Nuoret kysyvät:

Liian nopeasti naimisiin – voimmeko onnistua?

”Aloimme seurustella, kun olin 16. Menimme naimisiin 18-vuotiaina. Elämämme olisi ihanaa – ikuisesti! Mutta noin neljän kuukauden kuluttua menin sekaisin; paine oli niin kova.” (Tonya)a

AVIOLIITTO missä iässä tahansa voi olla vakavoittava asia. Raamattu sanoo: ”Niillä, jotka menevät naimisiin, on tuskaa ja murhetta.” (1. Korinttolaisille 7:28, The New English Bible.) Mutta monille niistä, jotka astuvat avioliittoon ”nuoruuden kukoistuksessa”, tuskaa ja murhetta tuntuu usein tulevan niin paljon, että sitä on vaikea kestää (1. Korinttolaisille 7:36).

Se johtuu pääasiassa siitä, että teini-ikäiset kasvavat vielä; harva heistä kykenee omaksumaan miehen tai vaimon roolin. Tri Jane K. Burgess huomauttaa: ”Nuorilla on äärimmäisen idealistinen kuva avioliitosta. He eivät ajattele sitä jokapäiväistä työtä ja vaivannäköä, jotka ovat onnellisen avioliiton edellytys.” Nuoripari voi huomata, ettei avioliiton arjessa olekaan sitä lämpöä ja viehätystä, jota he odottivat.

”Odotat kaiken olevan mahtavaa ja suurenmoista, kuin unelmaa”, sanoo nuori Kim. ”Uutuudenviehätys kuitenkin katoaa, ja sitten alkaa ruoanlaitto, tiskaaminen, kaupassakäynti ja pyykinpesu – samalla kun miehesi istuu sohvalla. Hänen ei ole koskaan tarvinnut tehdä tällaisia jokapäiväisiä askareita, koska hänen äitinsä teki kaiken hänen puolestaan. Seurusteluaikana ei koskaan ajattele olevansa joskus väsynyt ja ärtyisä. Ja kun tulee raskaaksi, kaikki on vielä kymmenen kertaa pahempaa!”

Lisäksi teini-ikäiset avioituvat usein harkitsemattoman nopeasti. ”Menin naimisiin miehen kanssa, jonka luulin olevan tosi kristitty”, muistelee Helen. ”Omaa kokemattomuuttani en oppinut tuntemaan häntä riittävän hyvin. Kymmenen avioliittokuukauden jälkeen en enää voinut sietää hänen epäkristillistä käytöstään.” Se että Helenin avioliitto epäonnistui, ei ole mitenkään epätavallista. Yhdysvalloissa useimmat teini-ikäisten avioliitot purkautuvat viidessä vuodessa.

Varoittavista tilastoista huolimatta miljoonat teininuoret ovat rynnänneet avioliittoon. Ehkä sinä olet yksi heistä. Jos niin on, avioliiton paineet ovat jo saattaneet lannistaa sinut.

Onko ulospääsyä?

Vaikka naimisiin meneminen nuorena ei ehkä ole viisasta, se ei välttämättä ole synti. Avioliitto on kunniallinen Jumalan silmissä (Heprealaisille 13:4). On totta, että jotkin äärimmäiset olosuhteet voivat oikeuttaa ottamaan asumus- tai avioeron (Matteus 19:9; 1. Korinttolaisille 7:12–15). Yleensä Jumala vaatii kuitenkin aviopareja pysymään yhdessä (Matteus 19:6). Vaikka tämä voi tuntua jyrkältä asenteelta, se kertoo myös siitä, että Jumala haluaa sinun menestyvän.

Eräs teini-ikäinen aviomies sanoo: ”On liian myöhäistä pohtia sitä, olinko liian nuori tai sovimmeko tosiaan toisillemme, ja kaikkia muita jälkiviisaita kysymyksiä. Nyt ollaan naimisissa!” Joten sen sijaan että valittaisit osaasi, mikset yrittäisi jotenkin saada avioliittosi toimimaan?

Kuka kantaa nyt vastuun?

