Kuolema leviää hennoin siivin

Tästä sodasta ei kirjoiteta lehtien etusivuilla; silti se on vaatinut lukemattomia miljoonia ihmishenkiä. Tätä sotaa ei käydä pommein eikä ammuksin; silti sen aiheuttama murhe ja kuolonuhrien määrä on yhtä suuri tai suurempi kuin niiden sotien, joissa noita taisteluvälineitä käytetään. Tässä sodassa kuolemaa eivät levitä vihollispommittajat vaan hentosiipiset hyttysnaaraat.

Herätkää!-lehden Nigerian-kirjeenvaihtaja

ON YÖ. Talonväki nukkuu. Makuuhuoneeseen liihottelee 200–500 kertaa sekunnissa siipiään räpyttelevä hyttynen. Se himoitsee ihmisverta. Pehmeästi se laskeutuu pojan käsivarrelle. Koska se painaa vain 0,003 grammaa, poika ei liikahda. Sitten se työntää suuosiensa terävästä kärjestä sahalaitaisen pistimen sellaiseen kohtaan pojan ihoa, joka on jonkin hiussuonen yläpuolella. Kaksi hyttysen päässä olevaa pumppua imee pojasta verta. Samanaikaisesti malarialoiset siirtyvät hyttysen sylkirauhasista pojan verenkiertoon. Toimitus on pian ohi; poika ei tunne mitään. Hyttynen lentää pois sen ruumiinpainoon nähden kolminkertaisen verimäärän paisuttamana. Ei kulu montakaan päivää, kun poika on kuolemansairas. Hänellä on malaria.

Tämä tapahtumasarja on toistunut miljardeja kertoja. Se on tuottanut suunnattomasti surua ja kuolonuhreja. Malaria on epäilemättä julma ja säälimätön ihmiskunnan vihollinen.

Vihollista etsitään kärsivällisesti

Ei kukaan Euroopan suurista tiedemiehistä vaan eräs Intiassa palvellut brittiarmeijan kirurgi teki yhden tärkeimmistä löydöistä sodassa malariaa vastaan. 1800-luvun tiedemiehet ja lääkärit olettivat – kuten oli kahden tuhannen vuoden ajan yleisesti ajateltu – että ihmiset saivat tämän taudin hengittämällä soiden huonoa ilmaa.a Tri Ronald Ross taas uskoi, että tätä tautia levittivät ihmisestä toiseen hyttyset. Senkin jälkeen kun oli saatu selville, että malaria on yhteydessä ihmisen verenkierrossa oleviin loisiin, tutkijat etsivät edelleenkin johtolankoja suoalueiden ilmasta ja vedestä. Sillä välin Ross tutki hyttysten vatsaa.

Hyttysten vatsan tutkiminen ei ollut mikään helppo tehtävä, kun otetaan huomioon hänen käytössään olleiden laboratoriovälineiden alkeellisuus. Kun hän teki työtä, sääsket kuhisivat hänen ympärillään. Rossin mukaan ne olivat päättäneet kostaa ”ystäviensä kuoleman”.

Viimein 16. elokuuta 1897 Ross löysi Anopheles-hyttysen vatsanseinämästä pyöreitä alkueläimiä, jotka olivat lyhyessä ajassa kasvattaneet kokoaan: malarialoisia!

Riemuissaan Ross kirjoitti muistikirjaansa, että hän oli ratkaissut salaisuuden, jonka avulla ”lukemattomien ihmisten” elämä voitaisiin pelastaa. Hän kirjoitti muistioonsa myös jakeen Raamatun Korinttolaiskirjeestä: ”Oi kuolema, missä on pistimesi? Missä voittosi, oi hauta?” (Vrt. 1. Korinttolaisille 15:55.)

Malarian tuhot

Rossin löytö oli virstanpylväs sodassa malariaa vastaan. Sen ansiosta ihmiskunta saattoi tehdä ensimmäisen suurhyökkäyksen tätä tautia ja sitä levittävää hyönteistä vastaan.

Historian aikana malaria on aiheuttanut jatkuvasti raskaita tappioita ihmiskunnalle. Egyptiläiset hieroglyfi- ja papyrustekstit osoittavat, että malaria surmasi joukoittain ihmisiä 1500 vuotta ennen kuin Kristus vaelsi maan päällä. Se teki tuhojaan muinaisen Kreikan kauniissa alankokaupungeissa ja tappoi parhaassa iässään olevan Aleksanteri Suuren. Se harvensi roomalaisten kaupunkien väestöä ja ajoi varakkaat ihmiset ylängöille. Ristiretkillä, Amerikan sisällissodassa ja kahdessa maailmansodassa se surmasi enemmän ihmisiä kuin monet suuret taistelut.

