Tarkkailemme maailmaa

USKONNONVAPAUS MOSAMBIKISSA

Africa News -sanomalehti kertoo, että Mosambikin Jehovan todistajille myönnettiin tietyssä määrin uskonnonvapautta vuonna 1988. Vuonna 1975 hallitus karkotti heistä tuhansia syrjäiseen kolkkaan maan pohjoisosaan, koska he kieltäytyivät toistamasta poliittisia iskulauseita, mikä loukkaa heidän Raamatulla valmennettua omaatuntoaan. He asuivat eristyksissä vuoteen 1986, jolloin Mosambikin hallitusta vastaan kapinoivat alkoivat hyökätä heidän kimppuunsa, ryöstää ja orjuuttaa naisia ja antoivat teloitusryhmän tappaa kymmeniä. He pakenivat naapurimaahan Malawiin, joka vuorostaan vaati, että Yhdistyneet kansakunnat toimittaisi heidät ulos maasta. Silloin Mosambikin hallitus poisti rajoitukset, jotka olivat ajaneet Jehovan todistajat pakosalle, ja antoi heidän palata koteihinsa, joista he olivat lähteneet 14 vuotta aiemmin. Nämä todistajat pitävät yhä kiinni kristillisestä puolueettomuudestaan. On kiitettävää, että hallitus antaa heidän nykyään elää ja harjoittaa uskontoaan rauhassa.

VERIPANKKI VAHINGONKORVAUKSIIN

Ensimmäistä kertaa on muuan Yhdysvaltain veripankki joutunut maksamaan oikeuden päätöksellä vahingonkorvauksia siitä, että se on antanut sellaista verta, josta veren saaja sai tappavan aids-taudin. Uhrille, 5-vuotiaalle pojalle, annettiin verensiirto avosydänleikkauksen aikana, joka tehtiin vain kuukausi sen jälkeen, kun hän oli syntynyt. Lapsen perheen asianajaja osoitti oikeudessa, että veripankki oli paitsi tehnyt laiminlyöntejä veren tarkastamisessa, ollut myös vilpillinen siten, että hyötymistarkoituksessa se ei ollut antanut perheen itse lahjoittaa verta. New York Times -lehden mukaan tuomioistuin päätti, että veripankki oli syyllistynyt laiminlyönteihin ja määräsi maksettavaksi 750000 dollaria (n. 3200000 markkaa) vahingonkorvauksina pojalle ja hänen vanhemmilleen.

TURVALLISUUSPENSAS

Yhdysvaltain turvallisuus-tietoiset järjestöt, kuten keskustiedustelupalvelu CIA, maavoimat ja avaruushallinto NASA, ovat ottaneet käyttöön vanhan keinon alueittensa suojelemiseksi: pensasaidan. Tätä tiettyä pensaslajia käytettiin vuosisata sitten karjan aitaamiseen, ja se voi näyttää kaukaa vaarattomalta, mutta se kätkee sisäänsä salatut aseet – kymmensenttiset piikit, jotka ovat veitsenteräviä. Discover-aikakauslehti kertoo, että ”täysikasvuisena tämä piikkiaita on niin paksu, että se voi pysäyttää jeepin”. Se maksaa murto-osan verkkoaidan hinnasta ja kestää silti kolme kertaa kauemmin. Tämän uhkaavalta tuntuvan pensaikon oikea nimi on Poncirus trifoliata. Sitä sanotaan P.T.:ksi, lyhenteenä englannin kielen sanoista Pain ja Terror, tuska ja kauhu.

