Karttoja kaikkien tarpeisiin

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ENGLANNIN-KIRJEENVAIHTAJALTA

ON HAASTAVAA löytää perille vieraassa maassa tai kaupungissa. Ensin on määritettävä sijainti, sitten valittava paras reitti. Miten sen voi tehdä? Kartan avulla!

Kuinka kauan ja miksi karttoja on tehty?

Kartanpiirustuksella eli kartografialla on pitkä ja mutkikas historia. Jotkut asiantuntijat ovat seuranneet kartanteon historiaa 4300 vuoden päähän Babyloniaan, missä karttoja kaiverrettiin savitauluihin. Mutta sellaisia karttoja, joita voidaan pitää nykyaikaisten karttojen edeltäjinä, piirsivät muinaiset kreikkalaiset. Sen jälkeen kun Klaudios Ptolemaios oli piirtänyt kartat muinaisesta maailmasta 100-luvulla, kartografia astui pimeään keskiaikaan. Tutkimattomat alueet esitettiin hirviöiden ja jättiläisten asuinpaikkoina. Uskonto vaikutti karttoihin siten, että Eedenin puutarha kuvattiin niissä usein hyvin hallitsevaksi. Jerusalem ja Lähi-itä alettiin kuvata silloin tunnetusta maailmasta tehtyjen karttojen yläosaan.

Myös ensimmäisissä Britannian kartoissa näkyi kirkon vaikutus. Erääseen sellaiseen karttaan on piirretty reitti, jota pitkin pyhiinvaeltajat kulkivat Englannin pyhille paikoille. Kartassa esitetään yksityiskohtaisesti ”Pyhiinvaeltajan suuri pohjoinen tie”, jonka reitti kulkee pohjoisessa sijaitsevasta Durhamista etelärannikon satamakaupunkiin Doveriin.

Nykyaikaisen kartografian isä oli Gerhardus Mercator (1512–94). Hän suunnitteli karttaprojektion, joka tuli täsmällisyytensä ansiosta tunnetuksi merenkulkijoiden keskuudessa, ja monissa nykyaikaisissa kartastoissa esiintyy Mercatorin projektion mukaan piirrettyjä karttoja.

Maanomistajille kartoista tuli todellinen siunaus. Nyt voitiin viitata niiden tarkasti piirrettyihin rajalinjoihin, mikä auttoi ratkaisemaan oikeudellisia kiistoja. Vallanpitäjät kiinnostuivat kartoista yhä enemmän, koska veron määrä riippui maa-alueen omistusoikeuden täsmällisestä kirjaamisesta.

Nykyään kartoista on hyötyä jokapäiväisessä elämässä. Kartastojen avulla koululaiset pystyvät ymmärtämään maantiedon perusasiat. Karttojen avulla ilmatieteilijät voivat esittää graafisesti, millaista säätä on odotettavissa. Kartta voi auttaa meitä käyttämään parhaiten hyödyksi julkisia kulkuneuvoja. Ja kun perhe lähtee ulkoilemaan, se voi kartasta päätellä, millä reitillä on parhaat maisemat.

Eri alojen spesialistejakaan ei ole unohdettu. Kaupunkisuunnittelijoita varten on väestöpistekarttoja. Merenpohjasta tehdyt kartat helpottavat niitä, jotka etsivät haaksirikkoutuneita laivoja tai mineraaliesiintymiä. Arkeologiset kartat ovat avuksi niille, jotka kaivautuvat menneisyyteen. Jopa avaruustutkijoita varten on karttoja kuusta ja joistakin planeetoista! Koska karttojen avulla välitetään näin valtavasti tietoa, on hyödyllistä opetella lukemaan niitä entistä paremmin.

Miten karttaa luetaan?

Se, että opettelee saamaan parhaan hyödyn kartoista, on verrattavissa vieraan kielen opettelemiseen. Opiskeltaessa uutta kieltä joudutaan tekemisiin uusien sanojen ja erilaisen kieliopin kanssa. ”Karttakielessä” symboleja voitaisiin verrata sanoihin, kun taas mittakaava ja karttakoordinaatisto muodostavat kieliopin. Useimpiin karttoihin on piirretty laatikko, jossa on lueteltu kartassa käytetyt symbolit merkityksineen. Se on ikään kuin sanakirja, jossa nämä merkit määritellään.

Symbolit on valittu huolellisesti vastaamaan niiden merkitystä. Jos kartalta haetaan esimerkiksi majakkaa, kannattaa etsiä sitä muistuttavaa symbolia. Kirkot ja moskeijat on saatettu merkitä mustalla neliöllä tai ympyrällä, jonka päällä on risti tai kuunsirppi.

Miten tällaisten symbolien merkitykset voi oppia tuntemaan? John Wilson suosittelee kirjassaan ”mukavaa ajankulua ’karttasilmäilyn’ parissa” ja jatkaa: ”Anna katseesi vaeltaa kaikessa rauhassa pitkin karttaa ja katso symbolien merkitys sitä mukaa kuin näet niitä.” (Follow the Map.)

