Laserlevy – mikä se on?
SIITÄ lähtien kun laserin avulla luettava digitaalinen CD-levy ilmestyi markkinoille 1980-luvun alkupuolella, sitä on sanottu merkittävimmäksi läpimurroksi äänentoistotekniikassa sen jälkeen, kun Edison keksi tinapaperipintaisella sylinterillä varustetun fonografinsa vuonna 1877 tai kun stereolevyt levisivät yleiseen käyttöön 1960-luvun alkupuolella.
Eräästä Billboard-aikakauslehden raportista käy ilmi, että yhdysvaltalaiset äänilevyjen valmistajat tuottivat vuonna 1992 yli 414 miljoonaa laserlevyä mutta vain 22 miljoonaa vinyylilevyä. Myynti on siinä määrin CD-levy-voittoista, että jotkin levy-yhtiöt eivät enää valmista lainkaan vinyylilevyjä. Silti tämä pieni kiiltävä levy on edelleen arvoitus monille ihmisille. Mitä digitaalisella äänellä tarkoitetaan? Onko se tosiaan maineensa veroinen? Miten tämä levy toimii? Entä voitaisiinko siihen liittyvällä tekniikalla tallentaa ja hakea aineistoa kirjallisista kokoelmista, esimerkiksi Vartiotorneista ja Herätkää!-lehdistä?
Mitä tarkoitetaan digitaalitallennuksella?
Voidaksemme ymmärtää, mistä digitaalitallennuksessa on kyse, meillä on oltava jonkinlainen käsitys sitä edeltäneestä analogisesta tallennusjärjestelmästä. Musiikki tallennetaan tutulle vinyylilevylle yhtäjaksoisena, aaltoilevana urana, joka on ikään kuin ääniaallon kuva eli vastine. Musiikkia toistettaessa levysoittimen neula asetetaan pyörivän levyn uraan. Kun neula seuraa uraa, uran mutkittelu saa sen värähtelemään. Tämä vuorostaan saa aikaan pienen sähkösignaalin, joka vastaa mikrofonin äänitysstudiossa vastaanottamaa ääniaaltoa. Sen jälkeen signaali vahvistetaan – ja musiikki soi!
Digitaalitallennuksessa käytetään erilaista menetelmää. Digitaalinen tallennin ottaa näytteitä ja mittaa signaalin voimakkuutta täsmällisin välein – kymmeniätuhansia kertoja sekunnissa – ja tallentaa nämä mitatut arvot lukuina. Käyttäessämme tietokonekieltä mitatut arvot tallennetaan binaarinumeroina, joita ovat pelkästään nolla ja ykkönen. Tietokone käsittelee sen jälkeen numerovirran ja tallentaa sen tavallisesti ääninauhalle. Ääntä toistettaessa tietokone lukee luvut ja muodostaa uudelleen alkuperäistä signaalia muistuttavan signaalin, joka sen jälkeen vahvistetaan – ja taas musiikki soi!
Tallennus- ja valmistustekniikan puutteet eivät vaikuta tässä järjestelmässä yhtä paljon kuin analogisessa tallennuksessa. Tämän ansiosta kohina, vääristymät ja muut äänitteen laatua heikentävät tekijät vähenevät. Tämän lisäksi digitaalinen informaatio voidaan tallentaa hyvin tiiviiseen muotoon ja hakea helposti. Digitaalinen äänite on niin sanoaksemme luonnollinen seuraus tietokoneen ja nauhurin yhteen liittämisestä.
Levy-yhtiöt ovat jo pitkään käyttäneet studioissaan digitaalitekniikkaa. Niissä käytettävä äänentoistolaitteisto ei monimutkaisuutensa vuoksi kuitenkaan sovellu kotikäyttöön. Kuluttajien kannalta varsinainen läpimurto digitaalitekniikassa oli se, kun saatiin kehitellyksi sellainen äänentoistolaitteisto, joka soveltui hintansa ja tekniikkansa puolesta tavalliseen kotikäyttöön. Näin syntyi digitaalinen laserlevy ja laser- eli CD-soitin.
Binaarinumerot eli bitit on koodattu mikroskooppisen pienten kolojen ja tasaisten kohtien sarjana kiiltävän, alumiinilla pinnoitetun muovilevyn pintaan. Levyn halkaisija on vain 12 senttimetriä. Alumiinikerros on suojattu läpinäkyvällä muovilla. Kun halutaan kuunnella musiikkia, hopean värinen levy pannaan CD-soittimeen. Soittimessa ei ole neulaa, vaan kolovirtaa seuraa tarkkaan kohdistettu lasersäde. Kun säde osuu mikroskooppisiin koloihin, se hajoaa, mutta kun se osuu tasaiselle kohdalle, se heijastuu takaisinpäin ja päätyy valokennolle. Tällä tavalla CD-levyn pinnassa olevat kolot ja tasaiset kohdat muutetaan sähköisten signaalien jonoksi, jonka soittimen monimutkaiset elektroniset piirit muuttavat äänisignaaleiksi.
