tehdä työtä vain muutama tunti viikossa? Osa-aikatyö määritellään eri maissa eri tavalla. Joissakin maissa viranomaiset laskevat jotkut niistä, jotka todellisuudessa ovat työttömiä, ansiotyössä olevien joukkoon. Ansiotyössä olevan ja työttömän välinen raja on joskus niin epämääräinen, että on vaikea määritellä, ketkä todellisuudessa ovat työttömiä, ja tästä syystä tilastot eivät anna täyttä kuvaa todellisuudesta. ”Eivät edes viralliset luvut – 35 miljoonaa työtöntä [OECD-maissa] – paljasta työttömyyden koko laajuutta”, todetaan eräässä eurooppalaisessa tutkimuksessa.

Työttömyyden kova hinta

Numerot eivät kuitenkaan kerro kaikkea. ”Työttömyyden aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset ovat valtavat”, sanoo Euroopan komissio, ja ne johtuvat ”ei vain työttömille maksettujen sosiaaliavustusten aiheuttamista suoranaisista menoista, vaan myös valtion tulojen pienentymisestä, sillä työttömätkin kartuttaisivat noita tuloja, jos heillä olisi työtä”. Työttömyyskorvauksista on tulossa yhä suurempi taakka paitsi yhteiskunnalle myös työssä käyville, kun he joutuvat maksamaan enemmän veroja.

Työttömyys on paljon muutakin kuin vain faktoja ja numeroita. Siitä ovat seurauksena yksityisten ihmisten kohtaamat draamat, sillä tämä vitsaus iskee ihmisiin – miehiin, naisiin ja nuoriin kaikissa yhteiskuntaluokissa. Työttömyys voi yhdessä kaikkien muiden ongelmien kanssa, jotka ovat tyypillisiä näille ”viimeisille päiville”, osoittautua tavattoman raskaaksi taakaksi (2. Timoteukselle 3:​1–5; Ilmestys 6:​5, 6). Varsinkin ”pitkäaikaistyöttömän” on tavallista vaikeampi löytää työtä, vaikkei hänen tilanteensa muuten olisikaan poikkeuksellinen. Valitettavasti jotkut eivät ehkä enää koskaan löydä työtä.b

Psykologit ovat tehneet sen havainnon, että työttömillä on nykyään yhä enemmän mielenterveydellisiä ongelmia ja että he kärsivät yhä enemmän myös voimakkaista mielialanvaihteluista, turhautumisesta, pahenevasta apaattisuudesta ja huonommuudentunteesta. Työpaikan menetys on valtava henkilökohtainen murhenäytelmä ihmiselle, jolla on huollettavanaan lapsia. Maailma on romahtanut heidän ympäriltään. Turvallisuus on kadonnut. Nykyään ovat jotkut asiantuntijat panneet merkille uutena ilmiönä ”ahdistavan ennakkopelon”, jota aiheuttaa ihmisissä se mahdollisuus, että he voivat menettää työpaikkansa. Tällainen ahdistava pelko voi vahingoittaa vakavasti perheenjäsenten välisiä suhteita ja aiheuttaa traagisempiakin seurauksia, mistä voivat olla merkkinä itsemurhat, joita työttömät ovat viime aikoina tehneet. Eikä tässä kaikki: se, että nuorten on vaikea päästä työmarkkinoille, on todennäköisesti yksi niistä syistä, jotka saavat heidät käyttäytymään väkivaltaisesti ja vieraannuttavat heitä yhteiskunnasta.

”Kieroutuneen järjestelmän vankina”

Herätkää!-lehti on haastatellut monia sellaisia, jotka ovat menettäneet työpaikkansa. 50-vuotias Armando sanoi sen merkinneen hänelle sitä, että hän ”näki 30 vuoden työpanoksensa valuneen hukkaan, koska hän joutui aloittamaan kaiken alusta” ja että hänestä tuntui siltä kuin hän olisi ollut ”kieroutuneen järjestelmän vankina”. Francesco näki maailman sortuvan hänen päälleen. Stefano ”tunsi pettyneensä perusteellisesti nykyiseen systeemiin”.

Toisaalta Luciano, joka sai potkut työskenneltyään melkein 30 vuotta suuren italialaisen autotehtaan teknisessä johtoportaassa, ”tunsi suuttumusta ja pettymystä nähdessään, miten hänen panostaan, tunnollisuuttaan ja luotettavuuttaan niin monien työvuosien ajalta pidettiin tyhjän veroisena”.

Ennusteita ja pettymyksiä

Jotkut ekonomistit olivat laatineet aivan toisenlaisia skenaarioita. Vuonna 1930 taloustieteilijä John Maynard Keynes ennusti optimistisesti, että 50 vuoden kuluttua ”kaikilla on työtä”, ja täystyöllisyyttä on vuosikymmenien ajan pidetty saavutettavissa olevana tavoitteena. Vuonna 1945 Yhdistyneet kansakunnat otti peruskirjassaan yhdeksi tavoitteekseen täystyöllisyyden nopean saavuttamisen. Aivan viime aikoihin asti oltiin sitä mieltä, että kehitys toisi tullessaan työtä kaikille ja samalla lyhentäisi työaikaa. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. ILOn mukaan viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana koettu syvä lama on aiheuttanut ”maailman pahimman työllisyyskriisin sitten 30-luvun suuren lamakauden”. Etelä-Afrikan tasavallassa on ainakin 3,6 miljoonaa työtöntä, joista noin 3 miljoonaa on mustia afrikkalaisia. Japanikin on joutunut lujille, sillä siellä oli viime vuonna yli 2 miljoonaa työtöntä.

Miksi työttömyys on niin yleinen vitsaus? Millaisia ratkaisuja on tarjottu sen voittamiseksi?

[Alaviitteet]

[Kartta s. 2, 3]

(Ks. painettu julkaisu)

Kanada 9,6 %

Yhdysvallat 5,7 %

Kolumbia 9 %

Irlanti 15,9 %

Espanja 23,9 %

Suomi 18,9 %

Albania 32,5 %

Etelä-Afrikka 43 %

Japani 3,2 %

Filippiinit 9,8 %

Australia 8,9 %

[Lähdemerkintä]

Mountain High Maps™ copyright © 1993 Digital Wisdom, Inc.