Sinäkin voit oppia kalligrafiaa!

ITÄMAILLA kalligrafia on tärkeä taidelaji. Länsimaisessa kulttuuripiirissä se on taito, jonka kaikki voivat oppia. Mitä kalligrafia sitten on? Se juontuu kreikan sanoista kalos ’kaunis’ ja grafein ’kirjoittaa’. Kalligrafia on siis kaunokirjoitusta.

Vanhalla ajalla kalligrafian taitajat olivat arvossa pidettyä väkeä, ja heidän sallittiin jopa laatia lakiehdotuksia. Silloisten kirjurien asemasta yhteiskunnassa kertoo jotain jo se, että kirjurin tappamisesta rangaistiin samalla tavalla kuin kuninkaan tai piispan tappamisesta.

Mitä arvoa kalligrafialla on enää tällä elektronisen ladonnan ja tekstinkäsittelyn ja sähkökirjoituskoneiden aikakaudella?

Kaunokirjoitus ja tekstaus nykyään

Käsin kirjoitettu kirje kertoo aina myös kirjoittajastaan jotain sellaista, mitä mikään kone ei pysty ilmaisemaan. Mutta mitä hyötyä käsin kirjoitetusta tekstistä on, jos käsialasta on mahdoton tai vaikea saada selvää?

Senpä tähden useimmille meistä on opetettu kirjoituksen alkeet, kun olimme vielä aivan nuoria, ja ensimmäiseksi saimme opetella tekstaamaan suuraakkosia. Ne olivat erinomaisia siinä mielessä, että niiden kirjoittaminen kehittää nuorella ihmisellä käsivarren, käden ja silmien yhteistyötä. Suuraakkoset eivät vaadi tekijältään paljon, ja niitä on helppo lukea. Pari vuotta myöhemmin meille alettiin opettaa kaunokirjoitusta, vinokirjoitusta, jossa kirjaimet liitetään yhteen.

Nykyinen käsialamme onkin koulussa opitun kirjoitustaidon johdannainen. Vaikka me ehkä saimme hyvän opetuksen, niin kuinka moni meistä voi sanoa omaa käsialaansa kauniiksi? Nykyajan kiireinen elämäntahti ei ehkä suo meille aikaa tai mahdollisuuksia tuottaa sellaista käsialaa, että voisimme ajatella sen tarjoavan esteettistä nautintoa.

Hyvä kirjoitus- ja tekstaustaito ovat samanlaisia kuin muutkin taidot siinä mielessä, että käyttämällä hieman aikaa harjoitteluun ja oikean tekniikan opetteluun voimme oppia kirjoittamaan ja tekstaamaan sellaista tekstiä, joka on kaunista ja josta me itsekin voimme pitää. Ehkä tärkeintä on, että se tuottaa iloa myös toisille lukijoille.

Tarvikkeet

Koristetekstaus on halpa harrastus. Mustekynällä, lyijykynällä, pyyhekumilla, musteella, paperilla ja viivaimella tulee jo toimeen. Voidaan tietenkin hankkia kalliitakin mustekyniä, mutta koristetekstauksen ei tarvitse tulla kalliiksi.

Kynä: Tekstausvälineenä käytetään tavalliseen puiseen mustekynänvarteen kiinnitettyä tasaterää. Terä on varustettu ns. satulalla, joka säännöstelee musteen juoksua. Kynä tekee kapean tai leveän jäljen riippuen terän asennosta vetosuuntaan nähden. Tasateriä on eri levyisiä. Terää ei saa kastaa pulloon, vaan muste on otettava pullosta pipetillä tai siveltimellä ja valutettava satulan alle. Kaupan on myös tasaterällä varustettuja täytekyniä. Täytekynissä muste on kumisäiliössä. Patruunakynissä käytetään vaihdettavia täyttöpatruunoita.

Muste: Mustetta on kaupan monen värisenä, mutta musta vedenkestävä muste on parasta. Täytekynissä ei pidä käyttää tussia, sillä se helposti tukkii tällaiset kynät. Käytettäessä vesiliukoista mustetta valmiin työn päälle on siveltävä kiinnitettä, jottei kosteus pääsisi turmelemaan sitä.

