Avioeron karvaat hedelmät

ASIANAJAJAT, ystävät, tiedotusvälineet tai ”asiantuntijat” eivät joudu kärsimään avioerojen seurauksista. Lopullinen lasku lankeaa eronneitten parien – ja niiden lasten – maksettavaksi.a Avioero on kaikkea muuta kuin vapauttava kokemus, sillä sen hinta voi kasvaa huikean suureksi.

Kirjassaan The Case Against Divorce Diane Medved myöntää, että hän halusi alun perin kirjoittaa kirjan, joka olisi avioeroa kohtaan ”moraalisesti neutraali”. Hänen oli kuitenkin pakko muuttaa mieltään. Hän selittää: ”Havaitsin tutkimuksissani yksinkertaisesti vain sen, että avioeroprosessi ja avioeron pitemmän ajan seuraukset ovat niin kertakaikkisen tuhoisia sekä ruumiillisesti, henkisesti että moraalisesti, että valtaosassa tapauksista avioeron ’lääke’ on aivan varmasti pahempaa kuin avioliiton ’sairaus’.”

Edellisessä kirjoituksessa mainittu Ann on samaa mieltä: ”Luulin, että avioero toisi vapauden. Luulin, että jos pääsisin irti avioliitostani, sen jälkeen kaikki olisi hyvin. Ennen avioeroa henkinen paine ainakin sai minut tuntemaan, että olin elossa. Eron jälkeen en tuntenut olevani edes elävien kirjoissa. Tyhjiö oli niin suuri, että tuntui kuin minua ei olisi ollut olemassakaan. Se oli kerrassaan kauheata. En osaa sanoin selittää, miten tyhjältä elämä tuntui.” Avioeron jälkeen epämääräiset lupaukset vapaudesta ja jännittävistä elämyksistä katoavat arjen synkeään todellisuuteen: päivittäisiin elämisen ja toimeentulon ongelmiin.

Karu totuus on, että niissäkin tapauksissa, joissa avioerolle on pätevät perusteet, voivat sen seuraukset olla tuskallisia ja pitkäaikaisia. Sellaisen, joka suunnittelee näin mullistavaa siirtoa, olisikin viisasta noudattaa ensin Jeesuksen neuvoa: ’Laskekaa kustannukset.’ (Luukas 14:28) Esimerkiksi millaisia tuskallisia seurauksia avioerosta voi olla?

Vaikutus tunne-elämään ja moraaliin

Erään Journal of Marriage and the Family -aikakauslehdessä hiljan julkaistun tutkimuksen mukaan avioero aiheuttaa tyytymättömyyttä ja masennusta. Eronneet olivat muita todennäköisemmin masentuneita, ja ne jotka olivat eronneet useammin kuin kerran, olivat todennäköisesti useammin masentuneita kuin muut. Sosiologi Lenore Weitzman mainitsee kirjassaan The Divorce Revolution, että suurin osa mielisairaaloitten potilaista on eronneita tai asumuserossa eläviä; heillä on myös keskimääräistä enemmän sairauksia ja keskimääräistä useammin he kuolevat ennenaikaisesti tai tekevät itsemurhan.

Noin 200 henkeä käsittäneen tutkimuksensa perusteella Diane Medved havaitsi, että miehet ja naiset ovat avioeronsa jälkeen hämmennyksissä keskimäärin seitsemän vuotta, toiset vuosikymmeniä. Hän havaitsi myös erään seikan, johon avioero ei vaikuttanut: se ei vaikuttanut siihen vahingolliseen käyttäytymismalliin, joka alun perin oli antanut pariskunnalle syyn eroamiseen. Ei siis ihme, miksi toinen avioliitto purkautuu usein vielä todennäköisemmin kuin ensimmäinen avioliitto.

Avioero ei suinkaan paranna ihmisten käyttäytymistä, vaan usein se madaltaa huomattavasti moraalia. Tutkijat ovat havainneet, että avioeronsa jälkeen useimmista miehistä ja naisista tulee tavallaan toistamiseen nuoria. Kohentaakseen heikentynyttä itsetuntoaan tai vähentääkseen yksinäisyyttään he maistelevat vasta saamaansa vapautta antautumalla yhä uudelleen rakkausseikkailuihin eri ihmisten kanssa. Tällainen itsekkäistä syistä tapahtuva seurusteleminen voi kuitenkin johtaa sukupuoliseen moraalittomuuteen, mistä taas on monenlaisia murheellisia seurauksia. Lapsille voi myös olla melkoisen järkyttävää ja vahingollista nähdä vanhempiensa käyttäytyvän tällä tavoin.