Raamattu sanoo aviopareille: ”Olkoot vaimot alamaiset miehelleen niin kuin Herralle, – – mies on vaimonsa pää.” (Efesolaisille 5:22, 23.) Kun nuori mies on kuitenkin viettänyt koko elämänsä äidin ja isän suojeluksessa, perheen pääksi tuleminen voi olla pelottava vastuu.

Eräs nuori nainen muistelee omaa aviomiestään: ”Tom ei halunnut minun menevän minnekään yksinäni. Tunsin olevani ansassa, lukkojen takana. Hän ajatteli, että aina kun yritin kysyä häneltä jotakin, kyseenalaistin hänen arvovaltansa.” Toisaalta joidenkin vaimojen on vaikea pitää nuorta aviomiestään päänään. Toiset voivat kiukustua kuullessaan vihjaistavankaan, että aviomies päättää asioista, ja he kieltäytyvät yhteistyöstä ollessaan eri mieltä.

Tämä voi olla hyvin uuvuttavaa, jos olet siipiäsi kokeileva aviomies. Todellisuudessa ei kuitenkaan ole syytä häiriintyä vain siksi, ettei nuorikkosi syöksy täyttämään jokaista käskyäsi. Kestää aikansa ennen kuin vaimosi tuntee olonsa turvalliseksi johtosi alaisuudessa. Pyri ansaitsemaan hänen kunnioituksensa, ei yrittämällä kontrolloida häntä, vaan ottamalla johto ja koettamalla tehdä tasapainoisia ratkaisuja (vrt. 1. Korinttolaisille 16:13).

Lisäksi Raamattu kehottaa: ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Roomalaisille 12:10.) Kunnioita tosiaan vaimoasi panemalla hänen etunsa omiesi edelle (Filippiläisille 2:4). Anna hänelle toimintavapautta ja kohtele häntä kunnioitettavana kumppanina, älä orjana (ks. Malakia 2:14). Kun edessä on tärkeitä ratkaisuja, neuvottele hänen kanssaan aina, kun se suinkin on mahdollista (Sananlaskut 13:10, UM). Näin hänen on helpompi alistua sinun johtoosi.

Entä jos olet nuori vaimo? Alistuminen nuoren aviomiehesi johtoon saattaa koetella kärsivällisyyttäsi, kun hänen kypsymättömyytensä tulee joskus kiusallisen ilmeisesti esiin tai kun hän ei osoita parasta mahdollista arvostelukykyä. Hänen moittimisensa tai kapinointi ei kuitenkaan paranna osaasi. ”Mitä enemmän hän haukkui minua, sitä vaiteliaammaksi tulin”, tunnusti eräs nuori aviomies. Yritä osoittaa kunnioitusta ottamalla huomioon miehesi kokemattomuus. Hän saattaa silloin vastaavasti kunnioittaa enemmän sinun näkemystäsi. Jos hän tekee päätöksen, joka ärsyttää sinua – mutta ei riko mitään moraalilakeja – mikset yksinkertaisesti mukautuisi siihen? ”Ylhäältä tuleva viisaus on – – altis tottelemaan.” (Jaakob 3:17.) Tukemalla hänen johtoasemaansa voit auttaa häntä edistymään.

Rahahuolet

Jotkut sanovat, että nuortenparien suurin ongelma on raha. Pariskunnat ovat usein järkyttyneitä huomatessaan, mitä eläminen maksaa. Esimerkiksi Raylla ja Loralla ei ollut häidensä jälkeen ”ruokaa eikä rahaa”. ”Nukuimme lattialla”, he tunnustavat. Bradilla ja Tonyalla oli samanlaisia taloudellisia paineita, kun Brad menetti työpaikkansa – ja Tonyan oli pakko maksaa laskut.