Tuntuuko sinusta, että asuinalueesi ei ole aivan samanlainen kuin se näyttää kartalla? Se johtuu siitä, että me katselemme ympäristöämme tavallisesti omalta korkeudeltamme, 150–180 senttimetrin korkeudelta maanpinnasta. Sen sijaan kartalla maaston kohdat on kuvattu perspektiivistä, jossa katsoja on ikään kuin kaukana niiden yläpuolella kohtisuorassa niihin nähden. Jotta tämän voisi ymmärtää, täytyy tuntea kartan kielioppi.

Mittakaava, korkeus ja sijainti

Kartantekijän haaste on saada jotenkin merkityksi merenpinnan yläpuolella olevat korkeuserot ja kaikki alueella olevat ihmisten rakennelmat. Kaikki tämä täytyy painaa kätevänkokoiselle arkille. Sen vuoksi kartat piirretään johonkin mittakaavaan. Eräässä suositussa englantilaisessa karttasarjassa Iso-Britannia on kuvattu mittakaavaan 1:50000, toisin sanoen jokainen senttimetri kartalla vastaa 50000:ta senttimetriä luonnossa.

Miten sitten tasapintaisessa kartassa voidaan esittää korkeuserot? Yksi tapa saada aikaan kolmiulotteinen vaikutelma on käyttää rinteiden varjostusta. Auringon kuvitellaan paistavan viistosti kartan vasemmasta ylänurkasta. Varjoon jäävät idän- ja kaakonpuoleiset rinteet merkitään sitten tummemmilla väreillä. Nykyaikaisissa kartoissa käytetään usein korkeuskäyriä, jotka yhdistävät samalla korkeudella merenpinnasta olevia pisteitä. Kun tällaiset merkit tehdään himmeillä väreillä, ne eivät sekoitu kartan muihin merkkeihin.

Monissa kartoissa käytetään ristikkäin kulkevia viivoja, joiden avulla voi määritellä sijainnin tarkasti. Tämän niin sanotun karttakoordinaatiston avulla mikä tahansa sijainti voidaan ilmoittaa käyttämällä kirjain- tai numerokoordinaatteja, jotka osoittavat sijainnin viivoista koostuvalla verkolla. Esimerkiksi jokin kaupunki saattaisi sijaita kohdassa G-13, jolloin kirjain G ilmoittaa kohdan pystysuorassa ja numero 13 vaakasuorassa tasossa. Kaupunki sijaitsee kohdassa, jossa nämä kaksi viivaa leikkaavat. Mutta miten voi olla varma siitä, että kartta esittää tarkan kuvan?

Kartat tietokoneiden aikana

Sotilaalliset syyt ovat monesti vaikuttaneet siihen, että on alettu julkaista hyvin tarkkoja karttoja. Kuluneiden 40 vuoden aikana täsmällisestä kartoituksesta, jossa ilmakuvia vertaillaan stereoskooppisesti, on tullut todellisuutta, ja monet maat käyttävät samanlaista järjestelmää.

Jo nyt on olemassa joissakin autoissa tietokoneruudulla näkyviä liikkuvia karttoja sekä yksityiskohtaisia tiekarttoja kotitietokoneita varten. ”Mikrosirut tarttuvat ohjauspyörään”, sanottiin eräässä The Observer -lehden otsikossa. Artikkelissa kerrottiin kokeellisesta projektista, jossa liitettiin karttatietoja sisältäviä levykkeitä puhesyntetisaattoreihin. Kuljettaja vain naputtaa määränpäänsä tietokoneruudulla näkyvälle kartalle. Hankalista tienristeyksistä ei ole minkäänlaista päänvaivaa. Aina kun auto lähestyy risteystä, ääni nimittäin kertoo kuljettajalle, mihin suuntaan täytyy mennä. Kompassi ja ohjauspyörän tunnistimet tarkkailevat auton reittiä. Uusimmat versiot ovat vieläkin luotettavampia ja yksinkertaisempia.

Millaista tulevaisuutta tämä tietää kartoille? Jäävätkö paperiset kartat keräilykappaleiksi? Aika näyttää. Joka tapauksessa kartta pysyy monipuolisena välineenä, josta on hyötyä matkustettaessa.

[Kartta/Kuvat s. 23]

Monissa kartoissa on laatikko, jossa on symbolien selitykset

Korkeuserot osoitetaan korkeuskäyrillä, jotka on tavallisesti piirretty himmeillä väreillä

Karttakoordinaatiston avulla pystyy määrittämään paikan kartalta

Tavallisesti kartassa osoitetaan, paljonko yksi tuuma tai senttimetri vastaa luonnossa (ei näy tässä)

Janamittakaavan avulla voi mitata eri paikkojen välisiä etäisyyksiä

[Lähdemerkintä]

Crown Copyright Reserved

[Kuvan lähdemerkintä s. 22]

Kirjasta Die Heiligkeit der Gesellschaft Jesu