Sitkeät taudit – seksuaalisen vapautumisen synkkä puoli
JOTKUT sanovat, että syy on Kristoffer Kolumbuksen. Jos se pitää paikkansa, hänen merimiehensä lienevät tuoneet Uudesta maailmasta mukanaan muutakin kuin kultakoruja ja uskomattomia tarinoita. Heidän elimistönsä kätköissä on saattanut piillä taudinsiemeniä.
Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan kannata tätä teoriaa. Jotkut jopa väittävät, että kyseinen kulkutauti on lähes ”yhtä vanha kuin ihminen itse”. Sen jälkiä kerrotaan tavatun Egyptin muumioista, ja ikivanhat kirjoitukset tuntuvat kuvailevan täsmällisesti sen oireita. Voidaan myös kysyä, miten nuo muutamat merimiehet olisivat voineet tartuttaa niin monia ihmisiä.
Taudin alkuperä on siis tieteellisten väittelyiden aihe ja saattaa jäädä ainiaaksi hämärän peittoon. Yksi asia on kuitenkin selvä: 1400-luvun loppupuolella (pian Kolumbuksen paluun jälkeen) Euroopassa puhkesi yhtäkkiä tauti, joka alkoi levitä kulovalkean tavoin. Siihen kuoli tuhansia – kenties miljoonia – ihmisiä. Ja sen synnyttämän paniikin pyörteissä taudin saaneita karkotettiin maasta, eristettiin, hirtettiin ja jopa hukutettiin.
Ei siksi ole mikään yllätys, että kansat hädissään osoittelivat sormella vuorotellen toinen toistaan. Louis Lasagna kirjoittaa tästä: ”Englantilaiset ja turkkilaiset nimittivät sitä ranskalaiseksi taudiksi, persialaiset syyttivät siitä turkkilaisia, flaamit ja hollantilaiset sanoivat sitä espanjalaiseksi rokoksi, ranskalaisten kielenkäytössä se oli italialainen tai napolilainen tauti, italialaiset panivat sen joko espanjalaisten tai ranskalaisten syyksi, portugalilaiset nimittivät sitä kastilialaisten taudiksi – – venäläiset pitivät sitä puolalaisten sairautena, ja puolalaiset puolestaan laskivat sen saksalaisten tilille.” Mutta Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Maksimilian I keksi ylevämmän teorian. Hän antoi vuonna 1495 julistuksen, jonka mukaan tauti oli rangaistus jumalanpilkasta.
Ehti tuskin kulua 35 vuotta, kun lääkäri, runoilija Fracastoro sepitti tarinan paimenesta, joka kärsi tuosta sairaudesta. Runo lienee jo kauan sitten unohdettu, mutta se selkäpiitä karmiva nimi, jonka hän antoi luomalleen paimenelle, elää yhä tuon sairauden nimessä, sillä paimenen nimi oli Syphilus.
Tauti ei hellitä
Voisi hyvinkin luulla, että tuhoisat, tappavat ja vammauttavat sairaudet olisi tällä tietokoneistetun röntgenkuvauksen ja laserkirurgian aikana hävitetty täysin sukupuuttoon. Kuitenkin syfilis eli kuppa kuuluu lukuisten muiden tuhoisien tautien ohella yhtä olennaisesti vuosisataamme kuin ilman saasteet. Lääkärit käyttivät näistä nykyajan vitsauksista aiemmin nimitystä veneeriset taudit muinaisen roomalaisen rakkaudenjumalattaren Venuksen mukaan. Nykyään käytetään kuitenkin yleisemmin termejä ”sukupuolitaudit” tai ”sukupuoliteitse tarttuvat taudit”.a Nimikkeen ”sukupuoliteitse tarttuvat taudit” taakse mahtuu parikymmentä pahalta kalskahtavaa sairautta lehtien etusivuille päässeestä herpeksestä harvinaiseen punatautiin saakka. (Ks. kehystettyä tekstiä.) Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan sukupuolitaudit ovat ”maailmanlaajuinen epidemia”.
