Miten muut voivat auttaa

”JOS vain voin tehdä jotakin hyväksesi, niin kerro”, me saatamme sanoa sukulaisellemme tai ystävällemme, joka on juuri menettänyt omaisensa. Tietenkin me myös tarkoitamme mitä sanomme. Haluaisimme tehdä mitä vain auttaaksemme.

Mutta pyytääkö sureva meitä koskaan luokseen sanoen: ”Olen miettinyt, mitä voisit tehdä auttaaksesi minua”? Tavallisesti ei. Meidän on selvästikin tehtävä aloite, jos todella haluamme auttaa ja lohduttaa henkilöä, joka suree rakkaan omaisensa menetystä.

Eräs Raamatun sananlasku sanoo: ”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat sanotut aikanansa.” (Sananlaskut 25:11; 15:23) On viisautta tietää mitä sanoa ja mitä jättää sanomatta, mitä tehdä ja mitä olla tekemättä. Seuraavassa on muutamia hyödyllisiä ehdotuksia, jotka perustuvat siihen, mitä jotkut surevat omaiset ovat kertoneet Herätkää-lehdelle.

Mitä tehdä . . .

Kuuntele: Kuunteleminen on parhaita tapoja, joilla voit ottaa osaa surevan tuskaan. Kysy siis: ”Haluaisitko puhua siitä?” Anna hänen päättää. Talmadge muistelee isänsä kuolemaa: ”Minua helpotti suuresti se, että toiset kysyivät mitä oli tapahtunut ja sitten todella kuuntelivat.” Kuuntele siis myötätuntoisesti ja kärsivällisesti. ”Itkekää itkevien kanssa”, suosittelee Raamattu. – Roomalaisille 12:15; Jaakob 1:19.

Rauhoita: Vakuuta heille, että he tekivät kaiken voitavansa (tai mitä tahansa minkä tiedät olevan totta ja myönteistä). Rauhoita heitä vakuuttamalla, että heidän tunteensa eivät ole lainkaan epätavallisia. Kerro heille muista tuttavistasi, jotka ovat selviytyneet hyvin samanlaisista menetyksistä. – Sananlaskut 16:24; 1. Tessalonikalaisille 5:11, 14.

Ole käytettävissä: Asetu käytettäväksi, älä vain niiksi muutamiksi päiviksi, joina ystävät ja sukulaiset ovat lähellä, vaan kuukausiksi eteenpäin, kun muut ovat jo palanneet jokapäiväisiin askareihinsa. ”Ystävämme pitivät huolen siitä, että iltamme olivat varattuja, joten emme joutuneet viettämään liian paljon aikaa yksin kotona”, selittää Teresea, jonka lapsi kuoli liikenneonnettomuudessa. ”Se auttoi meitä selviytymään tyhjyyden tunteestamme.” – Vrt. Apostolien teot 28:15.

Tee aloite: ”Monet ihmiset yksinkertaisesti tulivat ja tekivät jotakin hyväkseni”, muistelee Cindy. ”He eivät vain kyselleet: ’Mitä voin tehdä?’” Tee siis aloite. Sen sijaan että sanoisit: ”Tule käymään milloin vain”, sovi päivä ja kellonaika. Jos sureva ensin kieltäytyy tulemasta, älä anna helposti periksi. Ole Raamatun mainitseman Lyydia-nimisen vieraanvaraisen naisen kaltainen. Luukas kertoo, että kun he olivat saaneet toisten kanssa kutsun Lyydian kotiin, tämä ”suorastaan pakotti meidät tulemaan”. – Apostolien teot 16:15.

Varaudu kielteisiin tunteisiin: Älä hämmästy siitä, mitä surevat voivat aluksi sanoa. Muista että he voivat tuntea vihaa ja syyllisyyttä. Jos tunteenpurkaukset kohdistuvat sinuun, niin sinulta vaaditaan ymmärtämystä ja myötätuntoa, jottet ärsyyntyisi. – Kolossalaisille 3:12, 13.

Kirjoita kirje: Surunvalittelukirjeen merkitys usein unohdetaan. Mitä etua siitä on? Cindy vastaa: ”Eräs ystävä kirjoitti minulle kauniin kirjeen. Se todella auttoi, koska saatoin lukea sen yhä uudelleen.” Sellaisen kirjeen ei tarvitse olla pitkä, mutta sen tulee lähteä sydämestä.

Rukoile heidän kanssaan: Älä aliarvioi surevien kanssa ja heidän puolestaan rukoilemisen merkitystä. Raamattu sanoo: ”Vanhurskaan rukouksessa – – on paljon voimaa.” (Jaakob 5:16) Esimerkiksi se, että he kuulevat sinun rukoilevan puolestaan, voi vapauttaa heidät sellaisista kielteisistä tunteista kuin syyllisyydestä. – Vrt. Jaakob 5:13–15.

Mitä ei tulisi tehdä . . .

Älä painosta heitä lakkaamaan suremasta: ”Kas niin, älä enää itke”, me ehkä haluamme sanoa. Mutta voi olla parempi että kyyneleet saavat vuotaa. ”Minusta on tärkeää, että sureva saa ilmaista tunteensa ja purkautua”, sanoo Katherine muistellessaan miehensä kuolemaa. – Roomalaisille 12:15.

Älä sano: ’Sinä voit saada toisen lapsen’: Loukkaannuin siitä, kun minulle sanottiin, että voisin saada toisen lapsen”, toteaa Teresea. Ihmiset voivat tarkoittaa hyvää, mutta surevista vanhemmista sellainen ajatus, että menetetty lapsi on korvattavissa, voi tuntua ”kuin miekanpistolta”. (Sananlaskut 12:18) Lasta ei voida kokonaan korvata toisella.

Älä välttämättä karta vainajan nimen mainitsemista: ”Monet eivät halunneet edes mainita poikamme Jimmyn nimeä tai puhua hänestä”, muistelee Geneal. ”Minun on myönnettävä, että olin hiukan loukkaantunut sellaisesta.” Älä siis välttämättä vaihda keskustelunaihetta. Kysy surevalta, haluaako hän keskustella omaisestaan. Jotkut jälkeen jääneet arvostavat sitä, että ystävät puhuvat niistä erikoisominaisuuksista, jotka tekivät vainajan heille rakkaaksi.

Älä ole kovinkaan kerkeä sanomaan: ’Näin oli parasta’: Ei ole aina lohduttavaa yrittää löytää kuolemasta jotakin myönteistä. Cindy muistelee: ”Jotkut sanoivat: ’Hänellä ei ole kärsimyksiä’ tai: ’Hän saa ainakin levätä rauhassa’, mutten halunnut kuulla sellaista.”

Voi olla hyvä olla sanomatta: ’Tiedän miltä sinusta tuntuu’: Tiedätkö todella? Voitko esimerkiksi mitenkään tietää, miltä vanhemmista tuntuu kun lapsi kuolee, ellet ole itse kokenut sellaista? Ja vaikka olisitkin, kokenut samanlaisen menetyksen, niin myönnä, että muut eivät ehkä tunne aivan samalla tavalla kuin sinä tunsit. – Vrt. Valitusvirret 1:12.

Surevan ihmisen auttaminen vaatii sinulta myötätuntoa ymmärtämystä ja hyvin paljon rakkautta. Älä odota surevan tulevan luoksesi. Älä ainoastaan kysy: ”Voinko tehdä jotakin . . .?” Käytä aloitekykyäsi ja tee jotakin hyödyllistä.

On vielä yksi kysymys: Mitä surevat voivat tehdä tullakseen toimeen tunteittensa kanssa ja selviytyäkseen paremmin menetyksestään?