Nuoret kysyvät:

Miksi tunnen itseni niin arvottomaksi?

”OLIN vasta 8-vuotias, kun äiti erosi isästä”, muistelee tyttö, jota kutsumme Anniksi. ”Voin muistaa, miten makasin käpertyneenä isän sylissä ja turvauduin häneen. Sitten kun olin 15-vuotias, isä erosi äitipuolestani. Olin järkyttynyt. Mietin, onko minussa jotakin vikaa. Ehkäpä syy oli minussa. Aloin tuntea itseni arvottomaksi.”

Tällaiset tunteet vaivaavat monia nuoria. Eikä niiden ilmaantuminen vaadi aina suurta iskua, kuten vanhempien avioeroa. Niinkin suhteellisen mitätön asia kuin kokeen heikko arvosana saattaa synnyttää arvottomuuden tunteita. Miksi tällaisia tunteita kehittyy? Onko mitään keinoa päästä niistä eroon?

Epäoikeudenmukaiset vertailut

Ympärillämme olevan maailman vaikutus on yksi syy siihen, miksi monet nuoret tuntevat itsensä arvottomiksi. Monissa yhteiskunnissa nuoria kannustetaan olemaan parhaimpia kaikessa, mitä he tekevät – kouluopinnoissaan, urheilussa, harrastuksissa. Ne jotka suoriutuvat parhaiten, näyttävät parhaimmilta ja omistavat parasta, määräävät usein menestyksen tason. Eräs eteläafrikkalainen opettaja sanoo: ”Siihen ettei saa hyviä arvosanoja viimeisenä kouluvuonna eikä saa parhaimpana pidettyä työtä, on liitetty kammottava häpeätahra.” Psykologi, tri David Elkind mainitsee samoin: ”Teini-ikäisiä ei nykyään arvosteta heidän ominaisuuksiensa tai persoonallisuutensa vuoksi, vaan heidän paremman kilpailukykynsä tai niiden arvosanojen takia, joita he saavat.” Tällainen kilpailuhenki riistää monilta nuorilta itsekunnioituksen.

Raamattu kannustaa meitä tekemään parhaamme ”kaikessa, mitä voimallasi tehdyksi saat”, mutta ”ei – – toiseen verraten”. (Saarnaaja 9:10; Galatalaisille 6:4) Miksi ei? Ensiksikin koska meillä kaikilla on erilaisia kykyjä emmekä voi olla parhaimpia kaikessa. (Matteus 25:14, 15) Me kaikki olemme todellakin tavalla tai toisella puutteellisia epätäydellisyyden takia. (Roomalaisille 3:23) Menestys elämässä vaatii siksi oppimista selviytymään epäonnistumisista ja pettymyksistä.

Lisäksi halu voittaa toiset on esteenä juuri niille ominaisuuksille, jotka voivat tuoda sinulle pysyvää itsekunnioitusta. Tällaisia ovat esimerkiksi yhteistoiminnallisuus, huomaavaisuus, hyväntuulisuus, rauhallisuus ja kärsivällisyys. Raamattu neuvoo viisaasti: ”Älkäämme tulko itsekeskeisiksi, herättäen kilpailuhenkeä toisissamme, kadehtien toisiamme.” – Galatalaisille 5:22, 23, 26.

Niin kauan kuin siis teet parhaasi koulussa ja kristillisissä toimissa, ole tyytyväinen saavutuksiisi. Jos sinulla on jossain suhteessa vakava puute, pyydä toki apua. Tämä olisi merkkinä siitä, että kehität vielä yhtä todella arvokasta ominaisuutta, nimittäin nöyryyttä. (Sananlaskut 18:12) Jos edistymisesi on hidasta, älä lannistu. Arvioi menestyksesi edellisten tulostesi – ei jonkun toisen tulosten – mukaan.

Enemmän kuin vain alakuloisuutta?

Entä jos kärsit vakavasta masennuksesta, joka kestää viikosta toiseen ilman mitään näkyvää syytä. Aikakauslehti ’Teen kertoo: ”On äärimmäisen tärkeää, ettet kärsi hiljaa.” Vuodata tunteesi jollekulle, joka todella välittää, kuten esimerkiksi isällesi tai äidillesi. Raamattu sanookin: ”Kahden on parempi kuin yksin – –. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.” (Saarnaaja 4:9, 10) Useissa tapauksissa myötätuntoinen kuuntelija voi auttaa sinua korjaamaan ajattelutapaasi.a

Ajattelepa Annia, joka mainittiin alussa. Hänen ystävänsä auttoivat häntä tajuamaan, että hänen arvottomuuden tunteensa perustuivat virheelliseen ajattelutapaan, eivät tosiasioihin. Miten hän, pelkkä lapsi, voisi olla vastuussa vanhempiensa avioliiton epäonnistumisesta? Kun hän käsitti tämän, arvottomuuden tunteet alkoivat väistyä.

Entä jos tällaiset tunteet eivät hellitä ajattelutavan muuttamisyrityksistä huolimatta? ’Teen-lehti lisää: ”Kannattaa myös käydä lääkärintutkimuksissa sen mahdollisuuden poissulkemiseksi, ettei masennuksesi johdu mistään ruumiillisesta sairaudesta.” Tämä sen vuoksi, että pitkälliset arvottomuuden tunteet saattavat olla erään sairauden, vaikean depression, oireita.