Ihmiset alkavat sen vuoksi tarkistaa käsityksiään paljon ylistetystä ”seksuaalisesta vapautumisesta”. Monet, jotka aluksi lumoutuivat sen häikäisevistä lupauksista, näkevät nyt ensimmäistä kertaa vilahdukselta sen nurjan puolen: kiintymyksen muuttumisen kylmäkiskoisuudeksi, kivut ja inhimillisen kurjuuden.
”’Seksuaalisen anarkian’ aikakausi”
”Amerikassa eletään nyt keskellä sukupuolimoraalin valtavaa muutosta. Pelätään, että kansakunta saattaa olla matkalla kohti ’seksuaalisen anarkian’ aikakautta.” Näin valitti U.S. News & World Report -lehti vuonna 1966. Se mikä silloin järkytti lukijoita, ei kuitenkaan enää vaikuta heihin juuri mitenkään.
Mistä tällainen muutos johtuu? Useista tekijöistä, jotka ilmaantuivat yhtä aikaa 1960-luvulla. Ensinnäkin näytti siltä, että ehkäisytablettien ilmaantuminen markkinoille tekisi sukupuolisuhteissa olemisen helpoksi ja huolettomaksi. Samaa suuntausta edistivät vapaamielisemmät aborttilait, joita jotkin valtiot hyväksyivät. Vuosia jatkunut taloudellinen, yhteiskunnallinen ja poliittinenkin kamppailu sai ihmiset asettamaan kauan kunnioittamansa arvot kyseenalaisiksi. Ja etunenässä kulkivat ”uuden moraalin” apostolit – lääkärit, poliitikot, filosofit, toimittajat ja jopa papit – jotka julistivat ”vanhojen” sukupuolielämää koskevien rajoitusten olevan ahdistavia ja vahingollisia.
Seurauksena oli ”jyrkkä muutos kohti sallivaisuutta”. Ihmiset heittäytyivät seksuaalisen vapauden pyörteisiin. Kirjailija Celia Haddon muistelee: ”Odotin innokkaasti uutta seksuaalisen vapauden aikakautta. Olin vakuuttunut siitä, että ennen pitkää miesten ja naisten sukupuolisuhteet tulisivat rehellisemmiksi, tyydyttävämmiksi ja miellyttävämmiksi.”
Monille irralliset suhteet eivät kuitenkaan tuota paljonkaan tyydytystä. Epärealistisen suuret odotteet synnyttävät vain uusia huolia ja pettymyksiä. Nykyään julkaistaan runsaasti uutisia, jotka kertovat sukupuolitautien leviävän kautta maailman kulkutautien tavoin. ’Seksuaalisesti aktiivisille’ tartunnan saaminen ei ole enää kaukainen vaan hirvittävän todennäköinen mahdollisuus. Ei sen vuoksi ole mikään ihme, että myös jotkut ’vapaata rakkautta’ kynsin hampain puolustaneet alkavat olla peloissaan.
Niiden, jotka eivät pelkää, olisi kenties syytä olla peloissaan.
Vaaralliset taudit
Kuppa ei enää tapa miljoonia ihmisiä niin kuin se tappoi Kolumbuksen päivinä, mutta se on yhä vaarallinen. Lääketieteellisten tutkimusten mukaan spiraalin muotoinen kuppabakteeri Treponema pallidum leviää uhrin sukupuolielimissä olevista avoimista haavoista tai ihottumasta. Tartunta saadaan sukupuoliyhdynnässä. Päästyään käsiksi uuteen uhriinsa T. pallidum suuntaa kulkunsa verenkiertoon ja imusolmukejärjestelmään, ja jos sitä ei hoideta, se leviää lopulta koko elimistöön. Kuppabakteerit ovat kuitenkin petollisen hitaita. Vasta 10–90 päivän kuluttua uhri havaitsee kupalle ominaisen haavan taudin tartuntakohdassa, joka on tavallisesti sukupuolielimissä. Jos tautia ei hoideta, tuo tunkeilija saattaa tehdä korvaamatonta vahinkoa ihmisen tärkeille elimille ja aiheuttaa jopa kuoleman.
