Miksi niin monta uskontoa?

”TÄNÄÄN me hymyilemme pueblo-intiaanien sadetansseille. – – Mutta mitä me teemme, kun olemme epätoivoisia? – – Henkilökohtaisen kriisin aiheuttama ahdistus on saanut elämäni pirstoutumaan kaksi kertaa, ja molemmissa tilanteissa tein sitä mitä nuo intiaanitkin tekivät: rukoilin apua.” Näin kirjoittaa filosofian professori Huston Smith kirjan Great Religions of the World johdannossa.

Ihmisen tarve tavoitella jotain korkeampaa ja mahtavampaa paineen alaisena ollessaan näyttää sekä olevan yleismaailmallinen että kuuluvan ihmisen perustarpeisiin. Antropologit ja historioitsijat sanovat, että ihmiset tunsivat tällaista tarvetta heti alusta lähtien luonnonvoimien hämmentäessä heitä, saaliinhimoisten villipetojen uhatessa heitä ja kuoleman ja tuonpuoleisen saadessa heidät ymmälle. Heidän mukaansa tämä yhdessä outojen asioiden pelon kanssa sai aikaan uskonnon syntymisen.

Esimerkiksi kirja Religions in Japan sanoo selittäessään šintolaisuuden alkua: ”Kaikkea, mikä herätti pelkoa, kunnioitettiin ja pidettiin jumalallisen tai mystisen voiman täyttämänä; sen vuoksi luonnonvoimista, varsinkin pelkoa herättävistä puista, kallioista tai vuorista ja muista selittämättömistä luonnonilmiöistä tuli palvonnan kohteita. Niille annettiin nimi kami (jumala).” Aikanaan kehittyivät legendat, riitit, rituaalit ja pyhäköt. Nämä siirtyivät sukupolvelta toiselle. Näin syntyi šintolaisuus.

Tämän mukaan sumerilaiset, egyptiläiset, hindut, kiinalaiset ja kaikki muut muinaiset kulttuurit kehittivät itse omat palvontamuotonsa ja oman uskontonsa toisistaan riippumatta. Ja niihin vaikuttivat ihmisten elämäntavat – heidän ruokansa, heidän tapansa, jopa heidän maansa ilmasto ja maasto-olosuhteet. Tuloksena on nykyään ympärillämme näkemämme uskontojen moninaisuus.

Riippumattomia vai peräisin yhdestä lähteestä?

Tuollainen selitys on kuitenkin vain jossain määrin tyydyttävä. Vaikka se selittääkin uskontojen väliset suuret eroavuudet, se jättää muutamat peruskysymykset vaille vastausta. Esimerkiksi jos kaikki eri uskonnot ovat kehittyneet toisistaan riippumattomina, niin miten tulee selittää niiden monet olennaiset samankaltaisuudet, joita ei yksinkertaisesti voida laskea ihmisten luonnollisten reaktioiden tiliin?

Ajattelehan esimerkiksi ihmisen alkuperää koskevia kertomuksia ja taruja. Uskomus, että ihminen on tehty maan tomusta, on laajalle levinnyt, vaikka yksityiskohdat vaihtelevatkin. Eräs kreikkalainen legenda kertoo, että Prometheus muovasi ensimmäiset ihmiset maan liejusta ja Athene puhalsi heihin elämän. Perun intiaanit käyttivät termiä alpa camasca (eläväksi tehty maa) kuvailemaan ensimmäistä ihmistä. Mandanien intiaaniheimo Pohjois-Amerikassa uskoi, että ’Suuri Henki’ teki savesta kaksi hahmoa ja sai heidät elämään suunsa hengityksellä. Eräs muinainen kiinalainen legenda kertoo, miten Pangu teki yin ja yang -nimisiä persoonattomia luonnon perusvoimia apuna käyttäen savesta ihmisolentoja; eräs toinen legenda kertoo tarunomaisesta Nuguasta, joka muovaili miehiä ja naisia keltaisesta savesta. Kun vielä otetaan mukaan Afrikan eri heimojen ja Mikronesian asukkaitten legendat, luetteloa voidaan jatkaa loputtomiin.

Vielä hämmästyttävämpää on sellaisten tarujen yleisyys, jotka kertovat pahojen esi-isien tuhoutumisesta joko vedenpaisumuksessa tai tulvassa ja ihmissuvun pelastumisesta siitä tai ilmaantumisesta uudelleen sen jälkeen. Maailman kaukaisimmissakin kolkissa asuvat kansat ja heimot kertovat erilaisia toisintoja tästä samasta kertomuksesta.

Mistä ne kaikki ovat lähtöisin?

Kaikki jotka tuntevat Raamattua edes hämärästi, huomaavat heti yhtäläisyyksiä tällaisten tarujen ja Raamatun luomiskertomuksen ja Nooan ajan vedenpaisumuksen välillä. Mutta saatat kysyä: Mitä tekemistä Raamatulla on kreikkalaisten, Amerikan ja Perun intiaanien, kiinalaisten ja kaikkien muiden kansojen taruston kanssa? Nämä uskonnot eivät tosiaankaan ole Raamatun henkeyttämiä, mutta Raamatussa kerrotaan pääpiirteittäin monien eri uskontojen syntyminen tavalla, joka selittää sekä niiden erilaisuuden että niiden samankaltaisuuden.