Vaikka onkin totta, että nuorten on usein vaikea löytää hyväpalkkaista työtä, rahahuolet johtuvat kuitenkin joskus siitä, että raha-asiat hoidetaan huonosti. Harkitse esimerkiksi nuorta vaimoa, joka kertoo: ”Minä yksinkertaisesti käytän rahaa niin kauan kuin sitä riittää, ja sitten sitä ei ole yhtään kuukauden viimeisenä viikkona.” Jotkin pariskunnat epäonnistuvat rahankäytössään, koska he eivät keskustele asiasta. ”Menin ostamaan auton puhumatta siitä vaimoni kanssa”, tunnustaa aviomies nimeltä Jake. ”Meillä oli kova tarve nimenomaan huonekaluista”, valittaa hänen vaimonsa.

Kuulostaako tutulta? Siinä tapauksessa et kenties ole pannut pois ”lapsen ominaispiirteitä”, kun on kyse rahankäytöstä (1. Korinttolaisille 13:11). Teetkö heräteostoksia? Jos teet, opettele tekemään ostoslista ja pidä siitä kiinni. Keskustelkaa suurista hankinnoista (Sananlaskut 15:22). Pitäkää kirjaa menoistanne ja laatikaa järkevä talousarvio.b Se voi säästää teidät paljolta taloudelliselta paineelta.

Osaammeko puhua?

Tämä johdattaa meidät siihen, mitä jotkut sanovat toiseksi suurimmaksi ongelmaksi nuortenparien keskuudessa. Kyse on viestinnästä. Jotkin pariskunnat heittäytyvät puhumattomiksi, mikä luo painostavan tunnelman. Toiset käyttävät sanallista väkivaltaa. ”Suurimmat riidat, joita – – [meillä] oli, syntyivät kaikkein typerimmistä asioista”, muistelee eronnut nainen Sylvia. ”Esimerkiksi siitä, että hän jätti kenkänsä ympäri taloa, tai siitä, että minä maistelin ruokaa hänen lautaseltaan.”

Väärinymmärryksiä ja erimielisyyksiä syntyy varmasti. Mutta ”ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja viha ja huutaminen ja pilkka” yksinkertaisesti hajottavat avioliiton (Efesolaisille 4:31). Ota tavaksesi puhua asiasta silloin kun et vielä ole pahasti ärsyyntynyt. Kun sitten otat asian puheeksi, älä hyökkää ihmistä vastaan, vaan käy käsiksi ongelmaan. Jos tilanne alkaa riistäytyä käsistä, älä lisää riitaan uutta sytykettä. ”Halkojen loppuessa sammuu tuli”, sanoo Sananlaskujen 26:20. Myöhemmin kun olette molemmat rauhoittuneet, yrittäkää keskustella uudelleen asiasta.

Hyvä viestintä on myös ratkaisu erääseen toiseen yleiseen ongelmaan: sukupuoliseen tyytymättömyyteen. Joskus nuoripari on yksinkertaisesti liian uupunut uusien tehtäviensä takia kyetäkseen nauttimaan avioliiton intiimeistä suhteista. Kirjassa Building a Successful Marriage sanotaan: ”Kun miehet ja vaimot astuvat avioliittoon, heillä on valtava määrä väärää tietoa siitä, millainen osa ja tarkoitus sukupuolielämällä on avioliitossa.” Monilla sellaisilla aviopareilla, jotka sallivat maailmallisen propagandan pettää itsensä, on karkean epärealistisia odotuksia tästä asiasta. Osansa on myös itsekkyydellä ja itsehillinnän puutteella. Avoin viestintä sekä aika ja kärsivällisyys ovat välttämättömiä. Kun molemmat ’etsivät toisen etua’, sukupuoliasiat ovat harvoin vakava ongelma (1. Korinttolaisille 10:24).

On siis selvää, ettei avioliitto ole lapsia varten. Jos olet jo naimisissa, sinua ei ole tuomittu epäonnistumaan. ”Ensimmäinen avioliittovuoteni oli todella myrskyisä”, kertoo eräs naimisissa oleva nainen. ”Mutta koska olemme soveltaneet Raamatun periaatteita, avioelämämme on nyt tyydyttävää ja onnellista.” Se on mahdollista sinullekin.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 26]

Nuoren miehen tukeminen hänen aviomiehen roolissaan voi tuoda esille hänen parhaat puolensa