”ERITTÄIN EPÄTODENNÄKÖISTÄ”

Tiedemiehet ovat yhä ymmällään elämän synnystä. Ranskalainen päivälehti Le Figaro esitti seuraavia ajatuksia selostettuaan biologien kokousta, joka pidettiin Pariisissa: ”Mistä elämä on tullut? – – Onko se tullut avaruudesta avaruusolioitten tai asteroidien mukana? Onko se tullut joltain jumalolennolta? Kenelläkään ei ole tieteellistä selitystä.” Kirjoitus jatkaa: ”Mutkikkaimpien mineraalijärjestelmien ja yksinkertaisimpien solujen välillä on niin suuri ero, että kukaan ei pysty ymmärtämään, miten olotilan muuttuminen on tapahtunut. Elämän ilmaantuminen maan päälle on sellaisen epätodennäköisyyksien sarjan summa, että se on itsessään erittäin epätodennäköistä.” Elämää kuitenkin on olemassa. Evoluutio ei voi selittää, miten se on syntynyt, mutta Raamattu voi.

AHNEUS TUHOAA PUITA

Intiassa sijaitseva Uttar Pradeshin osavaltio on menettänyt lähes puolet kallisarvoisista metsistään vuoden 1952 jälkeen – eikä vain metsähakkuiden takia. India Today -aikakauslehti kertoo, että suurin osa vahingoista tulee laittomasta havupuiden pihkan keräämisestä. Sikäläinen metsähallitus on julkaissut säännökset siitä, miten puista tulee kerätä pihkaa vahingoittamatta niitä, mutta toistaiseksi se ei ole pystynyt saattamaan säännöksiään voimaan. Sillä välin ihmiset keräävät ahneuksissaan havupuiden pihkaa sellaisella tavalla, että nuo puut ovat vuosia eteenpäin kelvottomia tuottamaan pihkaa, ja ne myös kaatuvat helpommin myrskyissä. Jotkut jopa polttavat ne puut, jotka ovat tulleet kuiviksi pihkan juoksutuksen jälkeen, hävittääkseen siten todisteet laittomasta toiminnastaan. Tämä vuorostaan aiheuttaa metsäpaloja. ”Tämä on kouluesimerkki rahanahneudesta”, huomauttaa India Today -lehti, ”tapetaan kana, joka munii kultamunia.”

VUODEN 1988 SODAT

Sota niittää edelleen synkkää satoaan. Vuonna 1988 käytiin 22 sotaa eri puolilla maailmaa, ja ne tappoivat erään arvion mukaan 416000 ihmistä. St. Louisissa Missourissa Yhdysvalloissa sijaitsevan Lentzin rauhantutkimuslaitoksen johtajan mukaan eniten selkkauksia oli tullut maiden sisäisistä, eri kansallisuuksien suhteita hiertävistä ongelmista. Seitsemän sotaa oli niiden syytä. Muita syitä olivat äärioikeiston tai -vasemmiston kapinat, voimienmittely kahden eri uskonnollisen ryhmän välillä, rajakiistat ja taistelu ”itsenäisyydestä”. Suurin osa kuolleista ei kuitenkaan ollut sotilaita. He olivat siviilejä.

MUINAISET MAANVILJELYSALAISUUDET

Arkeologit ovat saaneet selville, että eräs muinainen perulainen maanviljelymenetelmä, joka oli unohdettu vuosisadoiksi, saattaa olla tehokkaampi kuin nykyiset menetelmät. Menetelmä, jota käytettiin yleisesti Titicacajärveä ympäröivillä tasangoilla vielä muutama vuosisata sitten, oli yksinkertainen: pellot koostuivat maakorokkeista, jotka olivat 4–11 metriä leveitä, noin metrin korkeita ja 11–110 metriä pitkiä, ja niiden välissä oli yhtä leveät ja syvät kanaalit. Kuivina kausina kanaalien pohjalla olevat levät lapioitiin korokkeille viljelyskasvien ravitsemiseksi. Koska vesi säilyttää lämpöä, kanaalit pitivät myös viljelykset lämpiminä hallan aikaan. Korotetut pellot näyttivät selviytyvän paremmin tulvista ja kuumuudesta kuin perinteiset pellot. Ja nykyään tehdyissä kokeissa muinaisilla tavoilla tuotettiin kymmenen kertaa niin paljon kuin perinteisellä maanviljelyksellä – ja ilman koneiden tai lannoitteiden aiheuttamia kustannuksia.

