Nuoret kysyvät:

Miten minun pitäisi suhtautua vanhempani uuteen avioliittoon?

Talo oli tungokseen asti täynnä ihmisiä ja hääkoristeita. Sukulaiset esittivät onnittelujaan. Morsiamen aikaisemmasta avioliitosta olevat kaksi lasta leikkivät keskenään ja juoksentelivat edestakaisin väkijoukossa, mutta Shane, sulhasen 14-vuotias poika, oli yksin, erossa muista.

”Se päivä, jona isä meni naimisiin Ritan kanssa, oli elämäni kurjin”, Shane tunnusti myöhemmin. ”Se teki minut sairaaksi. Tiesin, että isä odotti minun hyppivän ilosta, kuten kaikki muut tekivät. Mutta en hyppinyt. Olin raivoissani – raivoissani isälle, koska hän petti äitini, raivoissani äidille, koska hän meni lukemaan lakia ja jätti meidät, ja raivoissani noille kahdelle kakaralle, Ritan lapsille, jotka olivat tulossa asumaan meille . . . Mutta eniten olin raivoissani Ritalle . . . Vihasin häntä. Ja koska tiedän, että vihaaminen ei ole oikein, olin raivoissani itsellenikin.”

JOS kuulut uusperheeseen, niin tiedät hyvin, että vanhemman uudelleen avioituminen voi olla tunne-elämää hämmentävää. Kerrottuaan yllä olevan tapauksen kirjassaan Stepfamilies – New Patterns in Harmony Linda Craven lisää: ”Mutta vaikka jokainen uusperheen jäsen haluaisi tehdä perheen onnelliseksi, niin syntyy ongelmia, joita kukaan ei osannut odottaa.” Kuitenkin sen tietäminen, millaisia tunteita voidaan odottaa, miksi näitä tunteita on ja miten niihin tulisi suhtautua, johtaa usein aikaa myöten onnelliseen, kestävään uusperheeseen.

Tuskallisia tunteita

Uudelleen avioituminen tuhoaa toivon siitä, että vanhempasi koskaan palaisivat toistensa luo. Tämä voi tuottaa suurta tuskaa. Voit tuntea epävarmuutta, pettymystä ja mustasukkaisuutta. Lisäksi jotkut nuoret tuntevat olonsa kiusaantuneeksi jouduttuaan läheiseen kanssakäymiseen vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien ”vieraitten” kanssa. Varsinkin ”nuoruuden kukoistuksessa” olevalle teini-ikäiselle tällainen läheinen yhteiselämä voi olla sukupuolisesti kiihottavaa. – 1. Korinttolaisille 7:36.

Uudelleen avioituminen pian vanhemman kuoleman jälkeen voi herättää lapsessa sekavia tunteita. ”Äitini kuolema teki minut hyvin katkeraksi”, tunnusti 16-vuotias Missy. ”Yritin torjua minulle läheiset ihmiset. – – Ajattelin, että isäni morsian ottaa äitini paikan, ja siksi olin hyvin ilkeä häntä kohtaan. Tämä melkein tuhosi ystävyytemme.”

Uskollisuus luonnollisia vanhempia kohtaan voi aiheuttaa sen, että mitä enemmän pidät äiti- tai isäpuolestasi, sitä pahemmalta sinusta tuntuu. Niinpä esimerkiksi 13-vuotias Aaron sanoi eräänä iltana äitipuolelleen, että vaikka he tulevat hyvin toimeen keskenään, niin joskus hän toivoo, ettei tämä olisi mennyt hänen isänsä kanssa naimisiin. Äitipuoli sanoi ymmärtävänsä häntä, ja niin heillä oli lämmin ja rehellinen keskustelu. Kun Aaron antoi hänelle hyvänyön suukon, hän sanoi: ”Rakastan sinua Veryl, vaikka joskus toivonkin, että olisit kuollut.” Molemmat nauroivat tälle vastakohtaisuudelle. Kuitenkin tämä on normaalia tunteitten ristiriitaa, jonka kanssa useimmat lapsipuolet joutuvat kamppailemaan. Niinpä Family Relations -aikakauslehti julkaisi vuonna 1983 tutkimuksen, joka käsitti 103 nuorta. Siinä todettiin, että ”jakautunutta uskollisuutta” koskevat kiistakysymykset aiheuttavat enemmän painetta kuin mitkään muut ongelmat.

