Raamatun näkökanta:

Oma osasi rukouksissasi

KAUPUNGIN vieressä kohoavalle vuorenrinteelle noussut ahdistunut kuningas pysähtyy hetkeksi katsomaan majesteettista palatsiaan ja joka suuntaan levittäytyvää pääkaupunkia ja miettimään huonekuntansa surkeaa tilaa. Suuri armeija on kokoontunut etelään ja marssii parhaillaan kohti kaupunkia. Korkea-arvoiset hallitusviranomaiset ovat siirtyneet vastapuolelle, ja yleinen mielipide on kääntynyt kapinoivien puolelle. Kuningas rukoilee masentuneena Jumalaa. Hän on syvästi uskonnollinen mies, ja hänen luottamuksensa siihen, että Jumala kuulee hänen anomuksensa ja tekee tyhjäksi salaliittolaisten suunnitelmat, kasvaa. Sitten hän kääntyy loistavasta kaupungistaan poispäin, laskeutuu alas vuorelta ja jatkaa matkaa kohti pohjoista erämaan suuntaan joen toiselle puolelle. Mitä muutakaan hän voi tehdä? Tilanne on nyt Jumalan käsissä.

Nöyrät uskonnolliset ihmiset kääntyvät nykyään samalla tavalla Jumalan puoleen rukouksessa vaikeuksien hetkellä. Heitä lohduttaa varmuus siitä, että Raamattu paitsi antaa selvät ohjeet siitä, miten rukoilla, myös paljastaa Jehova Jumalan olevan ”rukouksen Kuulija” (Psalmit 65:2). Meille vakuutetaan, että kaikki vilpitönsydämiset Jumalan etsijät löytävät kuulevan korvan.

Mutta riittävätkö pelkkä usko ja rukous? Miten me voimme vaikuttaa siihen, mitä rukouksemme saavat aikaan?

Miten voimme myötävaikuttaa?

Alussa mainittu kuningas oli Daavid, joka hallitsi muinaista Israelia. Kun Daavidin juonitteleva poika Absalom ja hänen ulkokultainen neuvonantajansa Ahitofel olivat tehneet salaliiton häntä vastaan, Daavid päätti paeta Jerusalemista ja etsiä turvaa linnoitetusta Mahanaim-nimisestä erämaakaupungista, joka sijaitsee Jordanin itäpuolella. Pettymys, masennus ja huoli painoivat todennäköisesti häntä hänen esittäessään Jehovalle rukouksessa anomuksen: ”Oi Jehova, käännäthän Ahitofelin neuvon tyhmyydeksi!” (2. Samuelin kirja 15:11–15, 30, 31.) Daavid teki kuitenkin muutakin kuin rukoili. Hän toimi omalta osaltaan sen hyväksi, että rukous johtaisi suotuisaan tulokseen. Miten?

Hänen osuutensa oli alkanut kauan ennen hänen koetuksiaan. Monien vuosien ajan, jo ennen kuin hänestä tuli kuningas, Daavid osoitti olevansa Jehovan uskollinen palvoja (1. Samuelin kirja 16:12, 13; Apostolien teot 13:22). Hänelle oli muodostunut hyvin läheinen suhde Jumalaan. Siksi Daavid uskoi koetuksessa ollessaan, että Jehova kuulisi hänen rukouksensa ja vastaisi sopivalla tavalla.

Sama pitää paikkansa nykyäänkin. Se että noudatamme säännöllisesti Raamatun neuvoja elämässämme, on usein pääasiallisin tapa myötävaikuttaa siihen, mitä rukouksemme saavat aikaan. Kun pidämme tällä tavalla uskollisesti kiinni Jumalan antamista periaatteista, meille muodostuu läheinen suhde häneen. Tällaisen läheisyyden sekä uskon mallin pitäisi olla olemassa jo ennen kuin koetukset alkavat. Sen pitäisi olla kuin vahva perustus, jolle talo rakennetaan; sen pitäisi olla olemassa jo ennen kuin rakennuksen paino tulee sen päälle. Voimme siis myötävaikuttaa – jo nyt, ennen koetusten kohtaamista – siihen, että rukouksistamme monet johtavat suotuisaan tulokseen.

