Nimikirjoituksena sinetti

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN TAIWANIN-KIRJEENVAIHTAJALTA

”LAITTAISITTEKO sinettinne tähän”, sanoo tiskin takana oleva postitoimiston virkailija kiireisessä Taipeissa Taiwanissa.

”Laittaisinko sinettini?” mutisen täysin häkeltyneenä. ”Anteeksi, mutta olen uusi täällä. Ei minulla ole minkäänlaista sinettiä, mikä se sitten onkin”, yritän selittää. ”Eikö nimikirjoitukseni kelpaisi?”

”Kyllä, mutta miksi ette hankkisi itsellenne sinettiä?” sanoo postivirkailija. ”Sen jälkeen tämä asia ei enää tuottaisi vaikeuksia.”

”Sinetti” kummastuttaa minua ja päätän perehtyä asiaan hieman lähemmin. Saan selville, että ”sinetillä” tarkoitetaan tietynlaista leimasinta tai sen jälkeä.

Miten sinetin voi saada

Ensiksikin minulla täytyy olla kiinalainen nimi.a Kun on kyse ulkomaalaisista, se on yleensä kiinalaisiksi kirjoitusmerkeiksi muutettu nimi, joka vastaa heidän omakielisen nimensä ääntämystä. Esimerkiksi nimestä ”John Smith” voi tulla ”Shih Mi Sse” tai ”Shih Yueh Han”. Tai joltakulta kiinalaiselta ystävältä voi pyytää apua, jotta voisi valita itselleen nimen. Hän valitsee todennäköisesti sellaisen nimen, jonka hän ajattelee sopivan ulkomaiselle ystävälleen mutta joka ei ehkä lainkaan kuulosta samalta kuin tämän oikea nimi.

Seuraavaksi on vuorossa käynti sinetinkaivertajan liikkeessä. Siellä valitsen monista vaihtoehdoista sopivan materiaalin. Sitten tämä käsityöläinen kaivertaa kiinalaisen nimeni sinettiini perinteisillä kirjoitusmerkeillä.

Nyt voin hoitaa asioitani postissa, pankissa ja muissa toimipaikoissa. Tiettyjä lainmukaisia toimia varten sinettini täytyy rekisteröidä perherekisteritoimistossa. Jos sinetti hankitaan yritystä varten, rekisteröinti tapahtuu oikeustalossa.

Minua kuitenkin ihmetyttää, mistä virkailija tietää, onko sinetti aito. Saadakseni vastauksen ja nähdäkseni, miten sinetti oikeastaan tehdään, menen käymään Lin Rongdeh’n luona, joka valmistaa sinettejä Kaohsiungin kaupungissa Etelä-Taiwanissa. Linin mukaan monet ihmiset uskovat, että nekin sinetit, joissa on sama nimi ja jotka ovat saman sinetinkaivertajan tekemiä, eivät ole koskaan täysin identtisiä. Toimistovirkailija tarkistaa sinetin aitouden taittamalla jäljen kahtia, tavallisesti vinosuuntaisesti, ja asettamalla sen aiemmin arkistoidun leiman päälle. Molempien puoliskojen tulisi vastata täsmällisesti arkistoitua leimaa.

”Nykyään”, sanoo Lin ja näyttää liikkeessään olevaa konetta, ”on kuitenkin käytössä koneita, jotka voivat kaivertaa sinetin tietokoneen avulla. Näin kaiverretut sinetit voivat olla täysin identtisiä.”

”Uskomatonta!” totean. ”Mutta miten teet sinetin tietokoneen avulla?”

”Ensin ladon tai piirrän nimen sinetiksi soveltuvaan muotoon läpikuultavalle paperin- tai muovinpalalle”, selittää Lin. ”Asetan sen sitten yhteen koneessa olevaan laitteeseen, joka lukee nimen lasersäteen avulla. Samalla kiinnitän kaiverrettavan kappaleen toiseen koneessa olevaan laitteeseen, ja pienen pieni jyrsin, jota lasersäde ohjaa, kaivertaa piirtämäni kirjaimet kappaleeseen.”

Koska tämä on melko huokea menetelmä, jokaisella perheenjäsenellä on tavallisesti oma sinetti. Niitä pidetään kodissa helposti saatavilla, jotta niitä voidaan käyttää, kun vastaanotetaan kirjattu kirje tai sellainen lähetys, joka länsimaissa luovutetaan allekirjoitusta vastaan.

Kiinalaisen sinetin alkuperä

Tiettävästi sinettiä on käytetty Kiinassa ensimmäisen kerran vuonna 1324 eaa. Mutta vasta Chou-dynastian aikana (1122–256 eaa.) se levisi yleiseen käyttöön. Noina varhaisina aikoina sitä ei käytetty nimikirjoituksena vaan sitä kannettiin, usein vyöllä, aseman tai viran merkkinä tai pelkästään osoituksena siitä, että sen haltija oli kunnon kansalainen. Se edusti pikemminkin haltijansa asemaa kuin persoonaa. Kun virkamies jäi pois työelämästä tai kuoli, sinetti siirtyi kyseisen viran seuraavalle haltijalle, mikä on yleinen käytäntö nykyäänkin. Kun aatelismies pyysi päästä keisarin puheille, hän esitti jadesinettinsä todisteeksi henkilöllisyydestään.

