Nuoret kysyvät:
Onko kotoa karkaaminen ratkaisu?
ROMAANISSAAN Tom Sawyerin seikkailut kirjailija Mark Twain kertoo ajasta, jolloin Tom karkasi kotoa kahden parhaan ystävänsä, Joe Harperin ja Huckleberry Finnin, kanssa. Nämä kolme poikaa hiipivät pois keskiyöllä ja meloivat lautalla joen vastakkaista rantaa lähellä olevalle saarelle. Siellä he viettivät suurimman osan viikkoa, söivät ruokaa, jota he olivat tuoneet mukanaan, ja kaloja, joita he saivat pyydystetyksi. Pian he saivat nähdä, miten kaupunkilaiset etsivät joesta heidän ”hukkuneita” ruumiitaan. Lopulta Tom, Joe ja Huck hiipivät takaisin kaupunkiin, kätkeytyivät kirkon lehterille ja seurasivat omia hautajaisiaan. Tapaus päättyi, kun he iloiten palasivat perheittensä ja ystäviensä luo ja saivat osakseen suudelmien ja kiitollisuudenosoitusten tulvan.
Tomille, Joelle ja Huckille kotoa karkaaminen oli lennokas seikkailu, joka päättyi onnellisesti. Se oli hauskaa. Mutta sellaista se ei ole suurimmalle osalle nykyään karkaavista nuorista. ”Maailmalle karanneitten elämän voidaan parhaiten kuvailla olevan täynnä vaikeuksia”, sanoo Margaret O. Hyde kirjassaan My Friend Wants to Run Away. ”Itse asiassa vain muutama karkulainen saa töitä ja onnistuu elämään omin neuvoin. Mutta useimpien elämä on kurjempaa kuin ennen kotoa lähtemistä.”
Ehkäpä sinusta tuntuu, että sinä olet poikkeus ja että sinun tapauksessasi asiat tulevat varmasti olemaan paremmin kuin ne ovat kotona. Amy ajatteli niin. Hän karkasi kotoa 14 vuoden ikäisenä, koska hänellä ei ollut läheistä suhdetta vanhempiinsa eikä hän voinut puhua heille. ”Minusta tuntui, ettei ollut ketään, joka olisi ymmärtänyt minua”, hän sanoi. ”Ajattelin, että olisi parempi, jos lähtisin vanhempieni luota ja menisin jonkun ’ystävän’ luokse. Olin varma, että ’ystäväni’ kuuntelisi.”
Sandi, jonka hänen äitinsä oli hylännyt ja jota hänen kasvatusisoisänsä oli ahdistellut, karkasi 12-vuotiaana. Peggy lähti kotoa, kun hän oli 16-vuotias. ”Kotona minulla on ollut todella vaikeata”, hän sanoo. ”Äitini huusi minulle koko ajan ja nimitteli rumilla sanoilla.” Hänen äitinsä sai hänet tuntemaan, ettei hän ollut haluttu eikä rakastettu, ”aivan niin kuin hän toivoisi, etten olisi syntynytkään tai jotakin sellaista”. Koska hän ei kyennyt puhumaan äitinsä kanssa ilman väittelyjä ja koska häntä nolattiin lakkaamatta ja hänestä tehtiin pilaa, hän karkasi etsiäkseen onnellisuutta muualta.
Julie lähti kotoa, koska häntä oli kotona käytetty seksuaalisesti hyväksi jo useiden vuosien ajan. Danny lähti kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän pakeni äitipuoltaan, joka puhui hänestä pahaa. Hän tajusi pian, miten vaikeaa oli olla poissa kotoa ilman toimeentuloa, joten hän palasi kotiin – mutta joutuikin vain ilkeämieliseen väittelyyn ja myös isänsä hylkäämäksi. Sekä Julie että Danny olivat vasta 12-vuotiaita.
Monien karkulaisten kotielämä näyttää todellakin kestämättömältä. He haluavat päästä siitä eroon. ”Mutta teini-ikäiset eivät löydä vapautta kaduilta”, huomauttaa ’Teen-aikakauslehti. ”Sen sijaan he löytävät toisia heidän kaltaisiaan kotoa karanneita ja heitteille jätettyjä nuoria, asumassa hylätyissä rakennuksissa, missä heillä ei ole minkäänlaista suojaa raiskaajilta tai väkivallantekijöiltä. He tapaavat myös paljon ihmisiä, jotka harjoittavat halpamaista kauppaansa käyttämällä hyväkseen nuoria, ja teini-ikäiset karkulaiset ovat helppo saalis.”
Mitä yleensä tapahtuu
Esimerkiksi Amyn ”ystävä”, 22-vuotias mies, sai maksun Amyn elättämisestä siten, että Amy oli ”sukupuolisuhteissa hänen ja hänen yhdeksän ystävänsä kanssa”. Amy joi myös itsensä ”humalaan ja nautti paljon huumeita”. Sandista tuli prostituoitu, joka eli kaduilla ja nukkui puiston penkeillä tai missä vain voi. Nämä ovat tyypillisiä esimerkkejä monista karkulaisista. Miksi käy näin?
”Kun lapsi karkaa, hänellä saattaa aluksi olla hiukan rahaa taskussaan, hän on voinut jopa säästää sitä jonkin verran, mutta kun se loppuu, hänellä ei ole juuri valinnanvaraa”, sanoo ylikonstaapeli Jose Elique, New Yorkin sataman virallisen karkureita kiinni ottavan poliisityöryhmän entinen johtaja. ”Kun lapsille tulee nälkä, heidän täytyy syödä, ja kun heille tulee kylmä, heidän täytyy löytää suoja, joten heillä ei todellakaan ole liikaa vaihtoehtoja. Jos joku sattuu lähestymään heitä juuri silloin, kun heillä on todella nälkä ja he ovat puilla paljailla, ja pyytää heitä tekemään jotakin – vaikkapa laittomia tai halventavan moraalittomia tekoja, joista saa rahaa tai huumeita – on lapsi silloin paljon vastaanottavaisempi, huolimatta siitä, miten hän on saattanut aikaisemmin suhtautua seksiin tai huumeisiin.”