Afrikassa malaria sai aikaan sen, että Länsi-Afrikalle annettiin lisänimi ”valkoisen miehen hauta”. Eurooppalaisten maiden kilpailu siirtomaiden perustamisesta Afrikkaan hidastui tämän sairauden vuoksi siinä määrin, että eräs länsiafrikkalainen yliopisto julisti moskiiton kansallissankariksi! Keski-Amerikassa malaria vaikutti osaltaan siihen, että ranskalaisten Panaman kanavaa koskeva hanke kariutui. Etelä-Amerikassa Brasilian Mamoré–Madeira-rautatien rakentamisen aikana malarian sanotaan vaatineen yhden ihmishengen jokaista maahan laskettua ratapölkkyä kohden.

Taistelu voitosta

Tuhansien vuosien ajan suojauduttiin hyttystä mutta ei tietoisesti malariaa vastaan. 1500-luvulla eaa. egyptiläiset käyttivät hyttyskarkotteena Balanites wilsoniana -puusta saatavaa öljyä. Tuhatkunta vuotta myöhemmin Herodotos kirjoitti, että egyptiläiset kalastajat peittivät verkoillaan vuoteensa yöksi pitääkseen hyönteiset loitolla. 1700 vuotta myöhemmin Marco Polo kertoi, että varakkaiden intialaisten vuoteissa oli suojaverhot, jotka voitiin sulkea yöksi.

Muualla ihmiset löysivät merkittäviä luonnonlääkkeitä. Yli 2000 vuoden ajan malariaa on hoidettu Kiinassa hyvin tuloksin nyttemmin uudestaan löydetyn qinghaosu-yrttilääkkeen avulla. Etelä-Amerikassa Perun intiaanit käyttivät tähän tarkoitukseen kiinapuun kuorta. 1600-luvulla sitä alettiin tuoda Eurooppaan, ja vuonna 1820 kaksi pariisilaista farmaseuttia eristi siitä kiniini-nimistä alkaloidia.

Uusia aseita

Kiniinin merkitys malarian ehkäisyssä ja hoidossa ymmärrettiin hitaasti, mutta kun näin kävi, siitä tuli noin sadan vuoden ajaksi merkittävin malarialääke. Sitten, toisen maailmansodan alkuaikoina, japanilaiset joukot valtasivat tärkeitä kiinapuuviljelmiä Kaukoidässä. Tämä aiheutti Yhdysvalloissa ankaran kiniinipulan, minkä vuoksi alettiin kehitellä kuumeisesti synteettistä malarialääkettä. Tuloksena oli klorokiini – turvallinen, hyvin tehokas ja tuotantokustannuksiltaan huokea lääke.

Klorokiinista tuli nopeasti tärkein ase malariaa vastaan. 1940-luvulla otettiin käyttöön myös DDT-hyönteismyrkky, hyvin tehokas hyttysten tappaja. DDT ei tapa hyttysiä ainoastaan ruiskutushetkellä, vaan ruiskutetulla seinällä olevat myrkkyjäämät tappavat hyönteisiä myöhemminkin.b

Toiveikas vastaisku

Toisen maailmansodan jälkeen DDT:llä ja klorokiinilla aseistautuneet tiedemiehet järjestivät iskun malariaa ja hyttysiä vastaan. Taistelua käytäisiin kahdella rintamalla: ihmiselimistössä olevat malarialoiset tuhottaisiin lääkkeillä ja malariahyttyset hävitettäisiin suurisuuntaisella hyönteismyrkkyjen ruiskutuksella.

Tavoitteena oli täydellinen voitto. Malaria oli määrä pyyhkäistä olemattomiin. Hyökkäystä johti vastaperustettu Maailman terveysjärjestö (WHO), joka teki tästä hävitysohjelmasta tärkeimmän hankkeensa. Päättäväisyyttä tuettiin rahallisesti. Vuosina 1957–67 kansat käyttivät noin 7–8 miljardia markkaa tähän maailmanlaajuiseen hankkeeseen. Varhaiset tulokset olivat vaikuttavia. Malaria saatiin hävitetyksi Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Neuvostoliitosta, Australiasta ja joistakin Etelä-Amerikan maista. Malarian vastaisen sodan veteraani professori L. J. Bruce-Chwatt muistelee: ”Nykyään olisi vaikea kuvailla sitä valtavaa innostusta, jonka ajatus malarian perinpohjaisesta hävittämisestä sai aikaan kautta maailman tuona rauhallisena aikana.” Malaria järkkyi! WHO kerskui: ”Malarian hävittämisestä on tullut käsiemme ulottuvilla olevaa todellisuutta.”