JÄTTEITÄ AVARUUDESSA

Ihmisten valitukset saastumisesta leviävät yhä laajemmalle, ne koskevat nyt jopa lähiavaruutta. Vuosia jatkunut laitteiden lähettäminen kiertoradalleen välittämättä sinne jäävistä romuista alkaa vaatia hintaansa. Tiedemiesten, jotka suunnittelevat uusien avaruusalusten laukaisemista, täytyy nyt keksiä keinoja niiden suojelemiseksi avaruusromulta, jota kiitää avaruudessa jopa 11 kilometrin sekuntinopeudella. Sellaisella nopeudella peukalonpään kokoisessa kappaleessa ”on yhtä paljon räjähdysvoimaa kuin käsikranaatissa”, kertoo New York Times. Muuan insinööri on jopa suunnitellut maata kiertävän ”robottitalonmiehen” purkamaan ja korjaamaan talteen avaruusromua. Avaruusromun pois raivaaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Sadat tuhannet kappaleet ovat liian pieniä, jotta ne voitaisiin huomata maasta käsin, silti ne ovat riittävän kookkaita ollakseen tuhoisia. Eräs tiedemies sanoikin New York Times -lehdelle: ”On turhauttavaa ja vastenmielistä, että se, minkä piti olla puhdasta ympäristöä, onkin siivottomassa kunnossa ja näyttää vain tulevan pahemmaksi.”

LAPSIPROSTITUUTIO FILIPPIINEILLÄ

Lapsiprostituutio on riistäytynyt käsistä eräässä pienessä kaupungissa Filippiineillä, kertoo New York Times. Vuonna 1988 pidätettiin 22 miestä prostituoitujen välityksestä. Eräällä heistä oli satoja pornografisia kuvia paikallisista nuorista pikkupojista sekä heidän nimensä ja muut tiedot. Muuan paikallinen lastensuojelua valvova järjestö on pyrkinyt lopettamaan tämän inhottavan elinkeinon. Se on kuitenkin kohdannut ankaraa vastustusta – jopa lasten vanhempien taholta! Ilmeisesti rikkaat ulkomaalaiset asiakkaat antavat pojille ja heidän vanhemmilleen runsaasti kalliita lahjoja. Järjestö arvelee, että kolmasosa kaupungin lapsista on ollut mukana tässä kaupankäynnissä. On huomionarvoista, että samaisen lehden mukaan ”vaikutusvaltaisella roomalaiskatolisella kirkolla on vain vähän sanottavaa prostituutiosta – – selvänä vastakohtana sen voimakkaalle kannalle keinotekoista syntyvyyden säännöstelyä kohtaan”.

HENGELLISESTI KUOLLUT?

Italiassa sijaitsevan pienen Manerban järvenrantakaupungin ilmoitustauluille oli äskettäin kiinnitetty epätavallinen kuolinilmoitus. Synkässä mustareunaisessa julisteessa sanottiin muun muassa: ”Seurakunta tekee surullisesti tiettäväksi Manerban kaupungin hengellisen kuoleman sitä vaivanneen pitkällisen ja vähitellen kehittyneen sairauden jälkeen, jonka aiheutti turismi, ikävystyminen ja toistuvat poissaolot. Hautajaistilaisuutta ei pidetä, koska vainajat ovat yhä jalkeilla. Haluamme kiittää siihen pieneen ryhmään kuuluvia, jotka käyvät sunnuntaisin messussa, ja niitä, jotka saattavat harkita niin tekemistä tulevaisuudessa.” Kertoessaan tästä Il Giornale di Brescia -sanomalehti mainitsi: ”Joka kesän lopussa kirkossakävijöitten määrä putoaa, ja vuosi vuodelta tästä lukumäärän harventumisesta tulee huolestuttava ilmiö.” Ilmoituksen tekstin laatija, paikallinen apulaispappi Mario Filippi, lisäsi: ”Tiedän, että muissa Gardajärven rantakaupungeissa olosuhteet ovat samanlaiset. Ja ehkäpä tilanne on tällainen muuallakin.”