Jehova on siunannut halukkaita rakentajia Norjassa
”SINUN kansasi tarjoutuu halukkaasti.” Näitä psalmista Daavidin sanoja voidaan hyvin aiheellisesti soveltaa Ytre Enebakkiin lähelle Osloa valmistuneiden rakennusten rakentamiseen. Ne tulivat Norjan Jehovan todistajien haaratoimiston käyttöön. Nämä erinomaiset uudet rakennukset omistettiin Jehova Jumalalle toukokuun 19. päivänä 1984. – Psalmit 110:3, UM.
Vapaaehtoiset Jehovan todistajat ovat rakentaneet kokonaisuudessaan nämä uudet tilat. Heidän veljensä kautta maan sekä monet sellaiset, jotka eivät ole Jehovan todistajia, ovat seuranneet hyvin kiinnostuneina rakentajien halukasta ja innokasta työskentelyä. Eräissä paikallisissa sanomalehdissä on ilmestynyt uutisotsikoita: ”Suurin talkootyö Norjan historiassa!”, ”Jättiläismäinen talkootyö Ytre Enebakkissa”, ”Vaikuttava talkootyö”.
Työ on ollut todella vaikuttava. Nämä kauniit ja tilavat rakennukset, joissa on lähes 4800 neliömetriä lattiapinta-alaa, rakennettiin kolmessa vuodessa. Niissä on tilat toimistoa, käännöstoimistoa, painoa, postitusta ja valtakunnansalia varten sekä asuintilat 54 ihmiselle. Kaikki ne, jotka ovat nähneet nämä rakennukset, ovat vakuuttuneita siitä, että ne tulevat suuresti edistämään Jehovan todistajien työtä Norjassa.
Miksi rakennuksia tarvittiin?
Kun Jumalan valtakunnan hyvä uutinen saapui Norjaan juuri ennen vuosisadan vaihdetta, se tavoitti pian joidenkin sanomasta kiinnostuneiden ihmisten sydämen, ja he alkoivat heti saarnata toisille. Suuret etäisyydet, valtavat vuoristoseudut, laajat metsät ja pitkät vuonot vaikeuttivat matkustamista tuohon aikaan. Siitä huolimatta hyvää uutista saarnattiin pian jopa napapiirin pohjoispuolella, jossa jotkut ottivat sanoman vastaan. Ensimmäinen toimisto saarnaamistyön ohjaamiseksi perustettiin yksityiskotiin Osloon vuonna 1904. Vuoteen 1925 mennessä toiminta oli laajentunut jo niin paljon, että toimistoa ja postitusta varten tarvittiin lisätiloja. Jehovan kansaan kuuluvien alttius mahdollisti sen, että läheltä Oslon keskustaa voitiin ostaa kolmikerroksinen rakennus. Seuraavat 58 vuotta tämä rakennus palveli Norjassa haaratoimistona ja Beetel-kotina. Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen siitä oli tullut liian pieni.
Valtakunnan julistajien määrä oli lisääntynyt 165:stä vuonna 1925 noin 7000:een ja seurakuntien määrä samana aikana 20:stä lähes 200:aan. Lisäksi oli käännetty suuri määrä Raamatun tutkimisen apuvälineitä, minkä vuoksi Beeteliin oli tarvittu lisää työntekijöitä. Vaikka toimisto- ja asuintiloja tarvittiin kipeästi lisää, niitä ei ollut saatavissa silloisessa rakennuksessa. Siksi päätettiin tehdä, kuten Jehovan todistajat ovat tehneet jo monissa muissa osissa maailmaa: etsiä sopiva maa-alue ja rakentaa sinne uudet tilat.
Sopivan maa-alueen löytäminen saattaisi tuntua helpolta, sillä Norjassa asuu keskimäärin vain 13 ihmistä neliökilometrillä. Maa-alasta on kuitenkin lähes 97 prosenttia vuoristoista ja metsien peittämää, minkä vuoksi nämä alueet ovat lähes asumattomia. Etsinnät oli siksi keskitettävä maan eteläosaan, jossa useimmat ihmiset asuvat ja jossa liikenneyhteydet ovat paremmat. Voidaan hyvin ymmärtää, että tässä osassa maata on kovin vähän tilaa rakentamiselle. Puolitoista vuotta kestäneen sinnikkään etsinnän jälkeen löydettiin erittäin hyvän tuntuinen maa-alue, joka sijaitsi vain 30 kilometrin päässä Oslon keskustasta.