Paperi: Paperin on oltava hyvälaatuista ja sileäpintaista. Tulee myös aina katsoa, että paperi on oikein päin, sileämpi puoli ylöspäin. Paperin tulee olla niin ohutta, että alle pannun apuviiva-arkin viivat näkyvät siitä läpi. Pinnaltaan pergamenttia muistuttava paperi antaa valmiille kokonaisuudelle erittäin tyylikkään leiman.

Pyyhekumi: Sillä poistetaan lyijykynällä vedetyt apuviivat. Pehmeä pyyhekumi puhdistaa paperin tärvelemättä paperin pintaa.

Oikean tekniikan oppiminen

Kaikkein ensimmäiseksi järjestä itsellesi mukava istuma-asento ja hyvä valaistus ja tekstauspaperillesi kunnollinen alusta. Ota mustekynä käteesi. Huomaat, että tasaterä on nimensä mukaisesti kärjestään tylppä. Käännä kynää niin, että terän asento on apuviivaan nähden 45 asteen kulmassa. Ota kynästä tukeva ote mutta pidä samalla kätesi rentona. Tee pystysuora veto ylhäältä alas.

Pidä kynän asento samana ja vedä nyt vino viiva vasemmalta alas oikealle. Huomaat varmasti, että jäljen leveys muuttuu. Kun kynää pidetään koko ajan samassa asennossa, jokaisella vedolla syntyy ohuempaa tai paksumpaa viivaa, ja siihen tasaterällä tekstatun tekstin kauneus juuri perustuu.

Kun kynää on opittu pitämään 45 asteen kulmassa, ruvetaan jäljentämään yksittäisiä kirjaimia oikean korkuisina. Peukalosääntönä on, että pienten kirjainten korkeus on kynän kärjenleveys kerrottuna 5:llä ja isojen kirjainten korkeus sama kärjenleveys kerrottuna 7,5:llä.

Kun alat harjoitella kirjaimia, pane puoliksi läpikuultavan tekstauspaperin alle apuviiva-arkki. Viivat näkyvät tekstauspaperin alta. Niiden avulla on helppo vetää suoria viivoja. Harjoittele ensin huolellisesti yllä olevaa mallikirjaimistoa, ja pane merkille mihin suuntaan kynää tulee kulloinkin vetää. Sen jälkeen voit liittää kirjaimia yhteen sanoiksi.

Opittuasi tekstaamaan sujuvasti tasaterällä tekstaustaidollesi löytyy loputtomasti käyttöä. Voit laatia hääkutsuja, ilmoituksia, onnittelu- ja tervehdyskortteja, nimilappuja sekä runoja. Nimesikin näyttää kauniimmalta tyylikkäästi tekstattuna.

Käyttäessäsi tätä uutta taitoasi tulet varmasti olemaan kiitollinen siitä, että kaikki voivat oppia käyttämään kaunista käsialaa.

[Tekstiruutu s. 18]

Vanhan ajan jäljentäjät

Egyptiläiset kirjurit olivat lahjakkaita ja sivistyneitä, mutta heidät luettiin alempaan yhteiskuntaluokkaan.

Babyloniassa kirjurit olivat tärkeä ammattikunta. He olivat elämän välttämättömyys, sillä laki vaati tekemään kaikista liiketoimista muistiinpanot. Juridisesti pätevien asiakirjojen lisäksi he laativat myös temppelien asiakirjat.

Heprealaiset kirjurit olivat virallisia notaareja, jotka laativat asiakirjoja erilaisista liiketoimista ja jopa avioeroasiakirjoja. Heillä ei ollut kiinteitä taksoja.

Raamatun jäljentäjät olivat erittäin huolellisia työssään. Sanojen lisäksi he laskivat aina myös kirjaimet. Yhdenkin sanan kirjoittamista ulkomuistista pidettiin vakavana syntinä.

Jäljentäjät käyttivät kahdenlaista käsialaa:

1) Arkikirjoitusta, joka oli sujuvaa ja helposti luettavaa, vaikkakaan ei välttämättä kaunista.

2) Arvokirjoitusta, jossa kirjaimet olivat huoliteltuja ja säännöllisiä. Joskus ne koristeltiin pakotetulla kullalla, johon vuorostaan oli toisinaan upotettu jalokiviä.

[Kaavio s. 18]

(Ks. painettu julkaisu)

45⁰