Ikivanha Raamatun käsikirjoitus ja avaruusajan tekniikka tapaavat
DIGITAALISTA kuvankäsittelyä – samaa tekniikkaa, jota käytettiin valmistettaessa selkeitä kuvia kuun ja Marsin pinnasta – on käytetty ikivanhan Raamatun käsikirjoituksen himmeiden kirjoitusten esiin tuomisessa.
Kyseessä oleva käsikirjoitus löydettiin vuonna 1892 Pyhän Katariinan luostarista Siinainvuoren juurelta. Se on 100-luvun loppupuolella tai 200-luvun alussa tehty neljän evankeliumin käännösteksti vanhalle syyrian kielelle, aramean murteelle, jota puhuttiin yleisesti Jeesuksen aikana. Jotkut oppineet arvelevat, että käännös laadittiin mahdollisesti jo ensimmäisen vuosisadan lopulla.
Jo kauan sitä oli yritetty turhaan tulkita. Ongelmallista oli se, että käsikirjoitus on niin sanottu palimpsesti: myöhemmin eläneet kirjurit olivat kaapineet käännöstekstin pois pergamentista ja kirjoittaneet päälle uuden asiakirjan. Mutta ajan kuluessa musteesta jäljelle jääneet kemikaalit olivat muodostaneet heikon jäljen alkuperäisestä kirjoituksesta.
Avaruusaika tulee apuun
Juuri tässä digitaalinen kuvankäsittelytekniikka astui esiin. Ensin käsikirjoituksen jokainen sivu valokuvattiin. Sitten kuvat muutettiin numeeriseen muotoon. Tietokone analysoi pikkuruisen osasen kuvaa kerrallaan ja antoi sille numeron, joka vastasi sen tummuusastetta. Esimerkiksi valkoiselle kohdalle – tummuus nolla – annettiin numero nolla, ja näin asteittain yhä tummemmille kohdille annettiin suurempia numeroita. Kun tämä oli tehty, kuvan mikä tahansa osa voitiin saada näyttämään tummemmalta tai vaaleammalta yksinkertaisesti vain antamalla sille uusi numero. Näin oli mahdollista häivyttää kirjoitusta päältä ja vahvistaa alla olevaa kirjoitusta. Sellaisella valikoivalla menetelmällä saatiin vuosisatoja kätkettynä ollutta tekstiä lopulta päivänvaloon.
Mitä tulee esiin?
Mitä tutkijat toivovat saavansa selville tämän mutkikkaan urakan avulla? Mikä tahansa näin vanha evankeliumien käsikirjoitus kiinnostaa tietysti aina suunnattomasti raamatunoppineita. Ehkä se loisi vähän uutta valoa meidän aikamme raamatunkäännöksiin.
Yksi kiinnostava kohta on Markuksen evankeliumin loppu. Onko 16. luvun 8. jae viimeinen jae vai onko siinä monien vanhojen käsikirjoitusten mukaisesti lisäjakeita? Jos Markuksen 16:8 olisi sivun lopussa, silloin olisi mahdollista, että puuttuvalla sivulla olisi lisää jakeita. Tietokoneen avulla tuotetulla sivulla Markuksen 16:8 näkyy vasemman puoleisen palstan keskellä. Seuraavaksi on rivi pieniä ympyröitä, sitten vähän tyhjää tilaa ja sen alapuolella Luukkaan evankeliumin alku. Tämä osoittaa selvästi, mihin evankeliumi päättyi. Yhtään sivua tai jaetta ei puuttunut.
Tekstissä oli joitakin eroavuuksia, jotka saattaisivat edesauttaa Raamatun tutkimista. Mutta yleisesti ottaen mitään yllätyksiä ei ilmaantunut. Tämä ei ole kuitenkaan kielteinen havainto. Se vain osoittaa, että nykyinen Raamatun tekstimme on olennaisesti samanlainen kuin se, minkä alkuperäiset kirjoittajat merkitsivät muistiin. Avaruusajan tekniikka ylitti noin 1900 vuoden kuilun osoittaakseen meille, että Jehova Jumala ei ole ainoastaan Pyhän Raamatun Suuri Henkeyttäjä, vaan myös sen Säilyttäjä.