100-luvulla elänyt lääkäri Galenos antoi kupan ikivanhalle toverille nimen gonorrea (tippuri). Sen ensimmäinen oire on kirvely virtsatessa. Terveyden ABC -kirjassa kuitenkin todetaan: ”Naisilla tippuri ei aina aiheuta lainkaan oireita. Nainen voi siis sairastaa sitä tietämättään.” Miehillä oireet katoavat yleensä parin kuukauden kuluessa. Lääkärit sanovat, että tippuri voi siitä huolimatta päästä verenkiertojärjestelmään ja tarttua tärkeisiin elimiin, ja erityisesti naiset ovat alttiita tippurista johtuville komplikaatioille. Esimerkiksi Suomessa arvellaan joka neljännen munanjohtimen tulehduksen olevan tippurin aiheuttama. (Suomen Lääkärilehti) Yhdysvaltain lääkäriliiton lehdessä todettiin: ”Vakavimpia näistä komplikaatioista ovat lantion alueen tulehdukset – –. Yhdysvalloissa hoidetaan vuosittain lähes miljoonaa naista jonkin lantion alueen tulehdussairauden vuoksi.” Mitä noista tulehduksista seuraa? ”Hedelmättömyyttä, kohdunulkoisia raskauksia ja kroonisia alavatsakipuja.” – The Journal of the American Medical Association.
Kenties suurin osa lantion alueen tulehduksista aiheutuu kuitenkin taudista, josta useammat ihmiset eivät ole koskaan edes kuulleet, nimittäin klamydiasta. Yhdysvaltain kansallinen sairauksienehkäisykeskus CDC toteaa: ”Chlamydia trachomatis -bakteerin aiheuttamat tulehdukset ovat nykyään yleisimpiä sukupuolikontaktin kautta leviäviä sairauksia Yhdysvalloissa.” Ruotsissa pidettyjen tilastojen mukaan siellä sairastetaan klamydiaa kymmenen kertaa enemmän kuin tippuria. Klamydian oireet muistuttavat tippurin oireita siinä määrin, että lääkäritkin saattavat erehtyä niissä.
”Valitettavasti monet lääkärit pitävät klamydiaa edelleen suppean piirin sairautena”, toteaa tri Yehudi M. Felman. (Medical World News) Mutta 2,5–3 miljoonan klamydiaa sairastavan yhdysvaltalaisen kannalta tauti tuskin on ”suppean piirin” sairaus. Ja tuskin sitä mieltä ovat myöskään ne 10000 suomalaista, jotka vuosittain sairastuvat klamydiaan. Tautia ei ole myöskään syytä vähätellä klamydiatartunnan saaneille äideille syntyvien lasten kannalta, jotka usein saavat keuhkokuumeen tai tulevat jopa sokeaksi.
Kuppa ja tippuri ovat näin ollen menettäneet johtoasemansa sukupuolitautien joukossa. Englannissa 84 prosenttia hoitoa vaativista sukupuolitautitapauksista (joihin kuuluvat mm. harvinaisemmat pehmeä sankkeri- ja granuloma inguinale -tapaukset) on muita kuin kuppa- tai tippuritapauksia. Miksi näitä tauteja sitten ylipäänsä esiintyy?