Kun paperi keksittiin, sinettiä alettiin vähitellen käyttää nimikirjoituksen tapaan. Tavallisetkin ihmiset alkoivat käyttää sitä entistä useammin. Nykyään kaikilla on oma sinetti, jopa täällä asuvilla ulkomaalaisilla, kuten minulla. Mikä tahansa asiakirja, joka asianomaisen täytyy todistaa paikkansapitäväksi, voidaan vahvistaa pelkällä sinetillä. Vaikka virallisesti nimikirjoituskin kelpaa, useimpien mielestä juuri sinetti tekee asiasta laillisen. Tämä tapa on levinnyt suurimpaan osaa itää, niin että japanilaiset ja korealaisetkin käyttävät sinettiä.

Miltä sinetit näyttävät

Sinetti voi olla neliön, suorakaiteen, soikion tai ympyrän muotoinen, mutta sillä voi olla lukuisia muitakin muotoja. Se voi olla niin pieni, että sen halkaisija on vain kolme millimetriä, tai niin suuri, että sen jokainen kantti on 15 senttimetriä pitkä. Sinetti voidaan tehdä jadesta, vuolukivestä, eläimen sarvesta, bambusta, pronssista, puusta tai muovista sen mukaan, mitkä ovat ostajan toivomukset, miten paljon hän haluaa maksaa siitä ja mihin tarkoitukseen hän aikoo käyttää sitä. Jos sinettiä käytetään hyvin harvoin eivätkä sillä vahvistettavat asiapaperit ole erityisen merkittäviä, voi riittää, että se tehdään puusta tai muovista. Mutta jos omistaja aikoo käyttää sitä koko elämänsä, hän saattaa valita arvokkaamman ja viehättävämmän materiaalin.

Esimerkiksi Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran Taiwanin haaratoimiston virallinen sinetti on kaiverrettu 7,5 senttimetriä pitkään, 5 senttimetriä leveään ja 2,5 senttimetriä paksuun kovapuun kappaleeseen. Melko kömpelö leimasin, vai mitä? Monesti leimattava paperi ei ole paljonkaan suurempi!

Sinetit ovat yleensä valikoidusta materiaalista valmistettuja vaatimattomia esineitä, joiden tasaiseen pohjaan on kaiverrettu nimi perinteisillä kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä. Sinetin kyljessä tai päällä oleva koristekuvio tekee sinetistä vielä kauniimman ja arvokkaamman. Jotkin sinetit ovat varsinaisia taideteoksia (ks. sivun 23 kuvaa). Tavallisesti omistaja pitää sinettiä mukanaan joko pienessä nahkapussissa tai rasiassa, jonka toisessa päässä on tulipunaista väritahnaa sisältävä pieni lokero. Toisinaan vastavihitty pari kaiverruttaa kummallekin oman sinetin samasta puusta siten, että sinettien kuviot sopivat yhteen – melko romanttinen idea. Sivun 23 kuvassa olevat kolme kaunista jadesinettiä ja -ketjua taas on kaiverrettu samasta kivenkappaleesta.

Kun sinetti on valmis, se vastaa omistajansa tai sitä käyttävän viranhaltijan laillista nimikirjoitusta, joten sitä on käsiteltävä hyvin huolellisesti. Sitä pitää suojella varkailta, sillä he voivat sen avulla esimerkiksi väärentää asiakirjoja, nostaa rahaa pankista ja muuttaa sekkejä tai arvopapereita rahaksi.

Miten tulee toimia, jos sinetti häviää? Ensiksikin asiasta täytyy ilmoittaa postiin, pankkiin ja muihin laitoksiin, joita asia koskee, jotta ne voisivat mitätöidä sinetin. Tämä täytyy tietenkin tehdä heti, jotta sinetin luvaton käyttö voitaisiin estää. Sen jälkeen on teetettävä uusi sinetti. Jos se hankitaan aiemmin rekisteröidyn sinetin tilalle, rekisteröimisprosessi täytyy käydä uudestaan läpi ja uudesta sinetistä on ilmoitettava niille laitoksille, joita asia koskee. Tuntuuko sinusta tässä valossa siltä, että luottokortin hukkaamisesta aiheutuu paljon vaivaa? On siis viisasta huolehtia siitä, ettei sinetti häviä tai joudu varkaiden käsiin!

Lännessä filatelia eli postimerkkeily on suosittu harrastus. Kiinassa monet ihmiset keräävät sinettileimasimia tai niillä painettuja merkkejä. Tätä varten on julkaistu erityisiä kirjojakin. Jotkin sinetit ovat melko kauniita: sekä kirjoitusmerkkien tyyli että sinetin muoto, väri ja rakenne muodostavat yhdessä hyvin viehättävän kokonaisuuden. Niitä sinettejä, jotka ovat kuuluneet aikoinaan kuuluisille tai vaikutusvaltaisille ihmisille tai jotka ovat erityisen vanhoja, säilytetään museoissa.

Aina kun joku länsimaalainen ottaa käteensä kynän ja kirjoittaa nimensä johonkin viralliseen asiakirjaan, luultavasti joku itämaalainen ottaa esiin sinetin, painaa sen muutamia kertoja tulipunaisella värillä kostutettuun tyynyyn ja leimaa huolellisesti ”nimikirjoituksensa” asiakirjassa olevan pisteviivan päälle.

Erilaiset tavat tekevät elämän todella kiinnostavaksi!

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 23]

Myötäpäivään: sinetin punainen jälki; sinettejä ketjuineen, jotka kaikki on kaiverrettu yhdestä jadenkappaleesta; sinetintekijä kaivertamassa merkkiä; sinetti, johon on kirjoitettu runo

Kilpikonnakoristeinen sinetti

[Lähdemerkintä]

Sinetit: National Palace Museum, Taipei, Taiwan