”Voin erottaa heidät”

Jos toinen vanhemmistasi on avioitunut uudelleen, niin ehkä kuvittelet voivasi rikkoa tämän uuden liiton. Muista kuitenkin, että luonnollinen vanhempasi ja isä- tai äitipuolesi ovat vannoneet valansa Jumalan edessä. Jeesus Kristus sanoi aviopareille: ”He eivät siis ole enää kaksi, vaan yhtä lihaa. Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen [ei myöskään lapsi] erottako.” (Matteus 19:6) Vaikka saisit uuden avioliiton rikotuksi, niin se tuskin enää yhdistäisi luonnollisia vanhempiasi.

Yritys erottaa toisistaan kaksi ihmistä, jotka rakastavat toisiaan ja ovat avioliitossa, voi aiheuttaa vain tuskaa kaikille osapuolille, kuten 15-vuotias Gerri havaitsi. ”Olin aikaisemmin pitänyt [isän] vaimosta, mutta ajan mittaan tunteeni muuttuivat”, hän sanoi. Eräänä iltana Gerrillä oli vakava yhteenotto äitipuolensa kanssa, joka sen jälkeen vaati miestään valitsemaan hänen tai tyttärensä välillä. Silloin isä keskusteli pitkään Gerrin kanssa. ”Hän sanoi rakastavansa vaimoaan eikä halunnut menettää tätä, mutta hän sanoi myös rakastavansa aina minuakin siitä huolimatta mitä tapahtuisi”, Gerri tunnusti. ”Tiesin mitä hän koetti sanoa: että minun pitäisi muuttaa pois. Tunsin itseni sairaaksi enkä enää osannut sanoa mitään.”

Gerri muutti lopulta takaisin oman äitinsä luo – joka myös oli avioitunut uudelleen. Nyt hän oli kuitenkin päättänyt tulla toimeen isäpuolensa kanssa. Sananlaskujen 11:29 varoittaa: ”Se joka aiheuttaa vaikeuksia perheessään, korjaa vain tuulta.” (New International Version) Sellainen henkilö voisi menettää miellyttävän kodin omistamatta lopulta muuta kuin tuulta. On totta, että lapsi voi pitää isä- tai äitipuoltaan vaikeuksien aiheuttajana, mutta asioihin pitää suhtautua realistisesti.

Rakkaus auttaa selviytymään

Raamatun kuvailema periaatteellinen rakkaus on enemmän kuin pelkkä tunne – se on epäitsekkyyden ilmaus. Raamattu kertoo 1. Korinttolaiskirjeen 13:4–8:ssa, miten tämä rakkaus toimii.

– ”Rakkaus ”ei etsi omia etujaan”. Ericin oli vaikea sopeutua isäpuoleensa, mutta hän yritti kovasti koska, kuten hän selitti: ”Näin, että hän teki paljon hyvää äidilleni.” On tärkeää etsiä ei vain omaa etuaan vaan myös toisen etua. (1. Korinttolaisille 10:24) Voisiko olla mahdollista, että oltuaan jonkin aikaa yksin oma äitisi haluaisi tulla riippuvaiseksi toisesta aikuisesta saadakseen apua kurinpidossa ja ratkaisujen tekemisessä?

On myös tärkeää osoittaa ”myötätuntoa” isä- tai äitipuoltasi kohtaan. (1. Pietari 3:8) Sharon, joka on nyt 27-vuotias, muistelee sitä aikaa, jolloin hänen äitinsä meni uusiin naimisiin. ”Tiesin, että isäpuoleni tunsi itsensä ulkopuoliseksi, mutta aloin ajatella, että hänelläkin on tunteet. Hän oli aina käytettävissä, kun meillä oli ongelmia. Tiesin, ettei hänen ollut helppoa tulla perheeseen, jossa oli viisi lasta, ja siksi koetin asettua hänen asemaansa. Hän halusi tulla hyväksytyksi kuten mekin.”