Erinomainen vastakaiku
Kun Norjan todistajat saivat kuulla Seuran suunnitelmista, he ilmaisivat erinomaista vastakaikua. He ’tarjoutuivat halukkaasti’ ja osoittivat näin todella kuuluvansa Jehovan siunattuun kansaan. Maa-alueen ostamiseksi tarvittava suuri rahasumma saatiin kokoon kolmessa viikossa. Siitä pitäen lahjoitusten ja korottomien lainojen virta ei ole tyrehtynyt. Siksi ei missään vaiheessa ole ollut huolta siitä, miten rakennuskustannukset saataisiin peitetyksi. Lapsetkin ovat antaneet osansa. Vieressä on kolmen nuoren tytön kirje, jonka Seura sai yhdessä lahjoituksen kanssa.
Sama erinomainen, halukas henki oli ilmeinen koko rakennustyön ajan. Kun maata koskeva kauppakirja oli allekirjoitettu, edessä oli koko joukko rakentamiselle välttämättömiä valmistelutöitä. Oli uskoa vahvistavaa nähdä, miten Jehovan henki toimi hänen halukkaissa palvelijoissaan. Muuan veli, joka omisti metsää, tarjosi hakattavaksemme siitä niin paljon puuta kuin vain tarvitsimme sahatavaraa varten. Kokeneet metsuriveljet matkustivat useina viikonloppuina pitkiä matkoja hakatakseen tarvittavat 4000 puuta. Toiset korjasivat vanhan sahan, joka sijoitettiin vasta ostetulle maalle. Noin kuukausi kauppakirjan allekirjoituksen jälkeen valmistuivat ensimmäiset sahatavarat – huomattavasti tavallista edullisemmin.
Toiset todistajat tarjosivat käyttöön erilaisia välineitä ja tarvikkeita, jotka auttoivat merkittävästi pitämään kustannukset alhaisina. Esimerkiksi muuan veli, hissiasentaja, oli yhteydessä erään liikerakennuksen omistajaan. Rakennuksessa oli hissi, jonka tuo omistaja halusi hajotettavan ja myytävän, koska sen viemä tila tarvittiin muihin tarkoituksiin. Veli kertoi haaratoimiston rakennustyöstä ja kysyi, paljonko hissi maksaisi. Hänelle sanottiin: ”Jos hajotatte ja viette sen pois tällä viikolla, korvaukseksi riittää yksi täytekakku.” Tuo hissi on nyt asennettu uuteen haaratoimistoon. Toiset veljet ovat tuoneet autolasteittain ruokatarvikkeita: perunoita, vihanneksia, kalaa, lihaa ja leipiä. Jehovan henki on todellakin vaikuttanut hänen alttiisiin palvelijoihinsa ja tehnyt rakentamisen taloudellisesti mahdolliseksi.
Mistä työntekijöitä?
Rakentamista kohtaan osoitettiin niin paljon kiinnostusta, että yli 2000 ihmistä tarjoutui työhön eripituisiksi ajoiksi. He käyttivät siihen loma-aikaansa tai sanoivat itsensä irti hyväpalkkaisista työpaikoista ja asuivat rakennustyön aikana ahtaissa, tilapäisissä tiloissa jopa hyvin kylmänä talviaikana, jolloin saattoi olla paljonkin pakkasta. Mikä sai heidät tekemään siten? Työntekijät vastaavat: ”Se että rakastamme Jehovaa ja olemme kiinnostuneita hyvän uutisen julistamisesta.” He kaikki ilmaisivat itse asiassa samaa asennetta, joka on saanut Jehovan kansaan kuuluvat Norjassa sekä muualla aina tarjoutumaan halukkaasti palvelukseen. Ehkä haluat mielelläsi tietää joitakin tätä koskevia taustatietoja.
Seurakuntiin lähetettiin kirje, jossa kerrottiin työvoimatarpeesta. Se sai aikaan suuren innostuksen. Kaikenlaisissa ammateissa työskentelevät veljet ja sisaret tarjoutuivat käyttämään taitojaan, aikaansa ja voimiaan hankkeen hyväksi. Jotkut rakennuskokemusta omaavat eläkeläiset tarjoutuivat työhön. Siihen halusivat osallistua myös monet tanskalaiset ja ruotsalaiset veljet, joiden panos nykyisten erinomaisten tilojen saamisessa oli merkittävä. Oli sydäntä lämmittävää nähdä, miten veljet työskentelivät ahkerasti kaikenlaisella säällä.
Nuoret menivät usein oma-aloitteisesti normaalin työpäivän jälkeen takaisin työmaalle saadakseen jonkin tärkeän työvaiheen valmiiksi. Niinpä rakennukset saatiin vesikattoon lähes kaksi kuukautta ennen aikaansa ja ennen Norjan pitkän talven tuloa. Sisätyöt voitiin siten suorittaa lämpimissä tiloissa vaikeuksitta. Koska rakennustyö edistyi hyvin, Beetel-perhe saattoi muuttaa uuteen kotiinsa puolta vuotta nopeammin kuin oli odotettu. Siitä oli hyötyä varsinkin siksi, että vanhojen tilojen ostaja tarjoutui maksamaan huomattavasti enemmän, jos hän saisi tilat itselleen erääseen määräpäivään mennessä.
