Pidätkö hyönteisistä?

MONET eivät pidä. Ja minä kuuluin näihin moniin, kunnes aloin tarkastella näitä pikku luontokappaleita tarkemmin. Harkitse muutamia asioita, joita opin kolmesta hyönteisestä.

Japanilainen kärsäkäs

Toukokuun aikana eräs japanilainen kärsäkäs valitsee sopivan nuoren lehden, esimerkiksi tammipuun lehden. Ensiksi se leikkaa poikki lehtisuonet läheltä lehden tyveä. Koska mahlan virtaus katkeaa, lehti lakastuu. Nyt lehti on käärittävä.

Jos olet joskus yrittänyt kääriä ruokaa lehtiin, niin että se olisi houkuttelevan näköisesti, tiedät, kuinka vaikeaa on tehdä se siististi. Kuitenkin tämä pikkuruinen, alle viiden millimetrin mittainen hyönteinen hallitsee sen taidon. Kaikki kuusi jalkaa ja leukansa apunaan se taittaa lehden pituussuunnassa ja alkaa sitten kärjestä kiertää lehteä rullalle. Matkalla ylöspäin se pysähtyy ja munii munan lehden poimuihin ennen kuin lehti on kokonaan rullalla. Se työntää viisaasti lehden reunat käärön keskelle, niin että lehti ei kierry auki.

Kun munasta kuoriutuu toukka, sitä suojaa ja ympäröi runsas tuore ravinto. Tiukkaan pakattu lehti säilyy sisältä tuoreena täsmälleen samoin kuin katkaistun kaalinpään tai keräsalaatin sisäosa kestää pitempään kuin ulkolehdet. Etevän äitinsä valmistelujen ansiosta toukalla on riittävästi ravintoa siihen asti, kunnes se tulee ulkomaailmaan kolme, neljä viikkoa myöhemmin.

Kaunis perhonen

Katsohan nyt Japanin kansallisperhosen (Sasakia charonda) munia. Jopa ne ovat kauniita! Heinäkuun lopusta elokuun puoliväliin niitä voi löytyä lehdistä ja oksista. 20–200 munan rykelmiin munitut munat ovat vain 1,5 millimetriä läpimitaltaan. Munat kuoriutuvat 6–8 päivässä. Toukka rikkoo munan kärjen, kiipeää ulos ja syö oman munankuorensa. Varsin siisti pikku luontokappale.

Seuraavat kolme, neljä kuukautta toukka syö, nukkuu ja luo toistuvasti nahkansa. Marraskuussa se piiloutuu puun juurelle pudonneiden lehtien joukkoon ja vaipuu syvään uneen. Se herää toukokuun alun paikkeilla, luo ruskean talvinahkansa ja jatkaa syömistä, tällä kerralla vielä enemmän. Pian se koteloituu. Sillä on erinomainen suojaväri, niin että petoeläimet pitävät sitä vain lehtenä, jota tuuli kuljettaa.

Tähän mennessä tämä hyönteinen on elänyt jo yli 10 kuukautta. Kesäkuun lopun aikoihin kotelon kuori rikkoutuu ja esiin tulee kaunis perhonen. Sen siipien kärkiväli on jopa 11 senttimetriä. Koska sillä on vain noin 40 päivää elinaikaa jäljellä, se saavuttaa kauneutensa huipun elämänsä lopussa.

Uuttera mehiläinen

Verhoilijamehiläisten sukuun kuuluvat mehiläiset käyttävät pitkähkön ajan paikallistaakseen juuri oikean pesänrakennuspaikan. Kyseeseen voi tulla kivenkolo, onkalo puunkappaleessa kuten bambussa tai kolo maassa.

Kun mehiläinen on valinnut paikan, se alkaa etsiä sopivia lehtiä, joista se leikkaa siistejä, soikeita kappaleita. Se taittaa jokaisen kaksinkerroin ja vie sen valittuun paikkaan. Riittävän lehtimäärän kokoaminen vaatii usein 20–30 matkaa.

Seuraavien kahden päivän ajan se kerää mettä ja hunajaa, jotka se tuo pesään. Kun se on varastoinut niin paljon ravintoa, että sen jälkeläinen selviytyy aikuiseksi, se munii munansa. Koska tämä tunnollinen äitimehiläinen ei ole tyytyväinen, ennen kuin se on peitellyt munansa turvallisesti, se menee pois leikkaamaan täydellisiä ympyröitä lehdistä. Näistä muutamilla se sulkee arvokkaan munansa koloon. Kun toukka kuoriutuu, se nauttii tasapainoisesta meden (hiilihydraatin) ja siitepölyn (proteiinin) ruokavaliosta, jonka sen ahkera äiti on hankkinut.

Tutkittuani muutamia hyönteisiä tajusin, että vähäinenkin tieto voi poistaa ennakkoluuloja tällaisten pienten luontokappaleiden suurta Suunnittelijaa ja Elämänantajaa kohtaan – hänen nimensä on Jehova. Ehkä sinäkin voisit varata aikaa oppiaksesi pitämään näistä pikku luontokappaleista. Niitä on kaikkialla.