Miten hyvä se on?
Onko laserlevy sitten tosiaankin parempi kuin vinyylilevy? Harkitaanpa tosiasioita. Koska CD-levyä soitetaan timanttineulan sijasta valonsäteen avulla, se ei kulu, soitettiinpa sitä kuinka usein tahansa. Eivät edes sen pinnalla olevat pienet tahrat tai naarmut aiheuta häiriöitä ääneen, sillä lasersäde on kohdistettu informaatiokoloihin, ei levyn pintaan. Enää ei siis tarvitse kärsiä napsahduksista ja rätinöistä, jotka ovat kenelle tahansa LP-levyä kuunnelleelle kovin tuttuja. Kaiken tämän ansiosta laserlevy on paljon kestävämpi kuin LP-levy. Teoriassa CD-levy on ikuinen – jos se valmistetaan ja sitä käsitellään oikein.
Laserlevyn pluspuolia ovat myös pidempi soittoaika ja pienempi koko. Musiikkia voidaan kuunnella yli tunnin tarvitsematta nousta ylös kääntämään levyä! Koska sen koko on alle viidenneksen LP-levyn koosta, sen käsitteleminen ja säilyttäminen on myös helpompaa. Lisäksi koska CD-soittimet toimivat tietokoneen tavoin, monet niistä voidaan ohjelmoida soittamaan levyn osia missä tahansa järjestyksessä tai uudestaan. Joissakin soittimissa on hakutoiminto, jonka avulla voidaan löytää mikä tahansa kohta musiikista nopeasti. Monet käyttäjät arvostavat hyvin paljon tällaista helppokäyttöisyyttä.
Entä miten on äänen laita? Lähes jokainen, joka kuulee CD-levyä ensi kertaa, ihastelee siltä tulevan äänen kirkkautta ja luonnollisuutta. Musiikki tulvii äänettömyydestä hätkähdyttävän yksityiskohtaisena. Yksi syy tähän on se, että tallennettavissa olevan hiljaisimman ja voimakkaimman äänen välinen ero – niin sanottu dynamiikka-alue – on paljon suurempi kuin tavallisella LP-levyllä. Tämän ja sen seikan ansiosta, että laserlevyllä ei ole taustakohinaa eikä äänen vääristymiä, siltä toistuva musiikki vastaa paremmin todellisuutta.
CD-levyt voivat toisaalta maksaa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin LP-levyt. Täytyy kuitenkin sanoa, että laserlevy on antanut suurelle yleisölle mahdollisuuden nauttia paremmasta äänentoistosta, josta vain innokkaimmat hifilaitteiden harrastajat ovat voineet nauttia aiemmin.
Laserlevyt ja tietokoneet
Viime aikoina CD-levyille on löydetty aivan uudenlaista käyttöä, sillä tämän saman tekniikan avulla voidaan tallentaa suunnattomat määrät tekstitietoa. Tällaista laserlevyssä olevaa tietoa voidaan helposti hakea sellaisen tietokoneen avulla, johon on asennettu CD-lukulaite. Aivan niin kuin mikä tahansa musiikkia sisältävän laserlevyn kohta voidaan hakea lasersoittimen avulla, niin myös mikä tahansa tallennettu tekstitieto voidaan lukea, hakea tai lainata muutamassa sekunnissa toisenlaisen CD-lukulaitteen avulla, kun on käytettävissä tähän tarkoitukseen suunniteltu tietokoneohjelma.
CD-levyyn voidaan tallentaa uskomaton määrä tietoa. Tietokonekielellä ilmaistuna siihen voidaan tallentaa 600 megatavua, joka vastaa suurin piirtein 1000 levykkeen muistia tai 200000:ta painettua sivua. Toisin sanoen kymmenen kaksikymmenosaista tietosanakirjasarjaa voidaan digitaaliseen muotoon muutettuna tallentaa vain yhteen laserlevyyn! Mutta sen suunnaton tallennuskapasiteetti ei ole sen ainoa etu.
Vuoden 1985 tienoilla tietokoneissa käytettäviä CD-levyjä alkoi tulla myyntiin. Niistä käytettiin nimeä CD-ROM, joka on lyhenne englanninkielisistä sanoista ”compact disc – read-only memory” (CD-lukumuisti). Niissä oli pääasiassa tiedon hakemiseen tarkoitettua aineistoa, esimerkiksi erilaisia sanakirjoja, osoite-, kirja- ja muita luetteloita, teknistä tietoa sekä arkistoja. Koska ne olivat aluksi kalliita, niitä hyödynsivät pääasiassa kirjastot ja oppi- tai valtionlaitokset. Kun muutamia vuosia sitten levyn hinta saattoi olla Suomen rahana tuhansia markkoja, nykyään levystä ei joissakin maissa enää tarvitse maksaa kuin pieni osa siitä.