Niinpä Beetel-perhe muutti uuteen kotiinsa ja työpaikkaansa lokakuun 21. päivänä 1983, tarkalleen kolme vuotta tuon maa-alueen löytämisen jälkeen.
Rakennusten vihkiminen
Uusien haaratoimistorakennusten vihkimispäiväksi ilmoitettiin toukokuun 19. päivä 1984. Sekä rakennustyöläiset että Beetel-perhe työskentelivät kovasti saadakseen kaiken ajoissa valmiiksi. Viimeinen suuri urakka suoritettiin viikkoa ennen vihkiäisiä. Jotkut veljet puhdistivat kallioista ympäristöä ja muokkasivat maaperää, samalla kun toiset päällystivät teitä hakatuilla kivillä ja puhdistivat suihkukaivon. Vihkimistä edeltävänä päivänä istutettiin monia puita ja pensaita. Ympäristö alkoikin näin tuon päivän aikana muistuttaa miellyttävää puistoa, joka soveltui hyvin vihkiäisiin kutsuttujen vieraitten vastaanottamiseen. Kaikessa tässä voitiin nähdä todella erinomainen osoitus siitä, miten Jehovan kansa ’tarjoutuu halukkaasti’ palvelukseen.
Vieraiksi kutsuttiin ne, jotka olivat olleet rakentamassa uusia tiloja vähintään seitsemän kuukautta, joitakin veteraaneja, joista jotkut olivat olleet mukana saarnaamistyössä jo 1920-luvulla, kaikki kierros- ja piirivalvojat sekä paikallinen seurakunta, jonka perustaminen oli rakennushankkeen vuoksi käynyt tarpeelliseksi.
Kutsuvieraisiin kuuluivat myös Alankomaiden, Itävallan, Länsi-Saksan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan haaratoimistojen edustajia. He kaikki saattoivat kertoa rakennushankkeista, jotka oli saatu päätökseen tai jotka olivat meneillään heidän maissaan, mikä osoittaa, että Norjan rakennushanke on vain osa sitä toiminnan laajentumista, joka on käynnissä Jehovan järjestössä kaikkialla maailmassa.
Yksi kaukainen vieras oli Milton G. Henschel, joka palvelee Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenenä Brooklynissa New Yorkissa. Hän oli saapunut vaimonsa kanssa aiemmin tuolla viikolla ja oli pannut merkille veljien ahkeruuden. Vihkiäispuheessaan veli Henschel mainitsi, kuinka halukkaasti norjalaiset veljet olivat työskennelleet. Hän sanoi: ”On suurenmoista nähdä, miten te olette huolehtineet kaikesta tarpeellisesta ja tehneet yhdessä työtä saadaksenne nämä rakennukset valmiiksi.” Hän muistutti rakennuksia käyttäviä heille nyt tulleesta vastuusta sanomalla: ”Kun näitä rakennuksia käytetään Jehovan tahdon mukaisesti, hän siunaa tässä maassa tehtävää työtä, ja juuri sen vuoksi norjalaiset veljet ovat tukeneet tätä rakennushanketta.”
Jehova todella siunaa niitä, jotka tekevät kuuliaisesti hänen tahtonsa. Sekä näissä uusissa rakennuksissa että kentällä työskentelevät Norjan Jehovan todistajat ovat päättäneet tehdä heille määrätyn työn, saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista. He sanovat: ”Halukkaasti minä uhraan sinulle. Minä ylistän sinun nimeäsi Jehova, sillä se on oikein.” – Psalmit 54:8, UM; Matteus 24:14.
[Kuva s. 22]
Osittainen käännös:
’Saimme Oslon konventissa ajatuksen, että me voisimme kotiin päästyämme perustaa myyntikojun hankkiaksemme hiukan rahaa rakennustyötä varten. Aloimme valmistaa erilaisia mukavia esineitä, joita voisimme myydä kojussamme. Kauppa kävi hyvin, ja me saimme myynnistä 100 kruunua [n. 70 mk].
Terveisin
Eva-Lill 11 vuotta, Jannicke 11 vuotta ja Therese 8 vuotta.’
[Kuva s. 23]
Lahjaksi saatuja puita sahattiin sopivaksi sahatavaraksi
[Kuva s. 24]
Uuden haaratoimiston miellyttävä aula