Millainen oli maailma 50 vuotta sitten?
OLETKO niin vanha, että muistat, millainen maailma oli vuonna 1945? Se oli juuri toipumassa toisesta maailmansodasta, joka oli alkanut vuonna 1939 Englannin ja Ranskan julistettua sodan Saksalle sen jälkeen, kun tämä oli hyökännyt Puolaan. Jos olet niin nuori, ettet muista sitä, niin muistatko Korean sodan, joka puhkesi vuonna 1950? Tai Vietnamin sodan, joka alkoi 1950-luvulla ja kesti vuoteen 1975? Tai Kuwaitin sodan, jonka Irak aloitti vuonna 1990?
Eikö tunnukin erikoiselta, että tarkastellessamme toisen maailmansodan jälkeisen ajan historiaa muistamme suuren määrän uusia sotia, jotka ovat aiheuttaneet miljoonille ihmisille kurjuutta ja kärsimyksiä ja tappaneet miljoonia muita? Mitä toinen maailmansota jätti perinnöksi siihen aikaan eläneille ihmisille?
Toisen maailmansodan seurauksia
Toisessa maailmansodassa sai surmansa noin 50 miljoonaa ihmistä, ja vuonna 1945 Euroopassa vaelsi miljoonia pakolaisia, jotka yrittivät palata koteihinsa pommitettuihin kaupunkeihin ja koota palasiksi mennyttä elämäänsä. Hyökkäysarmeijat olivat varsinkin Venäjällä ja Saksassa raiskanneet satojatuhansia naisia ja tyttöjä, ja he yrittivät tointua näistä järkyttävistä kokemuksistaan. Suurimmassa osassa Eurooppaa oli vallalla säännöstelytalous, sillä ruokaa ja vaatteita oli vähän. Sadattuhannet kotiutetut sotilaat etsivät työtä. Miljoonat lesket ja orvot surivat miehensä ja vanhempiensa menetystä.
Juutalaisilla oli yhä tekemistä sen tosiasian sulattamisessa, että miljoonat heidän toverinsa olivat menettäneet natsi-Saksan juutalaisvainoissa henkensä ja mahdollisuutensa uusien sukupolvien tuottamiseen. Tässä sodassa oli kuollut yhteensä miljoonia amerikkalaisia, englantilaisia, ranskalaisia, saksalaisia, venäläisiä ja monien muiden kansallisuuksien edustajia. Ihmissuvun geenipohja oli kaventunut suuresti sen seurauksena, että maailmanvallat ja niiden hallitsijat olivat halunneet edistää poliittisia ja kaupallisia etujaan.
Monet maat olivat toisen maailmansodan jäljiltä niin surkeassa tilassa, että niille oli kaikkein tärkeintä saada taloutensa elpymään. Euroopassa oli monia vuosia sodan jälkeenkin puutetta ruoasta. Vaikka Espanja oli ollut toisen maailmansodan aikana virallisesti puolueeton, se oli kärsinyt pahoin omasta sisällissodastaan (1936–39) ja kauppasaarroista, ja ruokakupongit olivat siellä käytössä aina kesäkuuhun 1952 asti.
Kaukoidässä olivat japanilaisten julmuudet vielä tuoreessa muistissa niillä, jotka olivat joutuneet heidän uhreikseen Burmassa, Kiinassa, Filippiineillä ja muissa Aasian maissa. Vaikka Yhdysvallat oli sodan voittajavaltioita, sen kärsimät tappiot olivat noin 300000 sotilasta, ja niistä noin puolet oli tullut Tyynenmeren sotanäyttämöllä. Japanissa olivat köyhyys, tuberkuloosi ja pitkät ruokajonot siviiliväestön osana.
Churchillin kutsu toimintaan
Pääministeri Winston Churchill sanoi voitonpuheessaan, jonka hän piti englantilaisille 13. toukokuuta 1945, toisen maailmansodan päätyttyä Euroopassa: ”Kunpa voisin kertoa teille tänä iltana, että kaikki uurastuksemme ja huolemme ovat ohi. – – minun täytyy varoittaa teitä – – että on vielä paljon tekemistä ja että teidän täytyy olla valmiita uusiin henkisiin ja fyysisiin ponnistuksiin ja uusiin uhrauksiin ylevien asioitten hyväksi.” Koska hän osasi odottaa kommunismin leviämistä, hän sanoi kaukonäköisesti: ”Meidän on vielä pidettävä Euroopan mantereella huoli siitä, että – – sanojen ’vapaus’, ’demokratia’ ja ’vapautuminen’ meille tuttu, oikea merkitys ei pääse vääristymään.” Sen jälkeen hän esitti kutsun toimintaan: ”Eteenpäin, päättäväisesti, horjumatta ja lannistumatta, kunnes koko tehtävä on suoritettu ja koko maailma on turvallinen ja puhdas.” (Kursivointi meidän.)
