”Sensuuri: 500 vuotta ristiriitoja”
NEW YORKIN kaupunginkirjastossa järjestettiin viime kesänä ja syksynä opettava näyttely, jonka teemana oli ”Sensuuri: 500 vuotta ristiriitoja”. Määräaikoina opas vei näyttelyssä kävijöitä kiertokäynnille ja esitti heille kiinnostavia selostuksia. Kävin viime heinäkuussa tällaisella opastetulla kiertokäynnillä tuossa 5th Avenuen ja 42nd Streetin kulmauksessa sijaitsevassa maailmankuulussa kirjastossa.
Kierros alkoi suuresta juhlallisesta huoneesta. Näyttelysalin renessanssityyliin koristellun tammikaton alle oli koottu harvinaisia kirjoja ja painotuotteita 1400-luvulta aina nykypäivään asti. Näillä kaikilla julkaisuilla oli jotakin yhteistä: niiden mainetta tahrasi se, että ne olivat jossain vaiheessa olleet kiellettyjä.
Kierroksen alussa oppaamme kehotti: ’Kuvitelkaa että istutte juuri mukavasti olohuoneenne rauhassa ja luette parhaillaan jotakin suosittua kirjaa. Yhtäkkiä poliisi ryntää sisään, sieppaa kirjan kädestänne ja repii sen riekaleiksi. Miksi? Vain siksi, että vallanpitäjien mielestä kyseinen kirja on vaaraksi yleiselle hyvinvoinnille. Olette juuri joutuneet sensuurin hirmuvallan uhriksi.’
Sensuuria on kuitenkin harjoitettu kauan ennen kuin näytteillä olleet kirjat oli edes julkaistu. Tätä valaisi erään näkemämme kirjan nimilehti. Tuo kirja on Alle Propheten Teutsch, jonka Martti Luther käänsi Saksaksi vuonna 1534. Sen nimilehti on jaettu yhdeksään osaan, joissa kussakin on kuvattuna jokin raamatullinen tapahtuma. Yksi niistä esittää Israelin kuningasta Joojakimia polttamassa kirjaa noin 2500 vuotta sitten. Hän oli raivoissaan Jeremian kirjoittamasta tuomioprofetiasta, joten hän yritti hävittää sen sanoman tulella. – Jeremia 36:9–27.
Alle Propheten Teutsch joutui tuon kirjan polttamista esittävän kuvan vuoksi katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen listalle. Miksi? Protestanttiset uskonpuhdistajat valaisivat usein kuvin sellaisia raamatunkohtia, joissa kuvailtiin ylpeiden ja varakkaiden hallitsijoiden kukistumista. Ja kuten oppaamme huomautti, ’protestanttiset taiteilijat pitivät tuollaisia raamatunjakeita varoituksina paavinvallalle’.
Sensuurijärjestelmän voitokas vastustaja
1400-luvun lopulla ja 1500-luvulla uskonpuhdistajat hyökkäsivät katolista kirkkoa vastaan. Johannes Gutenbergin kehittämästä ja noin vuonna 1440 käyttöön ottamasta painokoneesta tuli huomattava ase uskonpuhdistajien käsissä. Näyttelyssä kiinnitettiin erityisesti huomiota sanan ja kuvan painamisen vapaudesta käytyyn taisteluun, joka alkoi silloin kun painamisessa ryhdyttiin käyttämään irtokirjasimia.
Oppaamme selitti: ’Martti Lutherin menestys johtui suuressa määrin siitä, että hän käytti niin tehokkaasti painokonetta sanomansa levittämiseen nopeasti, kun taas sellaiset uskonpuhdistajat jotka elivät ennen painokoneen keksimistä, kuten John Wycliff ja Jan Hus, jäivät katolisen kirkon jalkoihin.’
Kaikkialle Eurooppaan alkoi levitä kirkon oppeja vastaan suunnattuja painettuja julisteita muutaman kuukauden kuluttua siitä, kun Luther katkaisi välinsä kirkkoon. Kun esimerkiksi tarkastelimme Lutherin Gnade unde Frede in Christo (Armo ja rauha Kristuksessa) -nimistä julkaisua vuodelta 1523, meidän oli helppo ymmärtää, miksi se oli herättänyt katolisen kirkon suuttumuksen. Luther kehotti ihmisiä elämään Raamatussa esitettyjen kristillisten moraalimittapuitten mukaan, sen sijaan että he yrittäisivät mukautua kirkon laatimiin käyttäytymissääntöihin. ’Sensoreiden oli vaikea estää tuollaisten julisteitten leviäminen’, oppaamme huomautti.
Seuraavaksi silmiimme osui Lutherin innokkaan aikalaisen, Tyndalen, englanniksi kääntämä Uusi testamentti. Kirkko tuomitsi sen vuoden 1525 paikkeilla, ja se täytyi siksi painaa Saksassa ja salakuljettaa sitten Englantiin. Miksi kirkko tuomitsi käännöksen? Yhtenä syynä oli se, että Tyndalen käännös erosi Kolossalaiskirjeen 1:24:n kohdalla katolisen kirkon opista. Tyndale käänsi aivan oikein tuossa jakeessa olevan kreikankielisen sanan ekklesia ”seurakunnaksi” ”kirkon” sijasta. Tällä tavoin hän välttyi samastamasta uskovista kristityistä koostuvaa ”ruumista” katoliseen kirkkoon. Seurauksena oli käännöksen kieltäminen!
Muista näyttelyosastoista kävi ilmi, etteivät katoliset viranomaiset olleet ainoita, jotka syyllistyivät tällaiseen. Kun protestantit pääsivät valtaan, hekin käyttivät määräysvaltaansa ja kielsivät katolilaisten ja muiden protestanttien julkaisuja.
Näyttelystä oli jätetty pois eräs sellainen esimerkki sensuurin toiminnasta nykyaikana, joka olisi erityisesti kiinnostanut Raamatun tutkijoita: Kansainvälisten Raamatuntutkijoitten julkaiseman uskonnollisen kirjan Täyttynyt salaisuus kieltäminen Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuonna 1918. Tuo kirja paljasti suurimpien uskontojen väärät opetukset. Sanoma ärsytti papistoa, ja papit ryhtyivät vastatoimiin. Kansallismielisyyden varjolla papisto painosti keskellä ensimmäistä maailmansotaa hallituksia kieltämään tuon kirjan. Se onnistuikin siinä, mutta vain väliaikaisesti. Kielto kumottiin vuonna 1920.
Niin kovasti kuin ihmiset ovatkin yrittäneet tukahduttaa toisten aatteet ja estää niitä pääsemästä julkisuuteen, tosiasia on että totuutta, varsinkaan Raamatun totuutta, ei ole koskaan pystytty menestyksellisesti sensuroimaan. Kun uskonnolliset johtajat yrittivät sulkea Jeesuksen opetuslasten suut, Jeesus sanoi: ”Jos nämä pysyisivät vaiti, niin kivet huutaisivat.” (Luukas 19:40) – Lähetetty.
[Kuva s. 10]
Johannes Gutenbergin kehittämä painokone osoittautui huomattavaksi aseeksi uskonpuhdistajien käsissä
[Kuva s. 11]
Tyndale, jonka kirjoitukset kirkko kielsi, kuristettiin ja poltettiin roviolla