Pidätkö yhteyttä?

”MITÄ ihmettä tämä on?” pohdiskelivat muuan mies ja vaimo toisen vetäessä kirjekuoresta esiin kaksi kirjettä. Heidän tyttärensä Louise oli lähettänyt ne. Toisessa kirjeessä tytär kertoi tuoreimmat kuulumisensa, mutta toinen olikin kysymyspaperi, johon oli valmiiksi kirjoitettu eri vastausvaihtoehtoja. Vanhempien tarvitsi vain rastia oikeat vastaukset ja lähettää kirje takaisin Louiselle kirjekuoressa, johon oli jo valmiiksi kirjoitettu osoite ja liimattu postimerkit.

Miksi ihmeessä Louise oli lähettänyt kysymyspaperin? Kannustaakseen vanhempiaan vastaamaan kirjeeseensä. ”Halusin vain, että he pitäisivät yhteyttä, vaikka minun tarvitsisikin kirjoittaa vastauskirje itse”, selittää Louise. ”Vaikken asukaan enää kotona, niin ei se silti sitä merkitse, etten enää rakastaisi heitä tai etten haluaisi kuulla heistä.”

Mutta eikö olekin totta, että yhteyden pitäminen on helpommin sanottu kuin tehty? Joillekuille kirjeen kirjoittaminen näyttää olevan yhtä suuri haaste kuin kiipeäminen Mount Everestille. Mistä pitäisi aloittaa? Mistä voidaan löytää aikaa kirjoittamiseen? Yleensä siihen ei löydetäkään aikaa vaan sitä järjestetään. Koska ystävyyssiteiden solmiminen alun alkaenkin vaatii aikaa ja ponnistelua, niin eikö kannattaisi uhrata säännöllisesti hieman aikaa tuon ystävyyden ylläpitämiseen joko kirjeitse tai puhelimitse?

Käytä puhelinta

Asutko kaukana vanhemmistasi? Ehkä sinä monien muiden tavoin saat mielihyvää pelkästään jonkun omaisesi äänen kuulemisesta. Monien aikuisten mielestä heidän vanhempansa ovat yhä lohdutuksen ja viisauden lähde. Myös vanhemmat nauttivat yhteydenpidosta lastensa ja usein vielä enemmän lastenlastensa kanssa. Satelliittien ja merenalaisten kaapeleitten ansiosta voi nykyään saada puhelimitse yhteyden maailman joka kolkkaan vain muutamassa hetkessä. Erään Papua-Uudessa-Guineassa toimivan lähetystyöntekijän Yhdysvalloissa asuva äiti soittaa säännöllisesti kannustavia puheluja tyttärelleen melkein 10000 kilometrin päähän. Vaikka heidän tietenkin täytyy ottaa huomioon 17 tunnin aikaero, niin silti molemmat saavat suurta mielihyvää voidessaan puhua hetken toistensa kanssa.

Käytämmepä puhelinta usein tai vain toisinaan, meidän on hyvä muistaa joitakin seikkoja. Soittaessamme jonnekin meidän on yleensä aina parasta esitellä itsemme. Silloin ei ole arvausleikin aika. Epätietoisuus voi nimittäin aiheuttaa nolon tilanteen tai haitata keskusteluasi jo ennen kuin olet edes aloittanut sitä. Epätietoisuus voi myös saada sinut tuhlaamaan rahaa, jos oletkin valinnut väärän numeron.

Käytetty aika vaikuttaa olennaisesti puhelinlaskun suuruuteen. Mitä kauemmin puhut, sitä enemmän se maksaa. Miten voit säästää rahaa? Mieti etukäteen, mitä haluat sanoa. Jotkut kirjoittavat itselleen lyhyet muistiinpanot ennen puhelua, varsinkin jos he soittavat lääkärille tai hoitavat liikeasioita. Kuinka usein olet puhelimen suljettuasi havainnut, että unohdit pyytää tai kysyä jotakin?

Vielä eräs seikka. Kun pidät yhteyttä puhelimitse, puhu ystävällisesti ja, jos toiset käyttävät samaa puhelinta, myös lyhyesti. Sydämellistä tervehdystä ja kiinnostuksen osoittamista toisia kohtaan arvostetaan aina. Ja kun sinulle puhutaan, kuuntele tarkkaavaisesti ja osoita aitoa kiinnostusta sitä kohtaan mitä sinulle sanotaan. Mutta yhteyttä voi pitää muutenkin kuin puhelimitse. Monet sanovat:

’Minusta on mukavaa kirjoittaa ystävilleni’

Miten kirje eroaa puhelusta? Eräs nainen ilmaisi arvostuksensa kirjeitä kohtaan seuraavasti: ”Nautin sekä puheluista että kirjeistä. Kun olen hyvin masentunut ja haluan puhua, puhelin on suureksi avuksi. Mutta jos on myöhä tai tiedän etten enää tavoita ketään puhelimella, voin silti lukea perheeni jäseniltä tulleita kirjeitä. Ne auttavat minua selviytymään edelleen. Kun lopetan puhelun, sanat katoavat mutta ajatukset säilyvät. Mutta kirjeessä säilyvät sekä sanat että ajatukset ikuisesti. Voin lukea ne yhä uudelleen aina kun tunnen tarvetta siihen.”

