Nuoret kysyvät:

Miksi murehtia arvosanoista?

”OPPILASARVOSTELU on moraalisesti väärin, käytännössä tehotonta ja suurimpia esteitä oppimiselle.” Tällaiseen johtopäätökseen tuli opettaja James Bellanca tarkkailtuaan arvosanojen ”kielteistä vaikutusta” omiin lapsiinsa. Edellinen numeromme kohdisti huomiomme vain joihinkin tällaisiin ongelmiin. Pitäisikö arvosanat sitten sen vuoksi pyyhkäistä mielestä merkityksettöminä? Ei suinkaan, mutta niihin liittyy kuitenkin joitakin vaikeuksia, jotka täytyy voittaa.

”Arvaamalla pärjäsi parhaiten”

Muuan 17-vuotias kuvaili erään opettajan laatimia kokeita sellaisiksi, että niissä piti ”vain muistaa asioita ulkoa, ei ajatella”. Kotitehtävien valitetaan usein olevan samankaltaisia. ”Joskus meille annetaan todella typeriä kotitehtäviä, kuten kuvien piirtämistä”, kertoo 14-vuotias Les. 17-vuotias Heather lisää: ”Meidän koulussa joutuu vaikeuksiin, jollei ole taiteellinen.” Tässä yhteydessä jopa huomattavat pedagogit, kuten tri William Glasser, vakuuttavat, ettei nuoria opeteta koulussa useinkaan ajattelemaan, erittelemään eikä päättelemään. Ja onhan rehellisesti puhuen paljon helpompaa arvostella oppilaiden ulkoaoppimiskykyä kuin heidän päättelykykyään. Eräs nuori muistelee: ”[Opettajani] kysyi kokeissaan pieniä yksityiskohtia, ja niistä oli mahdollista saada sama numero, lukipa niihin tai ei. Arvaamalla pärjäsi parhaiten.”

Arvaaminen ja asioiden opetteleminen ulkoa viime hetkellä voi kyllä parantaa koenumeroa, mutta kuinka paljon opetusaineistosta jää tällä tavalla todella mieleen? Ja jos joku ei hallitse jotain ainetta, esimerkiksi matematiikkaa, niin mitä hyötyä hänelle on hyvistä numeroista silloin, kun hän tarvitsisi hiukan laskutaitoa saadakseen selville, onko tilillä katetta šekille? Mikä vielä pahempaa, jos joku turvautuu lunttaamiseen, johon järkyttävät 55 prosenttia nuorista tunnusti eräässä tutkimuksessa syyllistyvänsä, niin minkä arvoisia ovat huippuhyvät numerot silloin todistuksessa?

”Ajattelukyvyn” kehittäminen

Monet opettajat ovat tietysti selvillä näistä ongelmista, ja he laativat siksi vaativia ja samalla innostavia kokeita ja antavat sellaisia kotitehtäviä. Mutta entä jos huomaat olevasi luokassa, jossa arvaaminen ja ulkoa opetteleminen näyttävät takaavan menestyksen – jossa oppiminen väistyy taka-alalle hyvien numeroiden tieltä? Ymmärrä, ettei pelkkä hyvien numeroiden saaminen riitä. Ota tavoitteeksesi kehittää sitä, mitä Salomo sanoi ”ajattelukyvyksi”. (Sananlaskut 1:4, UM) Se on kyky ottaa vastaan ”jalostamatonta” tietoa ja tehdä siitä järkeviä ja käytännöllisiä johtopäätöksiä.

Miten sitä voi kehittää? Salomo sanoo: ”Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää.” (Sananlaskut 1:5) Kuuntele siis opettajaasi, vaikkei hän olisikaan mikään sävähdyttävä puhuja. Istu luokan etuosassa, mikäli se on mahdollista. Tee kysymyksiä. Paneutumalla syvemmin aiheeseen, varsinkin jos se tuntuu yksitoikkoiselta, voit ’saada lisää oppia’. Älä tyydy yksinomaan tietoihin, joita kysytään kokeissa.

