Nuori mies etsii vastauksia

AAMUAURINGON kirkas paiste siivilöityi puitten lävitse erään pojan päälle, kun hän oli polvistuneena hartaaseen rukoukseen. Senaikainen voimakas uskonnollinen liikehdintä oli saanut 14-vuotiaan Josephin ymmälleen. Perinteiset kirkkokunnat kärsivät hajaannuksesta. Uusia lahkoja oli kaikkialla. Mihin ryhmään hänen pitäisi liittyä? Polvistuneena hän kysyi: ”Mitkä näistä kaikista ryhmäkunnista ovat oikeassa, vai ovatko ne kerrassaan kaikki väärässä? Jos jokin niistä on oikeassa, niin mikä, ja mitenkä minä sen saan tietää?”

Näin Joseph Smith kuvaili nuorella iällä kokemaansa hengellistä kriisiä. Ei ihme, että hän oli ymmällään. Uskonnollinen into liekehti 1800-luvun alussa voimakkaana tällä Yhdysvaltojen koillisosan maanviljelysalueella.a Kaivattiin kipeästi toivoa. Monille farmareille elämä oli kovaa kamppailua, yhtä kovaa kuin oli se kivinen maaperä, jota he kyntivät. Koska he kaipasivat jotakin parempaa, heitä viehättivät suuresti tarinat maahan kaivetusta intiaanien aarteesta. Niinpä he tutkivat tarkkaan kukkuloita käyttäen apunaan maagisia näkijänkiviä, loitsuja ja taikavarpuja. Myyttiset kansantarinat kertoivat mahtavasta intiaanikansasta, joka oli tuhoutunut hirvittävässä taistelussa jossakin sillä alueella, joka nykyään on New Yorkin osavaltiota.

Tuon ajan kuuluisat saarnamiehet saivat ihmiset innostumaan teorioista, joiden mukaan intiaanit polveutuivat Israelin kymmenestä kadonneesta sukukunnasta. Esimerkiksi Ethan Smith kirjoitti vuonna 1823 kirjan View of the Hebrews; or the Tribes of Israel in America (Näkemys heprealaisista eli Israelin Amerikassa olevista sukukunnista).

Kultalevyt ja profeetta

Tällaisessa kansanperinteen ja uskonnollisen innostuksen hedelmällisessä ilmapiirissä varttui nuori Joseph Smith. Tämä innostus tarttui myös hänen kotiväkeensä. Josephin äiti kirjoitti perheenjäsenten kokemista parantumisista ja ihmeistä sekä heidän saamistaan näyistä. Kun äiti ja osa lapsista sitten liittyivät erääseen kirkkokuntaan, Joseph kieltäytyi tekemästä siten. Elämäkerrassaan hän myöhemmin kertoi rukouksesta, jossa hän oli pyytänyt apua, ja siihen saamastaan vastauksesta.

Joseph kertoi näystä, jossa Jumala kielsi häntä liittymästä mihinkään senaikaisista lahkoista, sillä ne olivat kaikki väärässä. Eräänä vuoden 1823 syyspäivänä 17-vuotias Smith kertoi kotiväelleen, että Moroni-niminen enkeli oli näyttänyt hänelle kokoelman vanhoja kultalevyjä. Neljä vuotta myöhemmin hän sanoi, että hän oli saanut nämä levyt haltuunsa ja että Jumala oli antanut vain hänelle kyvyn kääntää ne. Kultalevyjen tekstin kääntämiseen tarvittiin erikoinen kivi, jota sanottiin ”näkijänkiveksi”, ja maagiset, hopeiset silmälasit: kaksi lasiin upotettua sileää, kolmikulmaista timanttia. Smith varoitti, että jos muut olisivat nähneet levyt siihen aikaan, se olisi merkinnyt heille äkkikuolemaa.

Smith osasi kyllä lukea, mutta ei osannut kirjoittaa hyvin, ja niinpä useat kirjurit kirjoittivat levyjen ”käännöksen” muistiin hänen sanelunsa mukaan. Hän istui verhon takana ja selosti kertomuksen, jota sanottiin Mormon-nimisen heprealaismiehen kokoamaksi. Smith selitti levyihin kaiverretun tekstin olleen ”uudistettua egyptin kieltä”, joka oli tiiviimpää kuin heprean kieli. Mormonin ja hänen poikansa Moronin sanottiin olleen viimeisten joukossa, jotka olivat jääneet jäljelle nefiläisiksi kutsutusta kansasta, heprealaisten vaaleaihoisista jälkeläisistä, joiden esi-isien puolestaan on sanottu muuttaneen vuoden 600 eaa. paikkeilla Amerikkaan, pakoon Jerusalemin tuhoa.

