Kuinka suuri uhka väestöräjähdys on?

MISTÄ vuosisatamme jälkipuoliskolla tapahtunut väestöräjähdys johtuu? Osaksi se selittyy kuolleisuuden vähentymisenä, mikä on ollut seurausta terveydenhoidon ja taloudellisten ja sosiaalisten olojen kohentumisesta kaikkialla maailmassa. Siispä lapsia kuolee vähemmän ja useammat ihmiset elävät kauemmin. Varsinkaan kehitysmaissa ei kuolleisuuden vähentymisestä huolimatta ole tapahtunut vastaavaa syntyneisyyden vähentymistä. Jos nyt emme ota lukuun sukupuolivietin ilmeistä vaikutusta, kysymme edelleen: miksi ihmiset hankkivat lapsia?

● Lapset tyydyttävät luontaisen vanhemmuuden tarpeen. Monet pariskunnat tuntevat avioliittonsa jäävän vaillinaiseksi, jolleivät he hanki lapsia. Lapset tyydyttävät toiseen kohdistettavan rakkauden ja rakastettuna olemisen psykologiset tarpeet.

● Eräät uskonnot kannustavat jäseniään hankkimaan suuria perheitä.

● Monissa maissa lapsista on vanhemmille taloudellista etua. Heistä tulee peltotyöläisiä. Vanhemmat luottavat usein siihen, että lapset ovat heidän vanhuuden turvansa.

● Lapsia pidetään vanhempien jatkeena. He säilyttävät perheen nimen ja kulttuuriperinnön tuleville sukupolville.

● Joissakin yhteisöissä lapset ja varsinkin pojat nostavat perhettä sosiaalisessa arvoasteikossa.

Useimmille ihmisille lasten hankkiminen on selvästikin vaiston ohjaama osa elämää.

Miksi voidaan puhua väestöräjähdyksestä?

”Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi.’” Aina tämän jumalallisen toimeksiannon esittämisestä lähtien ihmiset ovat lisääntyneet ja täyttäneet maata verkalleen. – 1. Mooseksen kirja 1:28.

Varhaisimmista ajoista saakka monet ovat pitäneet lapsia Jumalalta tulleena lahjana. Hedelmällisyys ja lisääntyminen tarjosivat perustan ihmisten hyvinvoinnille ja turvallisuudelle. Sen lisäksi että pojat ja tyttäret auttoivat maanviljelyksessä ja kotona, he myös puolustivat perheen laillisia etuja. (Psalmit 127:3–5) Naisen hedelmättömyyttä pidettiin usein häpeänä ja kärsimyksenä. – 1. Mooseksen kirja 30:1; 1. Samuelin kirja 1:4–11.

Inhimillinen edistys siis pohjautui menneisyydessä väestön kasvuun. Mutta nyt se on pahimpia ongelmia ja uhkana ihmiskunnan tulevaisuudelle. Väestötieteilijät kutsuvat väestönkasvun nykyistä nopeutta väestöräjähdykseksi.

Ongelman ydin on siinä tavassa, jolla väestö kasvaa. Se ei kasva kuten aritmeettisen sarjan luvut 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja niin edelleen vaan geometrisenä sarjana, kuten luvut 1, 2, 4, 8, 16, 32 ja niin edelleen.

Geometrisen sarjan mukaisessa kasvuvauhdissa piilee eräs vaara. Professori J. Forrester Massachusettsin teknisestä korkeakoulusta selittää: ”Geometrisen sarjan mukainen kasvu on salakavalaa ja harhaanjohtavaa. Systeemimuuttuja voi jatkua monien kaksinkertaistumisjaksojen läpi ilman että se näyttää kasvavan merkittävästi. Mutta sitten yhden tai kahden seuraavan kaksinkertaistumisjakson aikana – – se näyttää yhtäkkiä kasvavan valtavan suureksi.” Mikä vaikutus tällä sitten on maailman väestöön?

Siitä saakka kun ihmiset alkoivat asuttaa maapalloa, väestönkasvu oli pitkään hyvin hidasta – kunnes päästiin tälle vuosisadalle. Esimerkiksi Jeesuksen Kristuksen aikaan mennessä, jolloin ihmiskunnalla Raamatun mukaan oli takanaan jo 4000 vuoden historia, maailman väestö oli kasvanut noin 300 miljoonaksi.

Vasta 1800-luvun alkupuolella maapallon väkiluku rikkoi miljardin rajan. Mutta sen jälkeen alkoi vinha nousu. Vuonna 1930 eli noin sata vuotta myöhemmin väkiluku oli kaksinkertaistunut 2 miljardiksi. 3 miljardin virstanpylväs ohitettiin vuonna 1960, mihin kului siis enää 30 vuotta. Vielä hälyttävämpää oli se, että vuonna 1975, vain 15 vuotta myöhemmin, väkiluku oli kasvanut 4 miljardiksi. Ja nyt maailman väkiluvun arvioidaan olevan runsaat 4,6 miljardia. (Katso sivulla 8 olevaa taulukkoa.)