Aivan liian usein tilanne on kuitenkin sellainen, että avioeroaikeissa olevat pariskunnat ovat jo omaksuneet maailman propagandan, jonka mukaan heidän omien tarpeittensa ja etujensa tulee olla ensi tilalla. Niinpä he paaduttavat itsensä sitä tuskaa vastaan, jota he tulevat aiheuttamaan ympärillään olevien elämään, olivat nämä sitten heidän lapsiaan, vanhempiaan tai ystäviään. Jotkut unohtavat, että Jumalakin voi tuntea syvää tuskaa silloin, kun emme välitä hänen normeistaan. (Vrt. Psalmi 78:40, 41; Malakia 2:16.) Avioero voi olla myös hyvin häpeällinen prosessi varsinkin silloin, kun siinä alennutaan taistelemaan lasten holhouksesta ja omaisuuden jakamisesta.

Taloudellinen katastrofi

Lenore Weitzman on tullut vielä siihen tulokseen, että avioero on amerikkalaisille naisille myös ”taloudellinen katastrofi”. Avioeron jälkeen heillä on käytettävissään rahaa keskimäärin puolet entisestä esimerkiksi sellaisiin välttämättömyyksiin kuin ravintoon, asumiseen ja lämmitykseen. Hänen mukaansa avioero pudotti heidän elintasoaan huimat 73 prosenttia.

Hän oli odottanut uusien, ”valistuneitten” avioerolakien suojelevan naisia. Kävikin päinvastoin. Eronneet naiset ilmoittivat olevansa epätoivoisia ja puutteenalaisia. He kertoivat siitä, miten he olivat yhtäkkiä joutuneet turvautumaan sosiaaliapuun, ruokakuponkeihin, yömajoihin ja kovaosaisille tarkoitettuihin ruoanjakelupisteisiin. Kokonaista 70 prosenttia hänen haastattelemistaan naisista kertoi olevansa jatkuvasti huolissaan siitä, miten saisi rahansa riittämään. Jotkut tunsivat pelkoa ja voimattomuutta, ja heistä tuntui, että kaikki aika kului lasten kanssa, niin ettei heille jäänyt enää aikaa itselleen.

Erään nuorenmiehen vanhemmat erosivat hänen ollessaan kahdeksanvuotias. Tämä mies, josta voimme käyttää nimeä Tom, muistelee: ”Olihan meillä isän lähdön jälkeenkin kyllä aina ruokaa, mutta yhtäkkiä pullollisesta limonaatia tuli ylellisyyttä. Meillä ei ollut varaa uusiin vaatteisiin. Äidin oli ommeltava meille kaikki meidän paitamme. Katsellessani meistä lapsista tuolloin otettuja valokuvia voin vain murheellisesti todeta, että niissä olevat ihmiset näyttävät sairailta.”

Koska useimmiten naiset saavat lapset huostaansa ja monet isät jättävät maksamatta tuomioistuimen määräämät elatusmaksut – jotka usein jo muutenkin ovat hyvin pieniä – avioero köyhdyttää naisen todennäköisemmin kuin miehen. Avioero voi kyllä köyhdyttää miehiäkin. Kirjan Divorced Fathers mukaan miehen koko vuoden nettotuloista voi jopa puolet mennä oikeudenkäyntikuluihin. Avioero on melkoinen henkinen ahdistus myös aviomiehille ja isille. Monille tuottaa suurta tuskaa se, että heille jää jäljelle enää vain vierailijan osa lastensa elämässä.

Suojele avioliittoasi!

Tuskinpa tämän jälkeen tulee yllätyksenä sellainen tieto, että eräässä tutkimuksessa, jossa haastateltiin vuotta aiemmin eronneita, 81 prosenttia aviomiehistä/isistä ja 97 prosenttia vaimoista/äideistä myönsi, että eroaminen oli ehkä ollut erehdys ja että heidän olisi pitänyt nähdä enemmän vaivaa avioliittonsa hyväksi. Myös yhä useammat ”asiantuntijat” ovat halukkaita perääntymään niistä ylimielisistä käsityksistä, joita heillä on ollut avioliitosta ja joita he ovat aiemmin puolustaneet. Sanomalehti Los Angeles Times totesi äskettäin: ”Monet terapeutit, jotka yli 25 vuotta ovat voineet tehdä havaintoja avioerojen seurauksista, – – tekevät nykyään uutterammin työtä avioliittojen pelastamiseksi.”

Perääntyminen on tietenkin suhteellisen helppoa ”asiantuntijoille”. Heidänhän ei oikeastaan tarvitse tehdä muuta kuin vain sanoa: ”Hupsista! Anteeksi, että näin pääsi käymään”, ja alkaa julistaa toisenlaista sanomaa. Perääntyminen ei ole yhtä helppoa niille tuhansille, jotka ovat noudattaneet heidän neuvojaan. Avioerojen uhrit voivat kuitenkin oppia karvaista kokemuksistaan tärkeitä läksyjä, kuten esimerkiksi sen läksyn, joka on esitetty muutamin sanoin Psalmissa 146:3, 4: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa. Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.”