Ole aktiivinen!

Vaikka onkin totta, että Daavidin suhteella Jumalaan oli tärkeä osa, hän tajusi myös, ettei hän voinut jäädä passiivisena tarkkailemaan, mitä hänen rukouksensa saisi aikaan. Päinvastoin Daavid alkoi toimia aktiivisesti, mikä käy ilmi siitä viisaasta menettelystä, johon hän rukoiltuaan ryhtyi.

Arkilainen Husai oli Daavidin uskollisia ystäviä. Husai kohtasi pakenevan kuninkaan Öljyvuorella. Vaikka Husai olisi halunnut lähteä Daavidin mukaan pakomatkalle, hän suostui tämän pyyntöön jäädä kaupunkiin. Hänen oli määrä teeskennellä uskollisuutta Absalomia kohtaan, pyrkiä tekemään tyhjäksi petollisen neuvonantajan Ahitofelin neuvo ja pitää Daavid selvillä tapahtumien kulusta. (2. Samuelin kirja 15:32–37.) Husai onnistui toivotulla tavalla voittamaan Absalomin luottamuksen. Nyt Jehova puuttui asiaan.

Terävä-älyinen mutta vilpillinen Ahitofel ehdotti nerokasta suunnitelmaa. Hän kehotti Absalomia antamaan hänelle 12000 miestä, joiden avulla hän hyökkäisi Daavidin kimppuun vielä tuona samana yönä, kun tämä oli pakomatkalla järjestäytymättömänä ja suojattomana – se olisi kuolinisku, joka vahvistaisi vallankumouksen onnistumisen! Monien hämmästykseksi Absalom kysyi kuitenkin vielä Husain neuvoa. Tämä neuvoi Absalomia ensin kokoamaan suunnattoman sotajoukon, jonka komentajana Absalom itse toimisi. Jehovan ohjauksesta Husain neuvo hyväksyttiin. Koska Ahitofel ilmeisesti tajusi, että Husain neuvon noudattaminen merkitsisi varmaa tappiota, hän palasi kotiinsa ja teki itsemurhan. (2. Samuelin kirja 17:1–14, 23.)

Ei ollut epäilystäkään, että Jehova oli vastannut Daavidin rukoukseen – juuri niin kuin hän oli rukoillut. Daavidin esimerkki toimimisesta sopusoinnussa rukouksen kanssa on arvokas opetus kaikille niille, jotka etsivät Jumalalta apua rukouksessa.

Jehova tekee oman osansa

On totta, että Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan jokapäiväistä leipäänsä ja lupasi, että jos he panisivat Jumalan edut ensi sijalle, Jumala huolehtisi heidän tarpeistaan (Matteus 6:11, 33). Esimerkiksi jos ihminen on työtön, hänen täytyy toimia sopusoinnussa elatuksen saamista koskevan rukouksensa kanssa tekemällä kaikkensa, jotta hän löytäisi työtä tai voisi luoda itselleen työpaikan.

Olipa rukoustemme aihe sitten mikä tahansa, mahdollisuutemme toimia lopputuloksen hyväksi vaihtelevat suuresti. Toisinaan voimme tehdä paljon ja toisinaan emme juuri mitään. Tärkeää ei ole se, mitä voimme tai mitä emme voi tehdä, vaan se, teemmekö parhaamme.

Voimme luottaa siihen, että Jehova tuntee olosuhteemme ja kykymme. Hän tajuaa täysin, mitä me voimme tehdä, eikä hän koskaan vaadi meiltä sen enempää. Voimmepa tehdä paljon tai vähän, Jehova huolehtii siitä, mikä jää puuttumaan. Hän arvostaa ja tukee ponnistelujamme sekä toimii sopusoinnussa niiden kanssa, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen kaikkien osapuolten kannalta. (Psalmit 3:3–7.)

Vaikeuksien keskellä kuningas Daavid saattoi julistaa luottavaisena: ”Pelastus kuuluu Jehovalle. Sinun siunauksesi on kansasi yllä.” (Psalmit 3:8.) Kun luotamme Jehovan voimaan ja teemme oman osamme, oli se sitten paljon tai vähän, meillä on syytä toivoa, että rukouksemme johtavat suotuisaan tulokseen.