Käytä päätäsi – afrikkalaiseen tapaan!
Herätkää!-lehden Sierra Leonen -kirjeenvaihtajalta
MITÄ ihmiset pitävät päänsä päällä? Jos kysyisit tuota joiltakuilta koululaisilta, monissa osissa maailmaa vastaus saattaisi kuulua: ”Hattuaan.” Ja siinä todennäköisesti olisi kaikki.
Mutta kun me esitimme tuon kysymyksen eräille afrikkalaisille nuorille, he vastasivat: ”Ihmiset kantavat päänsä päällä vesisankoja, banaaneja, kirjoja, suolasäkkejä, polttopuita, televisioita, kalaa, sementtisäkkejä, riisisäkkejä, jääkaappeja, vihanneskoreja, kiviä, virvoitusjuomakoreja ...” Heidän luettelonsa jatkui loputtomiin.
Koko Afrikan mantereella on tavanomaista kantaa taakkoja pään päällä. Näin on tehty jo hyvin kauan. Raamattu kertoo meille, että jo Joosefin päivinä egyptiläiset leipurit kantoivat leipää päänsä päällä. Siis yli 3700 vuotta sitten. – 1. Mooseksen kirja 40:16, 17.
Osaatko sinä kantaa päälläsi?
Oletko koskaan katsellut ihmisiä, jotka ovat taitavia kantamaan päällään? Heille se ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin jonkin kantaminen kädellä.
Mutta yritäpä sinä sitä. Pane esimerkiksi kirja pääsi päälle ja yritä kävellä. (Suosittelemme kirjaa, johon voi huoletta tulla vähän kolhuja.) Jos olet vasta-alkaja, liikut luultavasti hitaasti, jäykästi, hyvin varovaisesti, jottet vain menettäisi herkkää tasapainoa. Yksi askel ... kaksi askelta ... nopeasti! Ota kirja kiinni, ennen kuin se putoaa maahan!
”Mutta eihän minun pääni ole tasainen”, saatat vastustella. ”Miten voit odottaa minun saavan tasaisen kirjan tasapainoon pyöreän pään päällä?” Ensimmäinen vastaus kuuluu: harjoittele. Toinen vastaus kuuluu: käytä kataa. Kata on kankaanpala tai palmunlehti, joka on taitettu ja kiedottu renkaan muotoiseksi. Se pannaan kantamuksen ja pään väliin, ja se toimii pehmeänä alustana ja auttaa tasapainottamaan kovia kantamuksia, esimerkiksi puuta. Pehmeämpiä taakkoja, esimerkiksi jauhosäkkiä, kannettaessa tarvitaan harvoin kataa, sillä säkki mukautuu pään päälle.
Käytetäänpä kataa tai ei, on tärkeää kantaa taakat keskellä päätä. Sierraleonelainen Edward muistelee alkuaikojaan: ”Silloin kun aloin kantaa päälläni, kannoin puita pää kallellaan. Kun kuormat tulivat raskaammiksi, jännitys aiheutti minulle niskasärkyä. Mutta todellinen vaikeus tuli eteen, kun aloin kantaa vesisankoja. Koska vettä ei saa kunnolla tasapainoon, ellei pää ole suorassa, vesi loiskui yleensä yli ja vaatteeni kastuivat läpimäriksi. Inhosin sitä. Nämä kastumiset enemmän kuin mikään muu saivat minut suoristamaan pääni.”
Tähän taitoon liittyy kuitenkin muutakin kuin kannettavan tavaran sijoittaminen mukavasti keskelle päätä. Kokenut päällään kantaja pitää tavarat paikallaan päänsä päällä tekemällä lukuisia pieniä korjausliikkeitä niskallaan. Se on samanlaista kuin yrittäisi pitää sormen päässä pystyssä olevaa keppiä tasapainossa. Sitä ei vain panna sormen päähän ja toivota, ettei se kaadu. Sen sijaan sormen asentoa täytyy koko ajan korjata, jotta se vastaisi kepin liikettä. Ja aivan kuten painavampi keppi on helpompi saada tasapainoon kuin kevyt, samoin myös raskas kuorma on yleensä helpompi saada tasapainoon pään päälle.
Useimmat afrikkalaiset oppivat tämän taidon jo aivan pieninä jäljittelemällä vanhempia lapsia ja aikuisia. Emmanual on puolitoistavuotias poika ja kävelee vielä vähän epävarmasti. Kun hänelle annettiin pieni vesikannu kannettavaksi pään päällä, hän piti sitä päänsä päällä molemmilla käsillään. Se lähti luisumaan, ja osa vedestä loiskahti yli, mutta oli selvää, että hän oli tajunnut idean. Kun hän on viisivuotias, vesi ei enää roisku. Seitsemänvuotiaana hän on jo asiantuntija.
Käytännöllinen ja hyödyllinen taito
Pään päällä kantaminen on kaikkea muuta kuin vain ennennäkemätön tapa kantaa tavaroita; se on käytännöllinen taito, kun eletään Afrikassa. The Cambridge Encyclopedia of Africa sanoo: ”Afrikassa tapahtuu yhä suurin osa tavaroiden paikallisesta siirtämisestä ihmisvoimin.” Ja taakat kulkevat helpoiten pään päällä, jos on tottunut siihen.
Eräs Jehovan todistajien matkavalvoja kertoo: ”Useimpiin kaupunkeihin ja kyliin, joissa vierailen, voidaan päästä jollain kulkuneuvolla, mutta ei kaikkiin. Joihinkin voi päästä ainoastaan kävelemällä. Yleensä uskonveljiäni tulee silloin minua vastaan, ja he auttavat minua kantamaan laukkuni. Miellyttävin tapa kantaa ne on pään päällä. Silloin kun matkustan yksin, kannan yhtä laukkua toisessa kädessä ja toista laukkua toisella olkapäällä, mutta suurin laukku kulkee pääni päällä.”
Sen lisäksi että tavarat on miellyttävä kantaa pään päällä, se jättää kädet vapaiksi. Se voi jopa antaa varjon auringonpaisteelta tai suojata sateelta.
Lisänä ovat vielä fyysiset hyödyt: sulavuus, tasapaino ja voima. Kirja Tropical Surgery mainitsee: ”[Tropiikissa asuvilla] maalaisilla, jotka ovat usein tottuneet kävelemään taakat päänsä päällä, on hyvin kehittyneet selkälihakset ja hyvä ryhti. He kärsivät harvoin selän lihasjännityksestä.”
Päällä kantaminen ei siis ole mikään vähäteltävä taito. Freetownissa muuan nuori mies kehaisi: ”Voin panna pullon pääni päälle ja juosta se päässäni koskettamatta sitä käsilläni.” Näytösjuoksu sellainen lasti pään päällä vahvisti tosiksi hänen sanansa. Mutta ellet ole asiantuntija, älä yritä sitä.