1945–1995 – 50 vuotta edistystä?

OLETKO havainnut elämänlaatusi joissakin suhteissa parantuneen kuluneitten 50 vuoden aikana?a Ajatellaanpa vaikka lääketiedettä. Esimerkiksi sellaiset maat kuin Englanti, Kanada, Kuuba ja Ruotsi ovat luoneet niin sanotun hyvinvointivaltion, jossa yhteiskunnan kustantama terveydenhuolto on taannut sen, että lääkärit ja sairaalat ovat kaikkien ulottuvilla potilaan taloudellisesta asemasta riippumatta.

Jotkin kehitysmaatkin ovat kyenneet kohentamaan väestönsä terveyspalvelujen tasoa. Yhdysvaltain lääkäriliiton lehti myöntää, että ”eräissä kolmannen maailman maissa terveysviranomaiset ovat onnistuneet saamaan perusterveydenhuollon kaikkien ulottuville sellaisin kustannuksin, joista nämä maat kykenevät selviytymään. – – Lapsikuolleisuus on vähentynyt huomattavasti Kiinassa, Costa Ricassa, Sri Lankassa ja Intiassa Keralan osavaltiossa.” (The Journal of the American Medical Association.)

Aineellisessa mielessä valtavaa edistystä

Monilla on taloudellinen tilanne vuonna 1995 paljon parempi kuin se oli vuonna 1945. Monilla, joilla ei 50 vuotta sitten olisi ollut varaa ylellisyyksiin, on nykyään auto, televisio, videolaitteet, CD-soitin, jääkaappi, matkapuhelin ja muita tämän ajan tuotteita. Kenties sinä olet yksi näistä miljoonista.

Kuten erään kulttuurihistoriaa käsittelevän kirjasarjan tekijät selittävät, ”talous kasvoi toisen maailmansodan jälkeen 30 vuotta tasaista vauhtia Ranskassa [kuten muissakin Länsi-Euroopan maissa], ja vaikka talouskasvu ei poistanutkaan luokkaeroja, se tuotti silti uutta hyvinvointia kaikille yhteiskuntaluokille. Kun kaikilla oli ’säällinen’ asunto, ’vaatimaton’ auto, televisio ja niiden lisäksi hyvinvointivaltion ja nykylääketieteen tarjoamat edut, he saattoivat elää, jos nyt eivät maallisessa paratiisissa, niin ainakin siedettävissä oloissa.” (A History of Private Life.)

Voidaan kuitenkin kysyä: Merkitseekö aineellisen hyvän karttuminen sitä, että ihmiset ovat sen jälkeen joka suhteessa paremmassa asemassa kuin aikaisemmin? Muuttaako aineellisten etujen lisääntyminen elämän automaattisesti paremmaksi tai turvallisemmaksi? Samalla kun joillakuilla omaisuus lisääntyy, monet köyhät pysyvät köyhinä. Se lisää houkutusta varastamiseen, ryöstöihin, petoksiin ja muihin, väkivaltaisempiin rikoksiin. Jotkut köyhät ovat päättäneet rikastua keinolla millä hyvänsä. Esimerkiksi New Yorkissa varastetaan vuosittain yli 100000 autoa. Aineelliset edut eivät ole turvallisemman elämän tae.

Edistystä on tapahtunut muissakin asioissa, vaikkakaan ei siinä määrin kuin jotkut olisivat halunneet.

Naiset silloin ja nykyään

Toinen maailmansota antoi vauhtia monien naisten siirtymiselle uuteen rooliin. Monet heistä olivat tottuneet olemaan äitejä ja kotirouvia miehen huolehtiessa perheen toimeentulosta. Toinen maailmansota muutti koko asetelman. Miehet oli viety sotaan, ja heidän vaimonsa huomasivat yhtäkkiä olevansa työssä ammustehtaissa tai muissa miehiltä vapautuneissa työtehtävissä. Aivan viime aikoina jotkut naiset ovat astuneet varusmiespalvelukseen ja opetelleet tappamaan. Miljoonista naisista tuli palkansaajia, ja he saivat tuntumaa toisenlaiseen elämäntapaan, johon osana kuuluu taloudellinen riippumattomuus. Tämä raotti ovea nykyiselle ”naisten vapautumiselle”. Jotkut naiset sanovat, että monissa maissa tasa-arvon puolesta taistelevat ovat vielä kaukana tavoitteistaan. He puhuvat ”lasikatosta”, joka vie heiltä ylenemismahdollisuudet monilla työpaikoilla.

Valtaisa muuttoliike luo ongelmia

Eräs huikea muutos, joka kuluneitten 50 vuoden aikana on tapahtunut, on ollut kyläelämästä ja maataloudesta luopuminen ja väestön siirtyminen paremman elämän toivossa kaupunkeihin. Joillakuilla tämä tavoite on toteutunut. Miten on kuitenkin käynyt monille muille?

Joka vuosi muuttaa miljoonia ihmisiä jo ennestään liikakansoitettuihin kaupunkeihin, joissa vallitsee asuntopula ja asuminen on kallista. Yksi sen seurauksista ovat hökkelikaupungit, joista tulee kasvualusta taudeille, rikollisuudelle ja poliittiselle epävakaisuudelle. Näissä hylkytavarasta – pahvin, puun ja aaltopellin kappaleista – kyhätyissä majoissa (espanjaksi barraca tai chabola) asuvat vaikeuksiaan vastaan taistelevat ja köyhtyneet ihmiset, yhteiskunnan kovaosaiset, kaikkialla maailmassa. Nämä hökkelikaupungit (portugaliksi favela ja turkiksi gecekondu ’yhdessä yössä rakennettu’) ovat elämän realiteetti, jota ei voida sivuuttaa – ei Afrikassa, Intiassa, Etelä-Amerikassa eikä missään muuallakaan.

Nykypäivä ja tulevaisuus joissakin Afrikan maissa

Miten on Afrikan laita? Kaksi Yhdysvaltain lääkäriliiton lehteen kirjoittanutta lääkäriä olivat panneet kirjoitukselleen otsikoksi ”Afrikka kuilun partaalla – pahaenteinen muttei kuitenkaan toivoton tulevaisuus”. He myöntävät, että poliittiset ja sosiaaliset olot saattavat olla suurimmalle osalle Afrikkaa aikapommi. He kirjoittavat: ”20 viime vuotta ovat olleet katastrofaalisia Saharan eteläpuoliselle Afrikalle [alueelle, jolla on 45 valtiota]. Tällä alueella ovat olleet riesana nälänhätä, kuivuus, sisällissodat, poliittinen korruptio, aids, nopea väestönkasvu, ravinnontuotannon vähentyminen, elinympäristön rappeutuminen – –. Asiantuntijat ennustavat yksimielisesti, että talouden alamäen ja köyhtymisen jatkuminen sekä ongelmien lisääntyminen on ainakin lyhyellä aikavälillä väistämätöntä.” Samaisessa kirjoituksessa todetaan, että maailman 40 köyhimmästä maasta on 32 Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. (The Journal of the American Medical Association.)

Entä millainen on nykyään maailman moraalinen ilmapiiri? Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan lyhyesti maailman ”edistymistä” tässä suhteessa.

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 6]

USAF

[Kuvan lähdemerkintä s. 7]

NASA