Useimmat karkulaiset eivät ole ammattitaitoisia. He huomaavat, että nyky-yhteiskunta on aivan liian kova ja monimutkainen, jotta siinä voisi selviytyä. Heillä ei myöskään ole yleensä mitään niistä virallisista papereista eikä tiedoista, joita työnhaussa tarvitaan: ei esimerkiksi virkatodistusta, vakituista osoitetta eikä verokorttia. ”Minun on täytynyt varastaa ja kerjätä”, kertoo Luis, ”ja pääasiassa varastaa, koska kukaan ei tuolla maailmalla anna mitään.” Noin 60 prosenttia karkulaisista on tyttöjä. ”Mitä voi 13-vuotias tyttö tehdä paitsi näytellä ruumistaan?” kysyi eräs tyttö, jolle tarjottiin suurta summaa rahaa, jotta hän rupeaisi alastonmalliksi. Varsin todennäköisesti häntä myöhemmin kiristettäisiin noiden kuvien avulla tekemään enemmän.
Pornografian tuottajat, huumekauppiaat ja prostituoitujen välittäjät käyvät usein linja-autoasemilla etsimässä karkulaisia, joita voisi käyttää hyväksi. He ovat huiputtamisen mestareita. He tarjoavat pelokkaille nuorille nukkumapaikan ja ruokaa. He antavat heille sitä, mitä heiltä puuttui kotona – tunteen siitä, että he ovat todella ainutlaatuisia ja että heitä rakastetaan. Heidät tutustutetaan toisiin nuoriin, joita on jo vedetty nenästä. Nämä nuoret toivottavat heidät tervetulleiksi ja saavat heidät tuntemaan olevansa hyväksyttyjä. Vähitellen heidät saadaan lankeamaan ansaan. Prostituoitujen välittäjä voi jopa järjestää jonkun raiskaamaan tytön ja sitten luvata suojella häntä, ettei niin enää tapahtuisi. Tai hän voi tutustuttaa nuoren huumeisiin, saada tytön riippuvaiseksi niistä ja sitten vaatia, että hänen on työskenneltävä siitä lähtien hänen palveluksessaan, mikäli hän haluaa edelleen saada huumeannoksensa. Jotkut luottavat lyönteihin ja raakaan voimaan saadakseen tarkoituksensa toteutettua. Kuten voidaan kuvitella, monet karkumatkat päätyvät vakavaan loukkaantumiseen tai jopa kuolemaan.
Mitä vaihtoehtoja on olemassa?
Kotoa karkaamista suunnitteleva teini-ikäinen saattaa ajatella, ettei hänellä ole juurikaan vaihtoehtoja, varsinkin jos hän ei tunne olevansa haluttu eikä tervetullut kotona. Monet karkumatkalla olevat nuoret tietävät myös, että jos poliisi saisi heidät kiinni, heidän vanhempiinsa otettaisiin yhteyttä ja heidät mitä todennäköisemmin lähetettäisiin kotiin. Ja jos tilanne kotona ei ole muuttunut, he karkaavat taas. Mitä nuorempia he ovat ja mitä kauemmin he ovat maailmalla, sitä todennäköisemmin he joutuvat vaikeuksiin. Täytyy siis löytyä jokin ratkaisu.
Yritä ensiksi selvittää asiat kotona. Koeta tosissasi – useammin kuin kerran – puhua vanhempiesi kanssa. Anna heidän tietää, miltä sinusta tuntuu ja mitä on tapahtumassa. Jos se ei onnistu, puhu jollekulle muulle, joka voi auttaa. Jotkut nuoret ovat puhuneet opinto-ohjaajalleen, sosiaalityöntekijälle tai lastensuojeluviranomaiselle. Jotkut ovat käyttäneet maksuttomia puhelinpalveluja, joita on muutamissa maissa perustettu auttamaan sekä vanhempia että lapsia. Kristityillä nuorilla on ollut se etu, että he ovat voineet kääntyä seurakuntansa vanhinten puoleen ja saada heiltä rakkaudellista, henkilökohtaista apua ja Raamattuun perustuvaa neuvontaa. Mutta muista avainsana: PUHU. Se auttaa sekä sinua että vanhempiasi. ”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito [”luottamuksellinen puhe”, UM] puuttuu”, sanoo Raamattu, ”mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.” – Sananlaskut 15:22.
”Hankkeiden toteutuminen” voi tarkoittaa kohentunutta kotielämää, joka antaa toivoa tulevaisuudelle. Se voi paikata vanhoja haavoja ja juurruttaa vähitellen luottamusta, rakkautta ja onnellisuutta. Voit tuntea arvosi yksilönä. Vaikka elämä kotona ei ehkä olekaan ihanteellista, pidä mielessäsi, että karkuteillä sinulle voi sattua vielä pahempia asioita.
Onpa tilanteesi millainen tahansa, muista että on olemassa aina Joku, joka välittää ja haluaa auttaa. Ne jotka kääntyvät Jumalan puoleen, voivat olla vakuuttuneita hänen avustaan ja suojeluksestaan. – Sananlaskut 18:10.
[Kuva s. 15]
Joku saattaa tarjota sinulle ruokaa, suojan ja hauskaa ajanvietettä. Mutta mitä hän haluaa korvaukseksi?