Tämän kertomuksen mukaan Jeesus oli kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen ilmestynyt tälle kansalle Amerikassa ja valinnut kaksitoista nefiläistä apostolia. Laamanilaiset olivat myös heprealaisista polveutuva kansa, mutta he olivat kapinallisia ja sotaisia, ja niinpä Jumala kirosi heidät tekemällä heidät tummaihoisiksi. Mormonin kertomus oli lähinnä aikajärjestyksessä esitetty kuvaus näiden kahden kansan välillä yhtä mittaa käydyistä taisteluista. Nefiläisistä tuli vähitellen pahoja, ja lopulta laamanilaiset surmasivat heidät kaikki. Laamanilaisten jälkeläisiä ovat intiaanit.

Smithin mukaan Mormonin poika Moroni, joka nyt oli henkiolento, oli antanut hänelle tämän kultalevyille kirjoitetun kirjan ja valtuudet johtaa Kristuksen kirkon ennallistamista. Smith sai pian opetuslapsia. Hänen käsikirjoituksestaan käytettiin nimeä The Book of Mormon (Mormonin Kirja), ja eräs rikas uskonveli huolehti sen painatuskuluista. Se ilmestyi painosta keväällä 1830. Kahden viikon kuluttua Joseph Smith teki tiettäväksi virallisen arvonimensä: ”Näkijä, kääntäjä, profeetta ja Jeesuksen Kristuksen apostoli.” 6. huhtikuuta 1830 perustettiin mormonikirkko eli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.b

Smithillä oli voimakas olemus, ja se sai monet käännynnäisistä omistamaan hänelle antaumuksensa. Hänen epäsovinnainen uskontonsa hankki itselleen myös vihollisia. Nuorta kirkkoa vainottiin. Sen jäsenet etsivät Uutta Jerusalemiaan pakenemalla New Yorkin osavaltiosta ensin Ohion ja sen jälkeen Missourin osavaltioon. Profeettana Smith sai ilmoituksia toisensa jälkeen, joissa tuotiin julki Jumalan tahto erilaisissa asioissa, jotka vaihtelivat rahalahjoitusten antamisesta jumalalliseen valtuuteen ottaa monia vaimoja. Varsinkin viimeksi mainittu ilmoitus aiheutti paljon vainoa. Kohdatessaan kaikkialla epäluuloisuutta ja vihamielisyyttä mormonit tarttuivat aseisiin puolustaakseen itseään.

Ne juonittelut ja se kuohunta, jotka olivat olleet tunnusomaisia Joseph Smithin varhaisvuosille, eivät laantuneet. Länteen työntyvän uudisasutuksen mukana syntyneet kaupungit, joihin Smithin seuraajia tuli tulvimalla, nousivat voimakkaaseen vastarintaan. Niiden asukkaat eivät halunneet ottaa vastaan uutta pyhää kirjaa eivätkä omatekoista profeettaa. Paikallisen väestön tyrmistykseksi mormonit perustivat vuonna 1839 Nauvooseen Illinoisin osavaltioon kukoistavan siirtokunnan, jolla oli omat myllynsä ja tuotantolaitoksensa sekä oma yliopistonsa ja armeijansa. Vihollisuuksien puhjettua Smith vangittiin ja pantiin Carthagen vankilaan. Kiihtynyt väkijoukko tunkeutui 27. kesäkuuta 1844 vankilaan ja ampui hänet.

Kirkko selviää profeetan kuolemasta

Kertomus ei suinkaan pääty Joseph Smithin kuolemaan. Brigham Young, kahdentoista apostolin neuvoston presidentti, otti nopeasti ohjat käsiinsä ja johdatti suuren määrän uskonveljiään vaaralliselle matkalle, joka vei heidät Ison Suolajärven laaksoon Utahiin. Siellä mormoneilla on keskuspaikkansa tänäkin päivänä.c

Joseph Smithin perustama kirkko vetää jatkuvasti puoleensa uusia käännynnäisiä, niin että koko maailmassa mormoneja on heidän omien tietolähteittensä mukaan yhdeksisen miljoonaa. Se on levinnyt kauas synnyinseuduiltaan New Yorkin osavaltiosta niinkin erilaisiin paikkoihin kuin Italiaan, Filippiineille, Uruguayhin ja Zaireen. Vaikka epätavallinen mormonikirkko on jatkuvasti kohdannut vastustusta, se on silti menestynyt. Merkitseekö se paluuta tosi kristillisyyteen, jota uskon ihmiset ovat odottaneet?

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 17]

Kuva: Church of Jesus Christ of Latter-day Saints/Dictionary of American Portraits/Dover