Täytyykö kirjeen kirjoittamisen aina olla väkinäistä ja hankalaa? Ei suinkaan. Kirjeesi kuulostaa parhaalta, jos rentoudut ja kirjoitat aivan kuin puhuisit kasvoista kasvoihin ystäväsi tai perheesi kanssa. 1700-luvulla eläneen englantilaisen valtiomiehen ja kirjailijan lordi Chesterfieldin neuvo sopii hyvin myös nykyisille kirjeiden kirjoittajille: ”Kirjeiden tulisi olla helppotajuisia ja luonnollisia ja niiden tulisi välittää vastaanottajille samat ajatukset, jotka esittäisimme heille, jos puhuisimme heidän kanssaan.”

Kirjeen kirjoittaminen paljastaa persoonallisuutesi: sen mistä pidät tai mistä et pidä, makusi ja luonteesi, kokemuksesi ja koulutuksesi määrän sekä tapasi. Ajattele siis ennen kuin kirjoitat, ja koeta välttää kirjeen kirjoittamista ärtyneenä tai vihaisena, sillä kirjeesi paljastaa hyvin selvällä vaikkakin hiljaisella tavalla todellisen minäsi.

Onko sinun vaikea keksiä mitä sanoisit? ”Ei ole”, vastaa John. Hän kirjoittaa kotiin joka viikko, vaikkei hän ole asunut vanhempiensa luona sitten vuoden 1936! Hän ja hänen vaimonsa yrittävät pitää yhteyttä myös niihin moniin ystäviin, joita he ovat saaneet vuosien kuluessa. Miksi he kirjoittavat joka kuukausi monia kirjeitä? ”Me arvostamme kovasti sitä, että joku varaa aikaa kirjoittaakseen ajatuksiaan paperille”, vastaa John. ”Ja jos haluat kokea kirjeen saamisesta koituvan ilon, sinun täytyy itse lähettää kirje.”

Mistä voit kirjoittaa? Voit kirjoittaa siitä, mitä olet tehnyt aikaisemmin tai siitä mitä teet parhaillaan. Ystäviäsi kiinnostaa se mitä sinulle tapahtuu päivittäin. Sinun on ehkä hyvä tehdä mielessäsi jonkinlainen jäsennys, joka auttaa sinua kirjoittaessasi ja vastatessasi kysymyksiin, joita on ollut aikaisemmin saamissasi kirjeissä. On kuitenkin paikallaan esittää varoituksen sana kysymysten käytöstä. Muuan mies kirjoitti sukulaispojalleen ja esitti hänelle monia kysymyksiä toivoen siten saavansa kirjeeseensä vastauksen. Se keino tepsi. Sukulaispoika vastasi jokaiseen kysymykseen, ja niinpä koko kirje olikin täynnä pelkkiä lyhyitä kielteisiä tai myönteisiä vastauksia. Miehen oli vaikea muistaa, mitä kysymyksiä hän oli pojalle tehnyt, mutta ainakin sukulaispoika vastasi kirjeeseen.

”Oikeinkirjoitus ei ole vahvoja puoliani” tai ”Käsialani on huono” ovat tyypillisiä puolusteluja sille, ettei ole tullut kirjoitettua. Nuo syyt voivat olla tosiakin, mutta nämä taidot paranevat vain harjoittelemalla. Kannattaako toisaalta vaarantaa lämmintä ystävyyttä vain sen vuoksi, että pelkää kirjoittavansa sanat väärin? Useimmat ystävät ovat iloisia jo siitä, että saavat sinulta kirjeen. He eivät odota sinun olevan mikään kieliopin asiantuntija tai kaunokirjailija.

Muista ettei kirjeen tarvitse olla pitkä. Lyhyen, sydämestä lähtevän viestin lähettäminen on erinomainen keino lujittaa ystävyyssiteitä.

Siihen kannattaa uhrata aikaa

”Kaiken toveruuden perimmäinen side on keskustelu, olipa kyse sitten aviopuolisoitten tai ystävysten välisestä toveruudesta”, totesi muuan 1800-luvulla elänyt runoilija. Menneinä vuosina koti oli perhe-elämän keskuspaikka. Lapset kasvatettiin ja he pysyivät yleensä vanhempien läheisyydessä. Mutta monissa maissa tilanne on muuttunut. Elämme liikkuvassa yhteiskunnassa. Koska useimmilla ihmisillä ei ole varaa matkustaa pitkiä matkoja vieraillakseen sukulaisten tai ystävien luona aina silloin kun he haluaisivat, heidän on välttämätöntä pitää yhteyttä joko puhelimitse tai kirjeitse.

Miten itse kostut yhteyden pitämisestä? ”Onnellisempaa on antaa kuin saada”, sanoi Jeesus Kristus. (Apostolien teot 20:35) Voit tuntea henkilökohtaista tyydytystä ja onnellisuutta. Mutta mikä vielä tärkeämpää, voit lujittaa ja ylläpitää pitkäaikaisia ystävyyssiteitä pelkästään pitämällä yhteyttä.

[Tekstiruutu s. 27]

Millainen on hyvä kirje

→ Selvä → Täsmällinen

→ Siisti → Ystävällinen

→ Ytimekäs → Huomaavainen

→ Keskustelumainen

[Kuva s. 25]

Miten pidät yhteyttä?

[Kuva s. 26]

Lyhyen, sydämestä lähtevän viestin lähettäminen on erinomainen keino lujittaa ystävyyssiteitä