Malaria iskee takaisin

Voittoa ei kuitenkaan saavutettu. Rajusta kemiallisesta hyökkäyksestä selviytyneet hyttyssukupolvet tulivat vastustuskykyisiksi hyönteismyrkyille. DDT ei enää tappanut niitä yhtä helposti kuin ennen. Malarialoiset tulivat puolestaan vastustuskykyisiksi klorokiinille. Nämä ja muut ongelmat johtivat kauhistuttaviin takaiskuihin niissä maissa, joissa voitto oli näyttänyt varmalta. Esimerkiksi Sri Lankasta malarian ajateltiin tulleen pyyhkäistyksi käytännöllisesti katsoen olemattomiin vuonna 1963, mutta vain viisi vuotta myöhemmin sitä kohtasi malariaepidemia, joka vaikutti miljooniin ihmisiin.

Vuoteen 1969 mennessä hyväksyttiin yleisesti, että malaria oli voittamaton vihollinen. ”Hävittämisen” sijasta alettiin puhua ”hillitsemisestä”. Mitä ”hillitsemisellä” tarkoitetaan? WHO:n malariayksikön johtaja tri Brian Doberstyn selittää: ”Emme voi tällä hetkellä tehdä muuta kuin yrittää pitää kuolemantapaukset ja kärsimykset kohtuuden rajoissa.”

Eräs toinen WHO:n työntekijä valittaa: ”Sen jälkeen kun malaria yritettiin hävittää 1950-luvulla ja DDT:tä käytettiin hyönteisiä vastaan, kansainvälisen yhteisömme taistelu malariaa vastaan on laantunut. Köyhyys, perusrakenteen puuttuminen yhteiskunnista sekä vastustuskykyiset loiset ja moskiitot ovat saaneet aikaan sen, että tauti on pysynyt sitkeästi elossa. Malaria on todellisuudessa voittanut meidät.”

Lisäksi lääketehtaat ovat antaneet periksi tutkimuksissaan. Eräs malariatutkija sanoi: ”Ongelma on se, että ne vaativat paljon rahaa mutta eivät tuota mitään eivätkä ole rohkaisevia.” Vaikka monta taistelua on voitettu, sota malariaa vastaan ei suinkaan ole päättynyt. Raamatussa kiinnitetään kuitenkin huomiota aivan pian koittavaan aikaan, jolloin ei ”yksikään asukas sano: ’Minä olen vaivanalainen.’” (Jesaja 33:24.) Siihen asti sairaus ja kuolema leviävät edelleen hennoin siivin.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 14]

Hyttynen ja ihminen vastakkain

Se on suoranainen uhka lähes puolelle ihmiskunnasta yli sadassa maassa, pääasiassa tropiikissa. Erityisesti Afrikka on sen vahvaa aluetta.

Moskiittojen tiedetään kulkeutuneen lentokoneiden mukana trooppisilta alueilta muihin maihin ja levittäneen malariaa kansainvälisten lentoasemien läheisyydessä asuviin ihmisiin.

Tappiot. Se iskee joka vuosi 270 miljoonaan ihmiseen, ja kuolonuhrien määrä nousee vuosittain jopa kahteen miljoonaan. Erityisen vaarallinen raskaana oleville naisille ja lapsille, se surmaa keskimäärin kaksi lasta minuutissa.

Se iskee tropiikissa kävijöihin. Joka vuosi ilmoitetaan noin 10000 eurooppalaisen ja yli 1000 yhdysvaltalaisen tuovan tropiikista tuliaisina malarian.

Taktiikat. Naaraspuolinen Anopheles-moskiitto levittää tautia ihmisiin pääasiassa öisin. Malaria leviää myös verensiirtojen ja joskus saastuneiden neulojen välityksellä.

Vasta viime aikoina ovat ihmiskunnan tietämys ja sen käytössä olevat keinot tehneet mahdolliseksi iskeä takaisin. Vitsauksen voittamiseen pyrkivien 105 maan yhteisponnistuksista huolimatta ihmiskunta on häviämässä tämän sodan.

[Tekstiruutu/Kuva s. 15]

Suojaudu hyttysenpistoilta

Nuku vuodeverkon alla. Hyönteismyrkkyyn kastetut verkot ovat parhaita.

Jos huoneessa on ilmastointilaite, käytä sitä tai nuku sellaisessa huoneessa, jonka ikkunoissa ja ovissa on hyttysverkko. Jos hyttysverkkoja ei ole, pidä ovet ja ikkunat suljettuina.

Auringonlaskun jälkeen on suositeltavaa käyttää pitkähihaisia paitoja ja pitkiä housuja. Tummat värit houkuttelevat moskiittoja.

Käytä hyönteiskarkotetta paljaalla iholla. Valitse sellainen karkote, joka sisältää joko dietyylitoluamidia tai dimetyyliftalaattia.