”Lakannut olemasta”
”Antibioottihoidon ansiosta tippuri on lähes täysin lakannut olemasta merkittävä hoitoa vaativa ja yleiseen terveydenhoitoon kuuluva kohde”, julisti tri John F. Mahoney vuonna 1949. Nämä sanat heijastavat sitä uskoa, joka lääkärien ammattikunnalla ja ihmisillä yleensä oli uusiin ihmelääkkeisiin, esimerkiksi penisilliiniin. Monet lääkärit olivat vakuuttuneita siitä, että tiede oli antanut sukupuolitaudeille kuoliniskun, ja niiden tutkiminen yksinkertaisesti lakkasi kiinnostamasta heitä. Keski- ja Etelä-Afrikassa YK:n johdolla toteutetut ohjelmat, joiden tarkoitus oli hävittää kuppa ja sen sukuiset taudit täysin, näyttivät niin tehokkailta, että virkailijat jopa lakkasivat kiinnittämästä kovin suurta huomiota tartunnan saaneiden seurantaan.
1960-luvulla tapahtuneet nopeat muutokset yllättivät sen vuoksi lähes jokaisen. Vuosien ’1965 ja 1975 välillä Yhdysvalloissa ilmoitettujen tippuritapausten määrä kolminkertaistui’. (CDC) Lentoliikenteen nopeutumisen myötä lisääntynyt turismi helpotti tuon sairauden leviämistä maasta toiseen. Oli siis syntymässä maailmanlaajuinen sukupuolitautien epidemia, mutta silloin ”tehtiin se kauhistava havainto, että nuoret lääkärit ja lääketieteen opiskelijat eivät tienneet käytännöllisesti katsoen mitään [sukupuolitaudeista]”, kirjoitti Theodor Rosebury kirjassaan Microbes and Morals (Mikrobit ja moraali).
Lääkäreillä on näin ollen ollut täysi työ päästä sukupuolitautien epidemianomaisen kasvun tasalle, vaikka he väittävätkin, että useimpiin niihin on olemassa tehokkaat hoitokeinot.b Ihmiset yksinkertaisesti sairastuvat näihin tauteihin nopeammin kuin lääkärit pystyvät parantamaan niitä.
Vaikka monet sukupuolitaudit ovat vitsanneet ihmiskuntaa useita vuosia, niin viime aikoina kaksi niistä on saanut erityisen suurta julkisuutta osakseen, nimittäin herpes ja AIDS. Näitä sairauksia käsitellään seuraavassa artikkelissa.
[Alaviitteet]
a ’Sukupuoliteitse tarttuvat taudit’ voivat levitä muutoinkin kuin sukupuolikontaktin kautta, eivätkä ne sen vuoksi aina ole osoitus irrallisista sukupuolisuhteista. Suomessa laki määrittelee varsinaisiksi sukupuolitaudeiksi tippurin, kupan, neekerisankkerin ja pehmeän sankkerin.
b Maailman terveysjärjestö WHO kertoo, että penisilliinille vastustuskykyiset tippurikannat ovat ”levinneet lähes kaikkialle maailmaan”. Tästä huolestuttavasta ilmiöstä on syytetty ”antibioottien epäasianmukaista käyttöä”. Vaikka onkin olemassa tehokkaita vaihtoehtoisia lääkkeitä, WHO huomauttaa, että penisilliinille vastustuskykyisten tippurikantojen vuoksi ”hoito epäonnistuu yhä useammin, minkä vuoksi potilaat kantavat infektiota kauemmin ja varsinkin naispotilailla on suurempi vaara saada komplikaatioita”.
[Huomioteksti s. 6]
”Tehtiin se kauhistava havainto, että nuoret lääkärit ja lääketieteen opiskelijat eivät tienneet käytännöllisesti katsoen mitään [sukupuolitaudeista]”
[Taulukko s. 4]
Sukupuoliteitse tarttuvia tauteja
Kuppa Epäspesifinen uretriitti
Tippuri (muu kuin klamydian
Hepatiitti B aiheuttama)
Sukuelinherpes Visvasyylä
Pehmeä sankkeri Syyhy
Satiaistauti Granuloma inguinale
Neekerisankkeri Trikomonas
Klamydia AIDS
Lähde: U.S. Centers for Disease Control
[Kuva s. 5]
1960-luvulla tapahtuneet nopeat muutokset johtivat ns. seksuaaliseen vapautumiseen ja moraalisääntöjen höllentymiseen