”Merten perhoset”

MITÄ ajattelet, kun joku puhuu etanasta? Useimmille meistä tulee mieleen jokin limainen, niljakas eläin, joka ei ole vähääkään sievä, lumoava tai viehättävä.

Merenpinnan alapuolella asustaa kuitenkin eräänlainen etanan kaltainen eläin, merietana, joka on niin kaunis ja värikäs, että sitä on kutsuttu meriperhoseksi. Vaikka useimmilla näistä luontokappaleista ei olekaan kuorta, ne kuuluvat nilviäisten pääjaksoon, johon kotilot sisältyvät.

Mikä eläin se oikein on? Se on vapaakiduskotilo (Nudibranchiata). Vapaakiduskotilo sai nimensä, koska se on kuoreton nilviäinen, ja siksi sen kidukset ovat näkyvissä. Sen nimi merkitsee kirjaimellisesti ”paljaskiduksista”.

Meribiologit oppivat koko ajan lisää vapaakiduskotiloista, mutta yli 3000 lajia on jo löydetty, ja useimmat niistä on luokiteltu. Näiden eläinten pituus vaihtelee 3 millimetristä yli 30 senttimetriin, ja ne kuuluvat kirkkaimmanvärisiin merieläimiin, koska niillä on räiskyvän oransseja, sinisiä, purppuranpunaisia, keltaisia ja punaisia pigmenttejä.

Jopa joidenkin näiden otusten munarykelmät ovat ihastuttavan värisiä ja muotoisia. Ne laskevat munansa erilaisiin nauhamaisiin muodostelmiin, jotka muistuttavat paljon lahjapaketin ruusuketta. Nämä ”nauhat” on sijoitettu kiehkuroille, ja ne muodostavat kaunista kukkaa muistuttavia munaryhmiä. Mikä estää kaloja ja muita petoeläimiä näykkimästä ja syömästä tällaista herkullisen näköistä suupalaa? Munien päällä oleva aine tekee niistä erittäin vastenmielisiä petoeläimille ja suojaa näin munia, kunnes ne kehittyvät toukka-asteelle.

Täysikasvuiset vapaakiduskotilot ovat herkän näköisiä ja erottuvat silmiinpistävän selvästi, lisäksi ne liikkuvat verkkaisesti ja ovat pehmeitä, mikä on näennäisesti paradoksaalista valtameren usein niin ankarassa, kovassa ja vihamielisessä ympäristössä. Eräs meribiologi sanoikin: ”Ne hämmästyttävät ja ällistyttävät pelkällä olemassaolollaan.” On todella ihme, että ne voivat pysyä elossa sellaisessa ympäristössä – erityisen hämmästyttävää on se, etteivät kalat syö suihinsa niin houkuttelevan näköisiä herkkupaloja, jotka vetävät puoleensa säteilevillä väreillään ja usein aaltomaisesti väreilevällä olemuksellaan.

Ainutlaatuisesti monet sulavannäköiset vapaakiduskotilot on suunniteltu laiduntamaan merivuokkojen ja niille sukua olevien polyyppien päällä. Näillä eliöillä, joista vapaakiduskotilot saavat ravintonsa, on lonkeroissaan polttiaissoluja, joilla ne lamauttavat saaliinsa ja puolustautuvat useimpia petoeläimiä vastaan. Vapaakiduskotilo on kuitenkin immuuni niiden poltoille. Kun joku näistä merietanoista syö merivuokon tai polyypin polttiaissoluja sisältäviä lonkeroita, sen harvinaislaatuisesti suunniteltu ruoansulatuselimistö siirtää osan näistä myrkyllisistä organismeista muualle sen ruumiiseen, ja niin polttiaissoluista tulee puolustusmekanismi rosvoja vastaan, jotka saattaisivat haluta pistellä poskeensa herra Vapaakiduskotilon.

Toiset vapaakiduskotilot suojelevat itseään erittämällä läpinäkyvää limaa, jonka haju on ihmisestä epämiellyttävä ja joka saattaa tehdä ne kuvottaviksi kaloille ja muille petoeläimille. Puolustautuakseen hyökkääjiä vastaan eräällä vapaakiduskotilolajilla on erityinen rauhanen, joka erittää limaista, hapanta, rikkihappoa sisältävää eritettä.

Kalojen on havaittu yrittävän tarttua vapaakiduskotiloon ja sitten vain sylkäisevän sen pois ”inhoten”. Tällaisen käyttäytymisen tarkkaileminen on saanut tiedemiehet päättelemään, että loistavan värityksen ja vastenmielisen maun ja/tai polttavan suun yhdistelmä saa aikaan opitun reaktion, joka tekee hohtavan värisestä merietanasta pahanmakuisen aterian mainoksen. Todella tehokas puolustusmekanismi!

Joillakin vapaakiduskotiloilla on toisenlainen puolustuskeino käytettävissään: ne osaavat uida ja voivat näin päästä pakoon itsepintaisen vihollisen uhkaavaa vaaraa. Toiset pystyvät irrottamaan osia ruumiistaan paetessaan hyökkääjää. Nämä osat kasvavat myöhemmin uudelleen.

Kun tarkastelee vapaakiduskotilon herkkää kauneutta sen omassa ympäristössä valtameressä ja saa tietää jotakin sen tavoista säilyä elossa, voi jälleen kerran tuntea kunnioitusta Jehova Jumalan suurenmoista mielikuvitusta, viisautta ja luomiskykyä kohtaan. (Ilmestys 4:11) Psalmista ilmaisi sen osuvasti kirjoittaessaan: ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.” – Psalmi 104:24, 25.

[Kuvat s. 16, 17]

Viereisellä sivulla: Erään Aeolidacea-lahkon lajin edustaja

Ylhäällä: Tähtietanoihin kuuluvan Glossodoris-suvun laji ja munaryhmiä

Alhaalla: Pussikielikotiloiden Galliphylla-suvun laji

[Kuvat s. 18]

Ylhäällä: Flamencotanssijan hametta muistuttava vapaakiduskotilon munaryhmä

Alhaalla: Muuan Aeolidacea-lahkon laji