Lapsesi auttaminen pääsemään eroon vuoteenkastelusta
Jos sinulla tai jollakulla omaisellasi on tällainen vaiva, sinua saattaa lohduttaa tieto, että et ole ainoa ja että sitä voidaan hoitaa
”SE PILASI nuoruuteni!” ’Alituista likaisten vuodevaatteiden ja pyjamien pesemistä!’ ”Häpeätahra” ja ”kiusaantunut olo!”
Tällaisia tuskaisia lausuntoja kuulee sekä vanhemmilta että lapsilta, jotka ovat tämän ahdistavan ongelman, vuoteenkastelun, uhreja. Se on hämmentävä vaiva, josta asianomaisten ei ole helppo keskustella avoimesti.
Vuoteenkastelu on kuitenkin yleistä. Se koskee arviolta viittä miljoonaa lasta pelkästään Yhdysvalloissa ja on siksi suuren huomion ja tutkimuksen kohde. Mikä sen aiheuttaa?
”Enuresis nocturna” on vuoteenkastelun lääketieteellinen nimi. Se tarkoittaa tahatonta yöllistä virtsantuloa iässä, jolloin normaalisti odotettaisiin yöaikaista virtsanpidätyskykyä. Missä iässä useimmille lapsille tulee tämä pidätyskyky? Se vaihtelee kulttuurista toiseen, mutta yksi lapsi viidestä kastelee useammin kuin kerran viikossa kolmen vuoden iässä, yksi kymmenestä viiden vuoden iässä, mutta vain yksi 35:stä 14 vuoden iässä.
Nämä luvut valaisevat sitä, että vuoteenkastelu voitetaan lopulta ajan kuluessa. Itse asiassa eräs tutkija havaitsi, että 75 prosenttia tutkimuksessa mukana olleista parani viiden vuoden aikana. Ongelma on pojilla yleisempi kuin tytöillä, ja näyttää siltä, että häiriö kulkee suvussa: se on ollut myös isällä, äidillä, veljellä tai sisarella.
Mahdollisia syitä
Joskus, vaikkakin harvoin, enureesi aiheutuu sairaudesta, kuten esimerkiksi virtsatietulehduksesta, sokeritaudista, ruoka-allergioista tai virtsarakon elimellisestä poikkeavuudesta, munuaisista tai hermostosta. Sairaus on todennäköisesti syynä, jos pidätyskyvyttömyyttä ilmenee myös päivällä. Kun vuoteenkastelu jatkuu yli viiden tai kuuden vuoden iän, tarvittaisiin ehkä lääketieteellistä arviointia sen selvittämiseksi, onko kysymyksessä sairaus, varsinkin jos esiintyy myös päiväkastelua ja jos vuoteenkastelu palaa kuivan kauden jälkeen.
Vaikka menneisyydessä jotkut pitivät enureesia hermosairauden merkkinä, lääketieteen asiantuntijat ovat nykyään yhtä mieltä siitä, ettei se ole tahallista eikä oire mielenterveyden häiriöstä. Vuoteenkastelun syy on muissa suhteissa tuntematon, vaikka monia teorioita on esitetty, kuten esimerkiksi pieni virtsarakon tilavuus, rakon pidätyskyvyn hidas kypsyminen, perinnöllinen taipumus ja nukkumistapojen häiriöt. Näistä syistä useampiakin saattaa olla olemassa jonkun tietyn lapsen kohdalla.
Jos lapsi on pidättynyt virtsaamasta yöllä kuusi kuukautta tai pitempään, ja sitten vuoteenkastelu alkaa uudelleen, on syynä todennäköisimmin fyysinen sairaus tai tunneperäinen järkytys. Sellaiset asiat kuin vastasyntynyt vauva, uusi isä- tai äitipuoli, muutto uuteen kotiin tai muu perhe-elämän hämminki voi aloittaa vuoteenkastelun uudelleen. Useammin kuitenkin vuoteenkastelu aiheuttaa sellaisia tunne-elämän häiriöitä kuin syyllisyydentunteita, riittämättömyydentunnetta, itsekunnioituksen menetystä ja tuskaisuutta.
Asiaan suhtautuminen
”Pahinta, mitä voit tehdä, on uhkailla heitä. Se pahenee, jos uhkailet; se ei parane”, sanoo Lorraine, joka oli vuoteenkastelija 19-vuotiaaksi asti. ”Ei ole mielekästä suuttua lapselle”, selittää äiti, jonka kahdeksanvuotias poika Julien kärsii vuoteenkastelusta.
Rankaiseminen, häpeään saattaminen ja halveksiminen ovat tehottomia hoitokeinoja, koska lapsi ei kykene hillitsemään vuoteenkastelua. Nämä reaktiot saavat vain syyllisyyden ja kiusaantuneisuuden lisääntymään, mutta niillä ei ole mitään suotuisaa vaikutusta ongelmaan. Vanhempien pitäisi pikemminkin pyrkiä vähentämään lapseen kohdistuvaa tunneperäistä vaikutusta. ”Yritä saattaa kiusaantuneisuus vähimmilleen ja ole ymmärtäväinen”, neuvoo Lorraine. ”Älä yritä liittää asiaan mitään häpeätahraa – lapsi tuntee jo syyllisyyttä.”
On olemassa monia hoitotapoja, mutta millään ei ole ennustettavissa olevaa arvoa johonkuhun tiettyyn lapseen. Sen tähden perheen on ehkä kokeiltava järjestelmällisesti erilaisia hoitoja. Kyseessä olevan lapsen ikä saattaa myös määrätä käytettävän hoitomuodon. Koska enureesi yleensä lakkaa itsestään, jotkut vanhemmat pitävät parempana odottaa. Kun lapsella ei ole mitään fyysisiä ongelmia tai tunneperäisiä häiriöitä, saattaa olla parasta odottaa. On nimittäin niin, että kokeilut ja hoitotoimenpiteet saattavat kiusata lasta.
