Herpes ja AIDS valokiilassa

”TUNNEN olevani kuin spitaalinen. Kukapa haluaisi olla kanssani missään tekemisissä, jos sanoisin, että minulla on parantumaton sairaus, joka voi tarttua sukupuolikontaktin kautta?” Näin sanoi muuan paljon julkisuutta saaneen sukuelinherpeksen uhri. Tauti riehuu Yhdysvalloissa, Kanadassa, Euroopassa ja Japanissa. Pelkästään Yhdysvalloissa ilmoitetaan arviolta 200000–500000 ihmisen sairastuvan siihen joka vuosi.

Mikä tähän surkeuteen on syynä? Lääketieteen edustajien mukaan kyseessä on pienen pieni virus, joka on vain yksi suuren herpes-”perheen” jäsen. Vesirokko ja vyöruusu ovat tavallisia herpesviruksen aiheuttamia tauteja. Sukuelinherpeksen aiheuttava virus on samanlainen (toisinaan sama) virus kuin virus, joka aiheuttaa yskänrokahtuman puhkeamisen huuliin. Mutta kun herpes tarttuu sukupuolielimiin, uhri on tavallisesti (mutta ei ainaa) saanut viruksen tietyllä tavalla: olemalla sukupuolisuhteissa herpestartunnan saaneen henkilön kanssa.

3–7 päivän kuluttua herpestartunnan saamisesta uhri havaitsee kirvelevän tai pistelevän tunteen sukuelinten tienoilla, mikä ennakoi tuskallisten nesterakkuloiden ilmaantumista. Kiusallisten rakkuloiden paraneminen kestää 2–6 viikkoa. Herpes ei kuitenkaan poistu elimistöstä. Lääkärit sanovat, että se vain vetäytyy hermosäikeitä pitkin ristiselässä sijaitseviin hermosolmukkeisiin. Siellä virus sitten uinuu, kunnes jokin (esimerkiksi stressi) saa sen aktivoitumaan. Virottuaan se kulkeutuu hermosäikeitä pitkin takaisin iholle ja aloittaa uudelleen kurjan kiertokulkunsa.

Salakavalimmin herpes ehkä vaikuttaa uhrinsa tunteisiin. Tri Oscar Gillespie huomauttaa: ”Suurin herpeksen mukanaan tuoma ongelma ei ole niinkään itse virus, vaan ne pelot, epäilykset ja häiriöt, joita sen olemassaolo voi synnyttää jokapäiväisessä elämässä.” Eräs herpeksen uhri sanoi: ”On hyvin vaikea kuvailla niitä vihan, syyllisyyden ja levottomuuden tunteita, joita herpeksen saaminen synnyttää. Luullakseni vain toinen herpeksestä kärsivä voi siinä tilanteessa ymmärtää ja osoittaa myötätuntoa.” Kuitenkin tunnekuohu vain pitkittää kärsimyksiä, sillä se saa usein taudin puhkeamaan yhä uudestaan.

Miksi sitä sanotaan parantumattomaksi

Miksi ei ruumiin immuunijärjestelmä yksinkertaisesti tuhoa kiusallista herpesvirusta? Lääkärit sanovat, että herpes välttää tällaisen kohtalon kiinnittymällä soluun, tunkeutumalla sen ulomman kalvon läpi ja piiloutumalla solun sisään. Päästyään turvallisesti sisäpuolelle se ottaa nopeasti valvontaansa solun ”aivot” ja muuttaa solun varsinaiseksi herpestehtaaksi! 3–5 tunnin aikana syntyy 80000 – 120000 uutta virusta, minkä jälkeen solun seinämä repeytyy ja päästää melkoisen joukon vaarallisia viruksia verenkiertoon tartuttamaan uusia soluja.

