Lukijoiden kirjeitä

Maailma vuoden 1914 jälkeen

Kiitoksia kirjoitussarjastanne ”Maailma vuoden 1914 jälkeen”. (8.3.–22.6.1987) Koulussa meille opetettiin aina historiaa suunnilleen Vilhelm Valloittajan ajoista lähtien, mutta ei koskaan aivan maailman nykytilanteeseen asti. En ole koskaan todella ymmärtänyt varhaislapsuudessani käydyn toisen maailmansodan takana piilleitä syitä ja sen tapahtumia. ”Pelko” josta kirjoititte oli hyvin todellista, ja jopa nuoret lapset tunsivat sitä.

C. L., Englanti

Kirjoitussarjanne ”Maailma vuoden 1914 jälkeen” oli yksinkertaisesti fantastinen! Selaillessani lehteä, jossa oli 1. osa, tuo kirjoitus kiinnitti vähiten huomiotani, mutta kun päätin lukea sen, en yksinkertaisesti voinut lopettaa lukemista ja jatkoin suoraan 2. osaan, joka oli jo ilmestynyt, ja olin pahoillani siitä, etteivät seuraavat numerot olleet vielä tulleet. En ole koskaan ennen ollut näin kiinnostunut menneiden vuosien tapahtumista.

J. E. S. J., Brasilia

Katolinen kirkko ja Hitler

Uskonnollisia ja kansalaisoikeuksia puolustava katolinen liiga haluaisi yli 50 miljoonan Yhdysvaltain katolilaisen puolesta ilmaista hämmästyksensä ja pettymyksensä numerossanne ”Uskonto politiikassa – onko se Jumalan tahto?” (22.4.1987) olleen törkeän kirkon panettelun johdosta. Kannessa on valokuva, jossa katolisen hierarkian jäsen kättelee Hitleriä. Siinä vihjataan töykeästi, että natsiliikkeellä ja sen yrityksellä tuottaa kansanmurha juutalaisille ja muille oli katolisen kirkon täysi tuki ja siunaus. Tämä väärä ja vastuuton syytös tuodaan selvästi esiin sivulla 6, jossa väitetään, että katolisen kirkon papit ”joko tukivat tai ainakin myötäilivät” natsihallitusta. Itse asiassa Vatikaani tosiaan yritti neuvotella rauhasta Hitlerin kanssa natsi-Saksan alkuaikoina, jolloin oli vielä järkevää toivoa, että sen liiallisuuksia voitaisiin hillitä. Sitä mukaa kuin natsien tyrannia paljastui, katolisen kirkon vastarinta lisääntyi. Herätkää!-lehden toimittajat paitsi ovat katolilaisille anteeksipyynnön velkaa siitä, että ovat väittäneet toisin, ovat myös lukijakunnalleen velkaa sen, että oikaisevat asian.

K. G. L., Yleisten asiain johtaja, Yhdysvallat

Vieraillessaan hiljattain Länsi-Saksassa paavi Johannes Paavali II yritti korostaa sitä, miten katolinen kirkko vastusti natsismia. Selostuksen mukaan hän luetteli monia katolisia pappeja ja maallikoita, jotka vastustivat natseja. Mutta ”New York Times” -lehden mukaan (4.5.1987) tämä ”yritys on kuitenkin saanut osakseen kritiikkiä joidenkin katolilaisten taholta, jotka syyttävät paavia sen tosiasian vääristelemisestä, että vain muutamat katoliset johtajat todella vastustivat natsien tyranniaa muutoin kuin taistellen kirkon etuoikeuksien säilyttämiseksi”. Jopa jesuiittapappi Rupert Mayer, jonka paavi julisti autuaaksi siitä syystä, että hän oli puhunut kovaäänisesti natseja vastaan, suljettiin Ettalin benediktiiniläisluostariin natsijohtajien ja kirkon hierarkian tekemän sopimuksen nojalla, sillä tämän jesuiitan suorapuheisuus oli ”Times”-lehden mukaan käynyt kiusalliseksi kirkon hierarkialle. Yksi ainoa jesuiittapappi! Miksei paavi suonut kunnianosoituksia kymmenille katolisille piispoille, arkkipiispoille ja kardinaaleille sekä tuhansille katolisille papeille natsien vastustamisen takia? Siitä yksinkertaisesta syystä, että suuri enemmistö ei vastustanut natsismia! – Toimitus.