Vuoteenkastelu aiheuttaa joka tapauksessa lisää työtä, tunneperäistä painetta ja kiusaantuneisuutta kaikille asianosaisille. Sellaisia menoja kuin joitakin yli yön kestäviä vierailuja ystävien tai sukulaisten luo saatetaan rajoittaa. ”Sinulla on niin monia sosiaalisia ongelmia”, mainitsi Lorraine, ”että se jättää merkkinsä sinuun.”
Hoidon lykkääminen epämääräiseen aikaan on siksi epäviisasta. Lorraine kehottaa: ”Älkää jättäkö asiaa sikseen. Se voi aiheuttaa sillä välin trauman lapselle.” ”Siitä tulee tapa”, sanoo Julienin äiti.
Mikä voi auttaa
Ennen kuin mitään hoitokuuria aloitetaan, pitäisi huolellisesti varmistautua siitä, että hoito ei aiheuta enemmän vahinkoa kuin alkuperäinen ongelma. Joidenkuiden asiantuntijoiden mielestä hoitoa ei pitäisi aloittaa, ennen kuin lapsi on 6–8-vuotias. Vuoteenkastelu ei yleensä ole kiusallista lapselle ennen tuota ikää. Sen lisäksi vanhemmat lapset osoittavat paremmin vastakaikua hoidolle.
Joitakin keinoja, jotka auttavat vanhempia selviytymään, ovat muun muassa muovisten patjansuojusten tai imukykyisten alustojen käyttäminen suojelemaan patjaa ja lapsen ottaminen avuksi siivoukseen. Erikoisen paksujen alusvaatteiden käyttäminen pyjaman lisäksi estää suurimman osan virtsasta kulkeutumasta lakanoihin. Vanhemmat lapset saattavat laittaa herätyskellon soimaan noustakseen ylös ja käydäkseen WC:ssä ennen kuin vuoteenkastelua tapahtuu. Jo pelkästään neuvonta ja vakuuttelu saattavat parantaa tilannetta. Kun lasta autetaan ymmärtämään ja hänet otetaan mukaan hoitotapahtumaan, hoito onnistuu todennäköisesti paremmin.
Sellaiset yksinkertaiset toimenpiteet kuten nesteiden (erityisesti kofeiinipitoisten virvoitusjuomien kuten colajuomien) rajoittaminen illallisen jälkeen, sen varmistaminen, että lapsi käy WC:ssä nukkumaanmenoaikaan ja hänen herättämisensä yöllä virtsaamaan sekä kiittäminen kuivista öistä saattavat vähentää tai lopettaa vuoteenkastelun. Jos lapsi pitää kirjaa kuivista öistä, voi tämä itsessään olla rohkaisuksi ja saattaa parantaa tilannetta. Lapsen valmentaminen pidättämään jatkuvasti suurempia virtsamääriä päiväaikaan on myös auttanut.
Virtsahälyttimen käyttö on mutkikkaampi aloittamistapa. Kun lapsen alle asetetulle virtsaherkälle alustalle tulee muutama tippa virtsaa, aiheutuu hälytys, joka herättää lapsen. Onnistumisprosentin enureesin poistamiseksi tällä keinoin raportoidaan olevan niinkin korkea kuin 60–90, vaikkakin raporttien mukaan tilanne palaa ennalleen 10–45 prosentilla hoidetuista. Hoidon uusiminen saattaa johtaa paranemiseen.
Näiden toimenpiteiden yhdistelmä, jota kutsutaan ”kuivavuodevalmennukseksi”, on johtanut vuoteenkastelun lakkaamiseen lähes kaikilla hoidetuilla lapsilla. Valitettavasti 20–30 prosenttia lapsista kärsii vaivan uusimisesta heti, kun hoito lopetetaan, mutta näiden lasten uusintahoito saattaa johtaa pysyvään paranemiseen.
Imipramiini-nimisen lääkkeen on osoitettu vähentävän vuoteenkastelua, mutta sivuvaikutukset ovat yleisiä ja uusiutumisprosentti on korkea. Satunnaisia yliannostuksia ja imipramiinin aiheuttamia kuolemantapauksia on raportoitu, joten tämän keinon käytössä kehotetaan varovaisuuteen. Jatkuvaa lääkärin valvontaa suositellaan, kun käytetään tätä lääkettä.
Jotkut ovat käyttäneet toisenlaisia hoitomuotoja. ”Minä ehdottaisin kiropraktikolla käyntiä. Voin nähdä poikani parantuneen vain kahdessa ja puolessa kuukaudessa”, selittää Julienin äiti. Enureesin akupunktiohoitoa koskevat tutkimukset osoittavat 40 prosentin onnistumisasteen. Ja kasvitieteilijät sanovat olevan erilaisia kasveja ja yrttejä, jotka otaksuttavasti vähentävät vuoteenkastelua. Joillakin alueilla on klinikkoja, jotka ovat erikoistuneet tällaisten ongelmien hoitamiseen.
Useimmiten ongelma vain häviää, tai se lakkaa hoidon jälkeen. Ja kuten Lorraine huomauttaa: ”Ihmiset ovat äärettömän huojentuneita saadessaan selville, että joku muukin on kokenut samaa.” Tällainen kohentunut luottamus yhdessä joidenkin saatavissa olevien hoitomuotojen kanssa saattaa olla avain siihen, että lapsesi pääsee eroon vuoteenkastelusta. – Lääkärin lähettämä.