Käytä hyönteissumutteita tai hyttysiä karkottavia kierukoita.

Lähde: Maailman terveysjärjestö.

[Lähdemerkintä]

H. Armstrong Roberts

[Tekstiruutu s. 16]

”Ei ole olemassa mitään ’taikaluotia’”

Vaikka täydellinen voitto vaikuttaakin epätodennäköiseltä, taistelu malariaa vastaan jatkuu. Kansainvälisessä malariaa käsitelleessä kokouksessa, joka pidettiin Brazzavillessa Kongossa vuoden 1991 lokakuussa, WHO:n edustajat vaativat muutosta ”kohtalouskoiseen mielialaan” ja ehdottivat uutta malarian hillitsemiseen tähtäävää maailmanlaajuista liikekannallepanoa. Kuinka menestyksekkäitä tällaiset ponnistelut tulevat olemaan?

”Ei ole olemassa mitään ’taikaluotia’, jolla malaria voitaisiin kukistaa”, sanoi WHO:n pääjohtaja Hiroshi Nakajima äskettäin. ”Meidän täytyy sen vuoksi taistella monella rintamalla.” Seuraavaksi mainitaan kolme taistelurintamaa, joista on viime aikoina puhuttu paljon julkisuudessa.

Rokotteet. Tiedemiehet ovat työskennelleet vuosikausia löytääkseen rokotteen malariaa vastaan, ja viestimissä on aika ajoin kerrottu tutkimuksissa saavutetuista ”läpimurroista”. WHO murskaa aiheettomat toiveet varoittamalla siitä ”harhaluulosta, että malariarokote saadaan käyttöön lähitulevaisuudessa”.

Yksi rokotteen kehittämiseen liittyvä ongelma on se, että ihmisessä oleva malarialoinen on kyennyt poikkeuksellisen hyvin väistämään ne tuhoamisyritykset, joita ihmisen immuunijärjestelmä on tehnyt sitä vastaan. Senkin jälkeen kun tauti on uusiutunut toistuvasti monien vuosien aikana, ihmiset tulevat vain jossain määrin immuuneiksi tälle taudille. Tri Hans Lobel, Yhdysvaltain valtakunnallisessa tartuntatautien valvontakeskuksessa Atlantassa toimiva epidemiologi, huomauttaa: ”Immuniteetti ei kehity muutamienkaan hyökkäysten jälkeen. [Yrittäessämme kehittää rokotteen] yritämme siis parantaa luontoa.”

Lääkkeet. Koska malarialoiset ovat yhä vastustuskykyisempiä nykyisille lääkkeille, WHO tekee tunnetuksi uutta arteether-nimistä (Suomessa artemisiini) lääkettä. Tätä lääkettä valmistetaan kiinalaisesta qinghaosu-yrttiuutteesta.c WHO toivoo, että qinghaosu-uutteesta voidaan valmistaa kokonainen uusi luonnonlääkesarja, jonka maailmanyhteisö saa käyttöönsä mahdollisesti kymmenen vuoden kuluessa.

Vuodeverkko. Tämä kaksituhatta vuotta vanha hyttyssuoja tehoaa yhä. Malariahyttyset iskevät yleensä yöllä, ja verkko pitää ne loitolla. Tehokkaimpia ovat ne verkot, jotka on kastettu hyönteismyrkkyyn, esimerkiksi permetriiniin. Afrikassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että niissä kylissä, joissa tällaisia verkkoja on otettu käyttöön, malarian aiheuttamat kuolemat ovat vähentyneet 60 prosenttia.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 17]

Suunnitteletko matkaa tropiikkiin?

Jos aiot matkustaa malaria-alueelle, toimi seuraavasti:

1. Ota yhteys lääkäriin tai rokotusasemaan.

2. Noudata tunnollisesti annettuja ohjeita. Jos aloitat malariaa ehkäisevän lääkityksen, jatka sitä neljä viikkoa malaria-alueelta poistumisen jälkeen.

3. Suojaudu hyttysenpistoilta.

4. Tunnista malarian oireet: kuume, päänsärky, lihassärky, oksennus ja/tai ripuli. Muista, että malaria voi puhjeta vielä vuodenkin kuluttua siitä, kun olet poistunut malaria-alueelta, vaikka olisitkin käyttänyt malariaa ehkäisevää lääkitystä.

5. Jos sinulla on malariaan viittaavia oireita, mene lääkäriin. Malaria voi paheta nopeasti ja aiheuttaa kuoleman alle kahdessa vuorokaudessa siitä, kun ensimmäiset oireet ovat ilmaantuneet.

Lähde: Maailman terveysjärjestö.

[Kuvan lähdemerkintä s. 13]

H. Armstrong Roberts