H. G. Wells kirjoittaa kirjassaan Historian ääriviivat: ”Mihin alkeellinen sivistys vain levisi Afrikassa, Euroopassa tahi Länsi-Aasiassa, sinne kohosi temppeli, ja missä sivistys on vanhinta, kuten Egyptissä ja Sumeriassa, siellä on myös eniten todistuksia temppeleistä. – – Sivistyksen alku ja ensimmäiset temppelit ovat historiassa samanaikaisia. Ne kuuluvat yhteen.”

1. Mooseksen kirja Raamatussa kertoo meille: ”Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne.” (1. Mooseksen kirja 11:1, 2) Sinear on Mesopotamiassa, niin sanotussa sivistyksen kehdossa.

Kertomus selittää meille edelleen, että asetuttuaan asumaan Sinearin tasangoille ihmiset kokoontuivat yhteen toteuttamaan erästä rakennushanketta: ”Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan.” – 1. Mooseksen kirja 11:4.

Millaista kaupunkia ja tornia he rakensivat? Kaupunki, jonka nimi oli Baabel eli Babylon, oli etupäässä uskonnollinen kaupunki. Sen raunioista on löydetty ainakin 53 temppeliä. Palvonnalle olivat siellä luonteenomaisia jumalkolmikot, ihmissielun kuolemattomuuteen ja manalaan eli helvettiin uskominen sekä astrologia. Epäjumalanpalveluksella, taikuudella, noituudella, ennustelulla ja muilla salatieteillä oli myös huomattava sija. Pahamaineinen Baabelin torni ei ollut pelkästään muistomerkki tai maamerkki, sillä tuolta alueelta löydetyt muut samankaltaiset rakennelmat osoittavat sen todennäköisesti olleen ns. zikkurrat, torni jota ulkopuolitse kiersi nousutaso eli ramppi. Siinä oli useita kerroksia sekä aivan ylimpänä temppeli. Se kohosi muita rakennuksia korkeammalle ja hallitsi kaupunkikuvaa.

Miten rakennustöiden kävi? Raamatun kertomus jatkaa: ”Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” – 1. Mooseksen kirja 11:9.

Koska rakentajat eivät enää pystyneet puhumaan toistensa kanssa, he jättivät työnsä ja alkoivat muuttaa eri suuntiin. Minne tahansa he menivätkin, he veivät mukanaan uskonnolliset vakaumuksensa, ajatuksensa, legendansa ja myyttinsä. Tuhansien vuosien paikallinen kehitys on saanut aikaan maailman uskonnoissa päällisin puolin nähtävät suuret eroavuudet. Mutta pinnan alla on niin päivänselviä samankaltaisuuksia, että ne vääjäämättömästi todistavat uskontojen olevan peräisin samasta lähteestä: Baabelista eli Babylonista.

Viitatessaan tähän väärän uskonnon yhteiseen alkulähteeseen eversti J. Garnier huomauttaa kirjassaan The Worship of the Dead: ”Ei pelkästään egyptiläisten, kaldealaisten, foinikialaisten, kreikkalaisten ja roomalaisten vaan myös hindujen, Kiinan ja Tiibetin buddhalaisten, goottien, anglosaksien, druidien, meksikolaisten ja perulaisten, Australian alkuasukkaitten ja jopa Etelämeren saarten villi-ihmisten on täytynyt saada uskonnolliset käsityksensä samasta lähteestä ja samasta keskuspaikasta. Me tapaamme kaikkialta mitä hätkähdyttävimpiä samankaltaisuuksia uskonnollisissa menoissa, seremonioissa, tavoissa, perinteissä ja heidän vastaavien jumaliensa ja jumalattariensa nimissä ja suhteissa.”

Joseph Campbell vahvistaa yllä olevan lausunnon kirjoittaessaan: ”Arkeologia ja kansatiede ovat viimeisen puolen vuosisadan aikana tehneet selväksi, että Vanhan maailman muinaiset kulttuurit – siis Egyptin, Mesopotamian, Kreetan ja Kreikan sekä Intian ja Kiinan kulttuurit – juonsivat juurensa samasta lähtökohdasta ja että tämä yhteinen alkuperä riittää selittämään niiden mytologisen ja rituaalisen rakenteen yhdenmukaisuuden.” – The Masks of God: Primitive Mythology.

Mikä on ollut tulos?

Raamattu ei ainoastaan kerro suuren hajaannuksen taustoja vaan on myös ennustanut hajaannuksen seurauksena babylonilaisen väärän uskonnon maailmanmahdin syntymisen. Sitä kuvaillaan voimakkaasti ja eloisasti ”suureksi portoksi – –, joka istuu paljojen vetten päällä, jonka kanssa maan kuninkaat syyllistyvät haureuteen – –. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ’Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti.’” (Ilmestys 17:1, 2, 5) Sen lisäksi että se käyttää suunnatonta vaikutusvaltaansa suuriin ihmisjoukkoihin, sen vaikutus ulottuu myös maan poliittisiin, sotilaallisiin ja kaupallisiin järjestelmiin.

Mihin se, että Suuri Babylon on jo pitkään vallinnut kansoja ja ihmisiä, on johtanut? Millaista hedelmää sen monet eri uskonnot ovat tuottaneet? Seuraavassa kirjoituksessa me tarkastelemme tätä.

[Kartta s. 6]

(Ks. painettu julkaisu)

Uskonnolliset käsitykset ja tavat levisivät Babylonista kaikkialle maailmaan

ITALIA

KREIKKA

BABYLON

EGYPTI

INTIA