Voit näin ollen ymmärtää, miksi lääkärit sanovat, että herpestä on vaikea nitistää. Lääkkeen täytyisi jollakin tavoin päästä tartunnan saaneeseen soluun tappamaan virus. Tai sen täytyisi tappaa tartunnan saaneita soluja tuhoamatta terveitä soluja. Ei siis ihme, että lääketiede on toistaiseksi voimaton. (Ks. kehystettyä tekstiä.) Tuoreet uutiset, joiden mukaan herpesrokotteita kokeillaan, antavat kenties hiukan toivoa. Vaikka tämä vähäinen ehkäisevä toimenpide saattaakin auttaa miljoonia, niin miten on sitten niiden laita, jotka jo ovat saaneet tartunnan?

Onko AIDS uusi sukupuolitauti?

”En ole koko urani aikana joutunut yhtä turhauttavaan ja masentavaan tilanteeseen”, kerrottiin Newsweek-lehdessä tri Peter Mansellin sanoneen. Hän viittasi sanoillaan sairauteen, joka on kiinnittänyt maailman huomion puoleensa. Tuo sairaus on AIDS (hankittu immuniteetin puutostila), ja sen nimi kuvailee elimistön puolustuskyvyn heikkenemistä. Niinpä sen uhrit joutuvat alttiiksi joillekin harvinaisille syöpä- ja keuhkokuumelajeille.

Kuinka laajalti AIDS on levinnyt? Tähän mennessä pelkästään Yhdysvalloissa on ilmoitettu yli 4000 tapaustab. Tätä tautia on ilmoitettu esiintyvän myös ainakin 32 muussa maassa. Maat, joissa tautia ei vielä kovin paljon esiinny, esimerkiksi Japani ja Suomi, ovat kaiken varalta ryhtyneet toimiin voidakseen taistella sitä vastaan.

AIDS-tautiin sairastuneiden kuolleisuusprosentti vaikuttaa hätkähdyttävän suurelta. Yli 60 prosenttia niistä, joiden alun perin todettiin sairastuneen siihen, kuoli vuoden kuluessa. Jotkut kuitenkin pelkäävät, että kaikki AIDSia sairastavat kuolevat lopulta tuohon tautiin. Sen ensi oireet muistuttavat viattomia flunssan oireita, jolloin potilasta myös väsyttää ja hän laihtuu. Tilanne on valitettavasti sellainen kuin tri Frederick P. Siegal toteaa: ”Kun lääkärit näkevät AIDS-potilaat, peli on useimmiten jo pelattu.”

Yhdysvaltain kansallisen sairauksienehkäisykeskuksen CDC:n mukaan aktiiviset homoseksualistit (joilla on useita partnereita) ovat suurimmassa vaarassa saada AIDS-tartunnan. Riskiryhmään kuuluvat myös verenvuototautia sairastavat ja suonensisäisiä huumeita käyttävät.c Koska kuitenkin arviolta 70 prosenttia AIDS-taudin uhreista oli homoseksualisteja, epäillään suuresti, että tauti leviää useimmissa tapauksissa sukupuoliteitse.

AIDS synnyttää pakokauhua

”Pelko leviää paljon nopeammin kuin tauti”, sanoi Discover-lehti. Epäilemättä uutisotsikot, joissa todetaan, että ”AIDS saattaa levitä pelkän kosketuksen kautta”, ovat olleet omiaan levittämään tätä pelkoa:

● Sairaaloiden työntekijät ovat kieltäytyneet hoitamasta AIDS-potilaita.d

● Hautausurakoitsijat ovat olleet vastahakoisia käsittelemään AIDS-uhrien ruumiita.

● San Franciscon poliiseille jaettiin elvytyksissä käytettäviä apuvälineitä ja kumikäsineitä AIDS-tartunnan välttämiseksi annettaessa ensiapua.

● Teknikot kieltäytyivät kiinnittämästä mikrofonia erääseen AIDS-tautia sairastavaan, jota oli määrä haastatella television puheohjelmassa. Sattumoisin ohjelman tarkoituksena oli nimenomaan hälventää AIDS-tautia kohtaan tunnettua kammoa.