Toinen tapa on miettiä, mitä käytännöllistä arvoa oppimillasi asioilla on. Tässä suhteessa jumalaapelkäävät nuoret ovat todella edullisessa asemassa, sillä Raamattu sanoo: ”Herran [Jehovan, UM] pelko on tiedon alku.” (Sananlaskut 1:7) Olettakaamme, että olet esimerkiksi luonnontieteiden tunnilla. Fysiikan lakien opetteleminen saattaa tuntua pelkältä raadannalta. Mutta jumalaapelkäävä nuori haluaa oppia mahdollisimman paljon Luojastaan. Hän tietää, että Jumalan ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä” luomakunnassa. (Roomalaisille 1:20) Luonnontieteiden tunnit voivat siksi osoittautua tilaisuudeksi, jolloin voi tutustua paremmin Jehovan luovaan viisauteen.

Entä historia? Kristitty on kiinnostunut historiasta, koska se liittyy usein läheisesti Jehovan tarkoitusten toteutumiseen. Raamatussakin puhutaan seitsemästä suuresta maailmanvallasta (mukaan luettuna nykyinen yhdistynyt Angloamerikkalainen maailmanvalta). (Ilmestys 17:10; Danielin 7. luku) On uskoa rakentavaa huomata, miten täsmällisesti nämä ennustukset täyttyvät.

Se että olet kiinnostunut koulusta, voi itse asiassa osaltaan auttaa sinua kehittämään ”ajattelukykyäsi”.

Epäonnistuminen

Huonon numeron saaminen voi – varsinkin silloin, kun on todella yrittänyt onnistua – saada nuoren menettämään itsekunnioituksensa. Jotkut, kuten alussa mainittu James Bellanca, ovat siksi tulleet siihen johtopäätökseen, että arvosanat tulisi poistaa tyystin. Pedagogi Max Rafferty vakuutti kuitenkin: ”Niin kauan kuin me elämme, meidät luokitellaan sen mukaan, mitä tiedämme, miten hyviä tuloksia saamme – –. Koulu, joka narraa lapset uskomaan, että elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista, ei ole mikään koulu. Se on unikuvien tuotantolaitos.” Paul Copperman väittää samoin kirjassaan The Literacy Hoax: ”Nykyiset kasvattajat, jotka pienentävät vähimmäisvaatimuksiaan tai luopuvat niistä kokonaan lapsen itsetunnon vuoksi, ottavat sen riskin, että lapsi vahingoittuu myöhemmin paljon pahemmin, kun hänen siipensä eivät heikon valmistautumisen takia tahdo oikein kantaa kovassa maailmassa.”

Äskettäin tehty raportti ”Kansakunta vaarassa”, joka käsitteli koulutusta Yhdysvalloissa, valaisee sitä, miten paljon ”huonosti valmistautuneita” on yksistään Yhdysvalloissa. Raportissa väitettiin, että ”noin 23 miljoonan aikuisen amerikkalaisen luku- ja kirjoitustaito on yksinkertaisimpien jokapäiväistä lukemista, kirjoittamista ja ymmärtämistä koskevien testien mukaan riittämätön”. Älä siis unohda sitä, että vaikka ala-arvoisen numeron saaminen kokeissa tai huonon todistuksen kotiin tuominen saattaakin olla sinulle lyhytaikainen nöyryytys, niin se että läpäisisit koulun oppimattomana ja elämään valmistautumattomana, voi olla paljon pahempaa. Sen sijaan että säälittelisit itseäsi kokeitten mentyä huonosti, yritä oppia virheistäsi. Voit jopa pyytää opettajaasi auttamaan sinua väärien vastaustesi korjaamisessa.

”Ehdottomasti stressaavaa”

”Meidän koulussa ei kukaan välitä siitä, saavatko he hyvän vai huonon numeron kokeista”, väitti ryhmä kouluikäisiä nuoria kun heiltä kysyttiin, luovatko kokeet paineita. Mutta kun heiltä kysyttiin, miltä heistä tuntuu tuoda kotiin tällaisen välinpitämättömyyden hedelmänä huono todistus, jotkut sanoivat: ”Se on ehdottomasti stressaavaa!”