Monissa tapauksissa vakavassa depressiossa näyttää olevan kysymys aivojen kemiassa tapahtuneista muutoksista. Joskus esimerkiksi aivojen keskeiset hermosolut eivät vastaanota tai lähetä viestejä kunnolla. Käytettävissä on kuitenkin onneksi hoitokeinoja, joilla ilmeisesti pystytään säätelemään aivosolujen toimintaa ja siten auttamaan tällaisen masennuksen uhreja. Lääkärissäkäynnistä saattaa siksi olla apua, jos on syytä epäillä, että sinua vaivaa enemmän kuin vain ns. ”normaali” masennus.

Kun omatuntosi vaivaa sinua

Omatunto voi myös toiminnallaan aiheuttaa arvottomuuden tunteita. (Roomalaisille 2:14, 15) Jos kuuntelet omantuntosi ääntä, se voi auttaa sinua kääntymään pois tuhoisalta tieltä. Jos jätät sen huomiotta, se voi vaivata sinua jatkuvasti.

Kuningas Daavidin omatunto vaivasi häntä kerran niin suuresti, että hän kirjoitti: ”Ei ole – – luissani rauhaa minun syntieni tähden. Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat. – – kuljen murheellisena kaiken päivää. – – Minä olen voimaton ja peräti runneltu.” (Psalmi 38:4–9) Daavid kirjoitti nämä sanat sangen todennäköisesti sen jälkeen, kun hän oli ottanut erään toisen miehen vaimon. Hän sai helpotuksen vasta kun hän tunnusti avoimesti vakavan syntinsä Jumalan profeetan Naatanin kuullen. Mikä oli lopputulos? ”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani – –, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.” – Psalmi 32:5; vrt. Jaakob 5:16.

Monia nuoria on samoin vaivannut syntien tekemisestä johtunut syyllisyys. Jotkin niistä ovat olleet vähäpätöisiä, jotkin suuria. Mutta kuten Daavid, hekin voivat saada helpotusta tunnustamalla avoimesti syntinsä ja etsimällä apua tosi kristityiltä. Ajattelehan Stephanusta, jonka isä jätti hänen äitinsä ennen kuin hän syntyi. ”Se ettei hän halunnut minua ja kieltäytyi tunnustamasta isyyttään, loukkasi minua suuresti. Varttuessani se sai minut tuntemaan itseni arvottomaksi.” Stephanus lankesi homoseksuaalisuuden vakavaan syntiin. (1. Mooseksen kirja 13:13; 1. Korinttolaisille 6:9) Stephanus sanoo: ”Kaikkien niiden ikävien asioiden lisäksi, joita minulla jo oli, olin myös menettänyt itsekunnioitukseni ja hyvän omantunnon. Tunsin itseni vieläkin arvottomammaksi.”

Huonon omantunnon murtamana Stephanus etsi apua tosi kristityiltä. Mikä tärkeintä, hän tunnusti syntinsä Jumalalle ja Jumalan avulla kykeni voittamaan heikkoutensa. ”Opin, että tunnustamalla Jeesuksen lunastusuhrin ja uskomalla sen arvoon voin olla jonkin arvoinen Jumalalle”, hän sanoo. (Sananlaskut 28:13; 1. Johannes 1:9–2:2) Neljän viime vuoden aikana nuori Stephanus on palvellut kokoaikaisena sananjulistajana auttaen toisia ymmärtämään Jumalan armollisia järjestelyjä.

Itsetunnon säilyttäminen

Epäilemättä Stephanuksen tyydyttävä ura kristittynä sananjulistajana on auttanut häntä säilyttämään uudelleen löytämänsä itsetunnon. Tri Edna Irwin myöntääkin kirjassaan Growing Pains – A Study of Teenage Distress: ”Teini-ikäisellä, joka tietää millaisen uran hän haluaa, on tavoite mihin pyrkiä – –. Jos se on saavutettavissa, se edistää suuresti teini-ikäisen turvallisuudentunnetta ja itsekunnioitusta.” Tuhannet nuoret ovat Stephanuksen tavoin huomanneet, että Raamatun sanoman kertominen toisille on juuri sellainen ’saavutettavissa oleva ura’ ja työ, joka palkitsee heidät ”turvallisuuden ja itsekunnioituksen” tunteella.

Tällainen ura saattaa kuitenkin olla joillekin nuorille vasta vuosien päässä. Älä kuitenkaan anna arvottomuuden tunteiden painaa sinua sillä välin maahan. Muista: sinun ei tarvitse pitää puoliasi yksin. Tunne voivasi luottaa toisiin, etenkin vanhempiisi. Sinulla on myös kristillisten tovereittesi tuki, joita kannustetaan ”puhumaan lohduttavasti masentuneille sieluille”. (1. Tessalonikalaisille 5:14) Ennen kaikkea sinulla on se lohtu, että tiedät Jehova Jumalan rakastavan ja vaalivan sinua hellästi. Sanoihan Jeesus, että Jumala on laskenut ’pääsi hiuksetkin’! (Luukas 12:7) Tietäessäsi sen, miten suuriarvoisiksi Jumala katsoo häntä rakastavat, sinun ei tarvitse koskaan tuntea itseäsi arvottomaksi!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 24]

Annatko tämän maailman kilpailuhengen edistää arvottomuuden tunteita?