● AIDS-tautia koskeviin kysymyksiin vastaavalle puhelinpäivystykselle ”on tullut tulvimalla puheluja, joissa tiedustellaan, voiko sairaus tarttua homoseksuaaleista maanalaisten kädensijojen tai WC-istuimen välityksellä”.

Homoseksuaalit ovat kuitenkin saaneet tuntea tilanteen vaikutukset voimakkaimmin. Homoseksuaalien baarit ja kylpylät ovat ilmoittaneet liiketoiminnan laantuneen, koska ihmiset pelkäävät saavansa AIDS-tartunnan. Ja koska homoseksuaalit, joilla on ollut useita partnereita, ovat suurimmassa tartuntavaarassa, jotkut ovat jopa tehneet jyrkkiä muutoksia elämäntavassaan. Vain harvat, jos ketkään, siirtyivät pelosta heteroseksuaalien eli normaalien riveihin. Toisaalta jotkut ovat karttaneet sukupuolista kanssakäymistä tuntemattomien kanssa ja pidättyneet ”kiinteään parisuhteeseen”.

Eniten tilanteesta kuitenkin kärsii AIDS-taudin uhri. Sen lisäksi että naapurit ja työtoverit hylkäävät hänet ja rakastajat välttelevät häntä, hänen täytyy myös kantaa parantumattoman sairauden taakkaa. ”Se kerta kaikkiaan vaanii minua kaiken aikaa”, sanoi muuan AIDS-taudin uhri. ”Mielessäni on koko ajan kaikkivoittava epävarmuus siitä, että minä päivänä tahansa elimistööni tunkeutuu jotain uutta, jota lopen uupunut immuunijärjestelmäni ei enää pysty torjumaan.”

Vaikka ihmisten suhtautuminen yleensä saattaakin siis olla jonkin verran liioiteltua, niin AIDS-taudin pelko ei ole perusteeton. AIDS on salakavala tappaja. Raportit, joiden mukaan se voi levitä laajalti ihmisten keskuuteen verensiirtojen välityksellä, ovat synnyttäneet uutta pelkoa ja kaunaa. (Ks. sivulla 9 olevaa kehystettyä tekstiä.)e Näin ollen homoseksuaalit eivät ole pelkästään vihamielisyyden vaan myös hengenvaarallisen elämäntavan uhreja.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 10]

Tri Frederick P. Siegal huomauttaa: ”Kun lääkärit näkevät AIDS-potilaat, peli on useimmiten jo pelattu.”

[Huomioteksti s. 10]

Pelko sukupuolitaudin saamisesta on saanut monet muuttamaan mieltään vapaista sukupuolisuhteista

[Tekstiruutu s. 8]

Lääke herpekseen?

Herpeksen väärät hoitotavat ovat lääkärien mukaan herättäneet turhia toiveita ja sen lisäksi joissakin tapauksissa jopa pahentaneet potilaan ennestäänkin huonoa tilaa. CDC:n mielestä mm. seuraavat hoitokeinot ovat tehottomia: rokotukset, immuunijärjestelmää kiihdyttävät aineet, C-, E- ja B12-vitamiinit, erikoisdieetit, sinkki, laktobasilli (asidofilus) -tabletit ja steroidivoiteet.

Miksi sitten niin monet väittävät tilansa helpottuvan näiden ”hoitokeinojen” avulla? Lääkärit muistuttavat, että herpeksen ilmaantuminen näyttää johtuvan stressistä ja huolista. Melkein mikä tahansa, mikä rauhoittaa ihmistä ja keventää hänen huoliaan, saattaisi näennäisesti parantaa sairauden – väliaikaisesti. Yleensä on kuitenkin vain ajan kysymys, milloin uinuvat herpes-virukset, jotka yhä piileskelevät jossain soluissa, päättävät jälleen hyökätä. Jotkin näistä hoitomuodoista ovat yhä kiistanalaisia, ja on viisasta perehtyä hoitoon huolellisesti, ennen kuin suostuu siihen.