Ei kestänyt kovinkaan kauan, kun CD-ROMia alettiin käyttää muuhunkin kuin tekstin tallentamiseen. Muutaman viime vuoden aikana myyntiin on alkanut tulla sellaisia CD-ROM-levyjä, joille on tallennettu värikuvia ja äänitehosteita. Nykyään ei voi ainoastaan lukea jonkun ihmisen elämäkertaa ja nähdä hänen kuvansa, vaan myös kuulla hänen puhuvan. Sitten on tietysti myös kaikenlaisia tietokonepelejä, joissa on äänitehosteet ja liikkuva värikuva. Nämä niin sanotut vuorovaikutteiset multimediajärjestelmät, joissa tietokone ja kodin viihde-elektroniikka yhdistetään toisiinsa, näyttävät saaneen pysyvän jalansijan nyky-yhteiskunnassa.
Digitaalinen laserlevy on tosiaan tekniikan ihme, josta voi olla paljon iloa sekä kasvatuksellisessa että ajanvietteellisessä mielessä. Se, toteutuvatko siinä piilevät mahdollisuudet, jää nähtäväksi.
[Tekstiruutu s. 21]
Laserlevyn pienoismaailma
Sen englanninkielinen nimi ”compact disc” eli ”tiivislevy” on hyvin osuva. Tämän kämmenenkokoisen kiiltävän levyn pinnassa on kierukan muodossa viisi kuusi miljardia koloa. Suoraksi vedettynä tämä merkkijono olisi runsaat viisi ja puoli kilometriä pitkä. Kierukan 20000 kierrosta, jotka alkavat levyn sisäkehältä ja päätyvät levyn laidalle, ovat niin tiiviissä tilassa, että 60 sellaista mahtuisi yhden LP-levyn uraan. On arvioitu, että jos jokainen kolo olisi riisinjyvän kokoinen, levy olisi suurempi kuin neljä jalkapallokenttää.
Pienten mittojensa vuoksi CD-levyt täytyy valmistaa huoneessa, jonka ilma on suodatettu täysin pölyttömäksi. Keskikokoinen pölyhiukkanen, joka on noin viisi kertaa suurempi kuin yksi levyn kolo, voi hävittää niin monia informaatiomerkkejä, että äänitteeseen syntyy virhe. ”Meidän puhtausvaatimustemme mukaan leikkaussali on sikolätti”, sanoo eräs digitaalitallennuksen alalla työskentelevä henkilö.
Koska levyn suurin pyörimisnopeus on 500 kierrosta minuutissa, lasersäteen kohdistaminen pikkuriikkisiin koloihin ja sen pitäminen tiiviiksi kierukaksi pakatulla raidalla on huikea tavoite. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi lasersädettä valvoo hämmästyttävän monimutkainen ohjausmekanismi.
[Tekstiruutu s. 23]
Vartiotornin julkaisut – CD-ROM
Vartiotorni-seura on aina nähnyt hyväksi käyttää Valtakunnan etujen edistämiseen soveltuvia tekniikan saavutuksia. Tämä seura hyödynsi aikoinaan ensimmäisten joukossa värielokuvia, radioverkkoja ja kannettavia gramofoneja, kun se käytti näitä teknisiä oivalluksia hyvän uutisen julistamisessa. Vartiotorni-seura on nyt saattanut julkisuuteen Vartiotornin julkaisujen englanninkielisen CD-version Watchtower Library—1993 Edition. Olemme varmoja siitä, että tämä tallenne osoittautuu erinomaiseksi apuvälineeksi Raamatun tutkimisessa ja raamatullisten tietojen etsimisessä.
Kyseessä on varsinainen kirjasto, johon sisältyy elektronisessa muodossa seuraavat englanninkieliset julkaisut: Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen viitelaitos, Vartiotornit vuosilta 1950–93 ja Herätkää!-lehdet vuosilta 1980–93, kaksiosainen Raamatun hakuteos Insight on the Scriptures sekä lukuisia muita kirjoja samoin kuin kirjasia ja traktaatteja, jotka Vartiotorni-seura on julkaissut vuoden 1970 jälkeen. Kirjastoon kuuluu lisäksi Vartiotornin julkaisujen englanninkielinen hakemisto vuosilta 1930–93.
Laajan tietokannan ohella tässä CD-ROMissa on helppokäyttöinen hakuohjelma, jonka avulla mistä tahansa Watchtower Library -tallenteen julkaisusta voi hakea sanoja, sanayhdistelmiä tai raamatunkohtia. Julkaisuista voidaan avata myös suoraan jokin kappale, kirjoitus tai sivu. Esiin haettuja kohtia voidaan katsella näyttöpäätteeltä tai ne voidaan kopioida tekstinkäsittelyohjelmaan, jotta niitä voitaisiin myöhemmin käyttää puheessa tai kirjeessä. Tässä ohjelmassa on myös sellainen ominaisuus, että se mahdollistaa aineiston järjestämisen henkilökohtaista tutkimista varten ja omien merkintöjen tekemisen.
Toivottavasti yhä useammat voivat tämän uuden välineen avulla katsoa hellittämättömästi ”vapauteen kuuluvaan täydelliseen lakiin” ja saada siunauksia niin toimiessaan (Jaakob 1:25).