Jotkut ovat pelänneet pettyneiden vanhempien kohtaamista jopa siinä määrin, että he ovat joskus koettaneet pitkittää tuon hetken koittamista. ”Tavallisesti minä vein todistuksen keittiön pöydälle, menin yläkertaan ja yritin nukkua seuraavaan aamuun”, muistelee muuan nuori. Eräs toinen kertoo: ”Minulla oli tapana tehdä niin, että näytin sen äidille vasta viime hetkellä. Vein sen hänelle aamulla, kun hän oli juuri lähdössä töihin ja sanoin: ’Hei, sinun täytyy kirjoittaa nimesi tähän.’ Hänellä ei ollut aikaa ottaa minua puhutteluun” – ainakaan juuri sillä hetkellä.

”Minulla oli yksinkertaisesti tapana muuttaa numeroitani todistuksessa”, kertoi eräs tyttö, joka kokeili onneaan jopa väärentäjänä! ”Jäin kuitenkin kiinni”, hän myöntää. ”Opettajani soitti äidille ja sanoi toivovansa, että onnistuisin paremmin seuraavalla lukukaudella. ’Mutta hänellähän oli todistuksessa kahdeksan!’ äiti vastasi. Silloin hän tajusi, että olin muuttanut kuutosen kahdeksikoksi.”

Arvosanat voivat ilmeisesti vaikuttaa siihen, säilyykö vanhempien kanssa rauha vai ei. Väärentäminen ja asioiden pitkittäminen eivät kuitenkaan ole niitä keinoja, joilla rauha säilyy. On aivan oikein, että vanhemmat ovat kiinnostuneita edistymisestäsi koulussa. Ymmärrä, että he haluavat sinun parastasi ja tietävät, miten tärkeää on, että menestyt koulussa. On totta, että jotkut vanhemmat voivat mennä hiukan liian pitkälle vaatimuksissaan. Opettaja Barbara Mayer neuvoo, mikä voisi auttaa sellaisessa tilanteessa: ”Jos sinusta tuntuu, että vanhempasi odottavat sinulta enemmän kuin mihin todella pystyt, voit yrittää korjata tilanteen keskustelemalla.” Kun vanhempasi tietävät, miltä sinusta itsestäsi tuntuu, he saattavat haluta tarkistaa kantaansa.

Tavallisesti vanhempasi haluavat kuitenkin arvosanojesi vain kuvastavan kykyjäsi. Niinpä kun arvosanasi ovat keskitason alapuolella, saatat tarvita kannustusta – tai kuritusta. ”Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta”, sanoi Salomo. (Sananlaskut 1:8) Tietysti jos alamäkeä luisuviin arvosanoihisi on jokin perusteltu syy (ehkä terveysongelmat tai tunneperäinen järkytys), kerro siitä heille. He voivat mahdollisesti auttaa sinua.

Miten tärkeitä arvosanat siis ovat? Vaikka niillä on puutteensa ja ne eivät aina kerrokaan koko totuutta, ne ovat kaikesta huolimatta hyödyllisiä. Kaikista puutteistaan huolimatta ne voivat auttaa sinua, opettajiasi ja vanhempiasi pitämään silmällä edistymistäsi koulussa. Älä pidä arvosanoja vihollisina. Pidä niitä haasteena, esteinä, jotka voidaan voittaa. Ollessasi vielä koulussa käytä täysin hyväksesi kaikki tilaisuudet, jotka se tarjoaa oppimiseen. Ja muista se, mitä eräs kirjailija sanoi: ”Todellinen opetus, jota elämässäsi saat, on päässäsi, ei todistuksessasi.”

[Kuva s. 13]

Kuuntele ja tee kysymyksiä – silloin saat irti paljon enemmän luokkakeskusteluista