Toistaiseksi lääketiede pystyy ainoastaan lieventämään taudin oireita. Esimerkiksi asykloviirivoide on hyväksytty käyttöön Yhdysvalloissa, ja Suomessakin sitä käytetään jossain määrin. Se näyttää nopeuttavan herpes-rokahtumien paranemista, mutta se ei silti estä taudin puhkeamista uudelleen.

Lääkärit antavat herpeksestä kärsiville myös joitakin järkeviä hoito-ohjeita, jotka saattavat jossain määrin lievittää oireita. Lepoa, lämpimiä kylpyjä, hauteita, jääpusseja ja rokahtumien pitämistä kuivana pidetään hyödyllisinä, joskaan ne eivät suinkaan paranna tautia.

[Tekstiruutu s. 9]

AIDS ja veri

Ensin huomio kiintyi verenvuototautia sairastaviin. Heidän sairauteensa (veren hyytymistekijän puutteeseen) käytetään hoitona satojen verenluovuttajien verestä saatavia aineita. Niinpä kun jotkut verenvuototautia sairastavat saivat AIDS-tartunnan, alettiin heti epäillä verta. Sitten muuan pikkulapsi, joka oli saanut verta eräältä AIDS-taudin uhrilta, sai myös tuon taudin. Vaikka näyttikin sangen epätodennäköiseltä, että AIDS tarttuisi verensiirron välityksellä, CDC varoitti joka tapauksessa, että ”sellaisiin ryhmiin kuuluvat, jotka olivat suuressa vaarassa saada AIDS-tartunnan [pääasiassa homoseksuaalit] pidättyisivät veriplasman ja veren luovuttamisesta”.

Verenluovuttajien vapaaehtoisen suostumuksen saaminen on kuitenkin ollut helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi homoseksuaalit ovat älähtäneet, että heitä sorretaan, kun on ehdotettu, että heitä kiellettäisiin luovuttamasta verta. Eurooppalaiset lääkärit ovat sen vuoksi keskustelleet Yhdysvalloista saapuvien verituotteiden kieltämisestä, ja jotkut potilaat ovat kieltäytyneet verensiirroista.

Pelko siitä, että AIDS tarttuisi neulojen välityksellä, synnytti jopa lyhytaikaisen pakokauhun verenluovuttajien parissa. Suur-New Yorkin aluetta koskevan veriohjelman edustaja kertoi Herätkää-lehdelle, että verenluovutus laski 25 prosenttia vuoden 1983 heinäkuussa. Näin siitä huolimatta, että käytettävät neulat on steriloitu ja pakattu ilmatiiviisti ennen käyttöä ja käytön jälkeen ne rikotaan ja heitetään pois.

Vaikka äskettäin julkistettu veren analysoimistesti saattaakin suojella verivarastoja AIDS-tartunnalta, AIDS-taudin pelko on muistuttanut ihmisiä siitä että verensiirtoihin liittyy joitakin vakavia vaaroja.

[Kaavio s. 7]

(Ks. painettu julkaisu)

Ensimmäinen vaihe: Herpesvirus kiinnittyy soluun ja tunkeutuu sen ulomman solukalvon läpi.

SOLUSEINÄ

SOLUN TUMA

SOLUN DNA

HERPESVIRUS

VIRUKSEN DNA

Toinen vaihe: Virus valtaa solun tuman pystyäkseen tuottamaan tuhansia uusia herpesviruksia.

SOLUN TUMA TUHOUTUU

VIRUKSEN TUMA

UUSI VIRUS

VIRUKSEN DNA

Kolmas vaihe: Soluseinä repeää ja päästää elimistöön kymmeniätuhansia viruksia.

SOLUSEINÄ