Ystävät, terapeutit, asianajajat tai tiedotusvälineissä käsityksiään esittelevät julkisuuden henkilöt ovat vain epätäydellisiä ihmisiä – eivät mitään sen enempää. Miksi meidän avioliittoneuvoja tarvitessamme pitäisi siis luottaa yksinomaan heihin? Eikö olisi järkevämpää kääntyä Jehova Jumalan, avioliiton Alkuunpanijan puoleen? Hänen periaatteensa eivät muutu ”asiantuntijoitten” muuttuvien mielipidesuuntien mukana. Ne ovat pitäneet paikkansa jo vuosituhansia ja ovat käyttökelpoisia tänäkin päivänä.

Andrew ja Ann alkoivat tajuta tämän jonkin ajan kuluttua siitä, kun he olivat eronneet. He näkivät, että heidän eroamisensa oli ollut kauhea erehdys. Heidän tapauksessaan oli kuitenkin erikoista se, ettei tilanne ollut korjaamaton. He löysivät toisensa ja menivät uudelleen naimisiin. Lisäksi he alkoivat muuttaa ajattelutapaansa. Andrew muistelee: ”Tajusin olevani moraalisesti rappiolla ja tarvitsevani apua. Ensi kerran moniin vuosiin pyysin sitä rukouksessa. Koska halusin toimia oikein, minun oli lakattava tekemästä sellaista, mitä siihen asti olin tehnyt, ja hylättävä kaikki ne arvot, jotka olin omaksunut maailmasta. En kaivannut niitä enää.”

Annilla on samankaltaisia ajatuksia: ”Syynä siihen, että voimme kauheista muistoistamme huolimatta nyt pysyä yhdessä, on se, että haluamme molemmat olla hyvässä suhteessa Jehovan kanssa. Ja me tosiaan halusimme tehdä työtä avioliittomme onnistumiseksi.” Tämä ei merkitse sitä, että siitä eteenpäin elämä olisi ollut helppoa. ”Nykyään vartioimme suhdettamme koko ajan kuin vahtikoirat. Jos jommastakummasta meistä tuntuu, että se on lähdössä tuuliajolle, keskustelemme asiasta yhdessä.”

Andrew’lla ja Annilla on nykyään kaksi suloista lasta. Andrew palvelee avustavana palvelijana eräässä Jehovan todistajien seurakunnassa. Mikään ei tietenkään ole täysin virheetöntä. Avioliitto ei ole koskaan täydellinen tässä vanhassa maailmassa. Miten se voisikaan olla, kun siinä liitetään yhteen kaksi epätäydellistä ihmistä? Siksi Raamattu kiinnittääkin huomiomme siihen, että siitä lähtien, kun synti tuli maailmaan, avioliitto on tuottanut ’ahdistusta lihassa’. (1. Korinttolaisille 7:28) Avioliittoon ei siis pidä astua kevyesti. Jokainen avioliittoa suunnitteleva toimii viisaasti, kun hän käyttää riittävästi aikaa tutustuakseen mahdolliseen tulevaan puolisoonsa. Ja sen jälkeen kun avioliittoon on astuttu, avioliiton onnistuminen on yleensä kiinni siitä, miten paljon sen hyväksi halutaan nähdä vaivaa.

Selvää kuitenkin on, ettei avioeroonkaan pidä suhtautua kevyesti. Kun avioero näyttää välttämättömältä tai väistämättömältä, Jumala voi varmasti antaa meille sitä apua, jota tarvitsemme voidaksemme kestää avioerosta seuraavat ongelmat. Jos kuitenkin lähdemme seuraamaan sitä maailman suuntausta, joka pitää pyhää avioliittoinstituutiota halpa-arvoisena, niin kuka sen jälkeen suojelee meitä tällaisen tyhmyyden seurauksilta? Varjele siksi avioliittoasi. Sen sijaan että olisit valmis heittämään sen romukoppaan, kun asiat eivät oikein luista, ota tavaksesi etsiä ratkaisuja ongelmiinne. Älä polta siltoja takanasi, vaan yritä korjata niitä. Etsi Jumalan sanasta käytännöllisiä ratkaisuja avio-ongelmiisi.b Ratkaisut löytyvät Raamatusta, ja ne tulevat osoittautumaan käyttökelpoisiksi.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 10]

Varjelkaa avioliittoanne varaamalla aikaa perheen yhteisiin puuhiin