Puoli vuosisataa selkkauksia ja kuolemaa
YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali myönsi vuonna 1992 pitämässään puheessa, että ”sen jälkeen kun Yhdistyneet kansakunnat perustettiin vuonna 1945, on yli sadassa suuressa selkkauksessa ympäri maailman kuollut noin 20 miljoonaa ihmistä”. Aikakauslehti World Watch nosti kuolonuhrien määrän vielä suuremmaksi ja sanoi: ”Tämä on ollut rauhattomin vuosisata kautta aikojen.” Samainen tietolähde lainaa erästä tutkijaa sanomalla, että ”tämän vuosisadan sodissa on tapettu enemmän ihmisiä kuin ihmisen koko aiemman historian kuluessa yhteensä. Näistä ihmisistä on noin 23 miljoonaa tapettu toisen maailmansodan jälkeen.”
The Washington Post kuitenkin esitti vielä erään arvion: ”Maailmassa on toisen maailmansodan jälkeen käyty noin 160 sotaa, ja niissä on kuollut yli 7 miljoonaa sotilasta ja 30 miljoonaa siviiliä. Näihin on lisättävä haavoittuneet, raiskatut ja ne, jotka ovat joutuneet pakolaisiksi.” Näissä luvuissa eivät ole mukana ne miljoonat, jotka viimeksi kuluneitten 50 vuoden aikana ovat joutuneet koko maailmassa väkivaltarikosten uhriksi.
Tälläkin haavaa – vuonna 1995 – Afrikassa, Balkanilla, Lähi-idässä ja Venäjällä on käynnissä verisiä, palavan vihan aiheuttamia selkkauksia, joissa kuolee ei vain sotilaita, jotka jo sotaan lähtiessään ovat tienneet voivansa kuolla, vaan myös tuhansittain siviilejä.
Voidaanko siis sanoa, että maailma on nyt ”turvallinen ja puhdas”, kun vuodesta 1945 on kulunut 50 vuotta? Miten pitkälle ihmiskunta on edennyt kohti tavoitettaan, maailman muuttamista sopivaksi, turvalliseksi elinympäristöksi? Mitä olemme oppineet 50 vuodessa? Onko ihminen edistynyt asioissa, jotka todella merkitsevät jotakin: arvoissa, moraalissa, etiikassa? Kahdessa seuraavassa kirjoituksessa vastataan näihin kysymyksiin. Neljännessä kirjoituksessa tarkastellaan meidän kaikkien tulevaisuudenodotteita kyläksi kutistuneella maapallolla.
[Tekstiruutu s. 4]
Muistoja toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta
Eräs yli 60-vuotias englantilaismies muistelee: ”1940-luvun lopulla meillä ei ollut kotona televisiota. Radio oli se väline, josta mielikuvituksemme sai tärkeimmät virikkeensä. Olin yhä koulussa, joten lukeminen ja kotiläksyt vaativat huomioni. Kävin elokuvissa kenties kerran kuussa. Ajoin polkupyörällä useita kilometrejä lauantaisin päästäkseni seuraamaan suosikkijoukkueeni jalkapallopelejä. Suhteellisen harvoilla perheillä oli varaa autoon tai puhelimeen. Meillä ei ollut erillistä kylpyhuonetta, kuten ei ollut miljoonilla muillakaan englantilaisilla. Käymälä oli ulkona, ja kylpyamme oli keittiössä, joka toimi myös kylpyhuoneena. Sota-ajan me elimme ruoalla, joka oli tehty kuivatuista ruoka-aineista: muna-, maito- ja perunajauheesta. Sellaiset hedelmät kuin appelsiinit ja banaanit olivat satunnaista ylellisyyttä. Niiden saapuminen paikalliseen hedelmä- ja vihannespuotiin oli merkki, joka sai kaikki rientämään kiireen vilkkaa paikalle ja jonottamaan omaa korttiannostaan. Monet naiset joutuivat olemaan työssä ammustehtaissa. Eivätpä ihmiset silloin tienneet, miten paljon maailma vielä muuttuisikaan, kun tulisivat televisiot, videolaitteet, tietokoneet, cyberspace, faksi-yhteydet, avaruuslennot ja geenitekniikka.”