– ”Rakkaus ei ole mustasukkainen.” Usein nuoret eivät halua jakaa luonnollisten vanhempiensa rakkautta kenenkään toisen kanssa, ikään kuin rakkautta olisi vain tietty määrä. Mutta rakkaus voi avartua. ”Sydämemme on avartunut”, kirjoitti apostoli Paavali. Jotkut niistä, joille hän oli kirjoittanut, olivat ilmeisesti tulleet kylmäkiskoisiksi häntä kohtaan. Mutta Paavali sanoi: ”Teillä ei ole ahdasta meissä, mutta teillä on ahdasta omassa hellässä kiintymyksessänne.” Paavali oli ”avartunut” rakkaudessaan ottamaan huomioon heidätkin. Heidän tuli puolestaan vastata sellaiseen kiintymykseen ja ’avartua’ omassa rakkaudessaan. – 2. Korinttolaisille 6:11–13.

Luonnollinen vanhempasi voi laajentaa omaa rakkauttaan käsittämään uuden puolison ja samalla säilyttää aikaisemman kiintymyksensä sinuun. Mutta oletko sinä halukas avaamaan sydämesi myös isä- tai äitipuolellesi? Sellainen rakkaus ei merkitse sitä, että olisit uskoton eronneelle vanhemmallesi. Isä- tai äitipuolesi ei koskaan korvaa häntä, jolla tulee aina olemaan erikoisasema sydämessäsi. Mutta kun avarrat sydämesi kiintymyksen käsittämään myös isä- tai äitipuolesi, niin avaat tilaisuuden runsaalle rakkauden keskinäiselle osoittamiselle. – 2. Korinttolaisille 12:15.

– Rakkaus ”ei käyttäydy sopimattomasti”. Tiettävästi joka neljännessä uusperheessä harjoitetaan luvattomia sukupuolisuhteita. Se ei ole vain syntiä Jumalan silmissä vaan myös petos perheen luottamusta ja kiintymystä kohtaan. (1. Korinttolaisille 6:9, 10, 18) On ehdottoman tärkeää ”kuolettaa” sukupuoliset tunteet. Davidin äiti avioitui uudelleen pojan ollessa 15-vuotias. Koska kolme hänen neljästä sisarpuolestaan oli myös teini-ikäisiä, hän sanoi: ”Oli pakko panna henkinen este sukupuolisille tunteille.” Tietenkin sinunkin tulee olla tarkkana sen suhteen, ettei pukeutumisesi tai käytöksesi kotona herätä toisissa sukupuolisia haluja. – Kolossalaisille 3:5.

– Rakkaus ”selviytyy kaikissa olosuhteissa – – se antaa meille voimaa kestää kaikkea”. (Charles B. Williamsin käännös) Joskus näyttää siltä, ettei mikään karkota tuskallisia tunteita. Marla tunnusti: ”Minusta tuntui, ettei minulla ollut mitään paikkaa kotona. Äidillekin sanoin toivovani, etten olisi koskaan syntynyt. Mutta kotoa karkaaminen ei selvittänyt mitään. (Tein sen pari kertaa.) Kapinallisuudesta ei ollut apua. Parasta on kestää.” Aikanaan hänestä ja hänen isäpuolestaan tuli hyvät ystävät. Ja vaikka oma vanhempasi olisi kuollut, niin havaitset, että jos kestät ja ehkä vuodatat tunteesi uskotulle ja ymmärtäväiselle ystävälle, niin tuska helpottuu vähitellen.

Periaatteellisen rakkauden osoittaminen on siis paras tapa suhtautua vanhemman uuteen avioliittoon. Riippumatta siitä, miten kiihkeät tunteesi voivat olla, muista aina: ”Rakkaus ei koskaan häviä.” – 1. Korinttolaisille 13:8.

[Kuvat s. 15]

Toisen vanhemman uudelleen avioituminen voi synnyttää vihan, turvattomuuden ja mustasukkaisuuden tunteita

Rakkaus auttaa sinua voittamaan mustasukkaisuuden tunteesi