Mitä voisi tapahtua

Varovaiset laskelmat osoittavat, että 5 miljardin raja saavutetaan vuonna 1987. Ja ennen vuotta 2000 pienellä planeetallemme saattaisi asua yli 6 miljardia ihmistä.

Vuotuinen väestönkasvu on kuitenkin ollut 1950-luvulta lähtien keskimäärin 2 prosenttia. Nykyistä kasvuvauhtia väkiluku tulee kaksinkertaistumaan 35 vuodessa. Sen jälkeen lukumääräinen kasvu nopeutuisi asteittain, ja jatkuessaan se 2000-luvun lopussa saattaisi rikkoa kenties 50 miljardin rajan. Lopulta kaikki maailman maat ja mannut voisivat olla yhtä jättiläiskaupunkia.

Jos väestönkasvu voitaisiin vähentää 2 prosentista 1 prosenttiin, ratkeaisiko väestöongelma sillä? 1 prosentin kasvuvauhtia maailman väkiluvun kaksinkertaistumiseen kuluisi 35 vuoden sijasta 70 vuotta. Ongelma ei siis ratkeaisi. Se vain siirtyisi tuonnemmaksi.

Eräät väestötieteilijät ennustavat väkiluvun vakiintuvan vuoteen 2110 mennessä 15 miljardiksi (toisten mielestä 10,5 miljardiksi). He toivovat tähän päästävän paremmalla maailman väkiluvun säätelyllä. Tällaisella ennusteella on kuitenkin vain teoreettista arvoa. Asiaan liittyy monia mutkikkaita tekijöitä ja tilastotieteellisiä muuttujia.

Esimerkiksi pitkälle kehittyneissä maissa, kuten Yhdysvalloissa, kasvuprosentti on ollut pienempi kuin kehitysmaissa. Kuitenkin Yhdysvalloissa alkoi äskettäin uusi ”vauvasuhdanne”. Time-lehti (22.2.1982) kertoo:

”Yhdysvalloissa syntyneisyys on todellakin ollut suurempaa kuin vuosikymmeneen. Pudottuaan 14,5:een (lapseen 1000 asukasta kohden) syntyneisyys kasvoi 16,2:een vuonna 1980, ja tänä vuonna sen odotetaan kasvavan 17,1:een. Tällaisessa nousussa on kysymys muustakin kuin vain siitä, että väestötieteilijät voivat nyt piirtää taulukoihinsa uuden nousevan kärjen. Se antaa pahaenteisiä viitteitä.”

Mutta nämä viitteet eivät ole ”pahaenteisiä” yksistään Yhdysvaltain kannalta, sillä maailman väestöräjähdys on monenlaisten maailmanlaajuisten vaikutustensa takia todellinen uhka. Esimerkiksi millaisten vaikutusten?

Liikakansoituksen vaikutukset

Monet eläimillä tehdyt laboratoriokokeet osoittavat, että eläinkannan ollessa pieni sen lukumäärä kasvaa nopeasti. Mutta eläinten lukumäärän kasvaessa määräalueella yli tietyn rajan alkaa ilmetä epänormaalia käyttäytymistä. Lopulta eläinten sosiaalinen järjestys hajoaa.

Esimerkiksi tri John B. Calhounin norjalaisilla rotilla tekemät kokeet ovat valaisevia: vaikka rotilla oli riittävästi ravintoa ja niiden terveydestä huolehdittiin riittävästi, häkkien käydessä yhä ahtaammiksi eräät urokset muuttuivat aggressiivisemmiksi, jolloin esimerkiksi paritteluhalu kasvoi ylettömäksi, ja ne jopa söivät poikasia, kun taas toiset urokset muuttuivat täysin passiivisiksi ja vetäytyivät syrjään yhdyskunnasta. Naarasrottien joukossa lisääntyivät jyrkästi keskenmenot ja sellaiset tapaukset, joissa naaras kuoli itse tiineysaikanaan, eivätkä jotkut naaraat välittäneet imettää poikasiaan tai huolehtia niistä.

Tällainen eläinten sairaalloinen käyttäytyminen niiden lukumäärän kasvaessa määräalueella on saanut jotkut miettimään sitä, miten ihmiset käyttäytyisivät samankaltaisissa oloissa. Heidän mielestään liikakansoitetuilla alueilla esiintyisi enemmän mielisairautta, alkoholismia, narkomaniaa, rikollisuutta ja itsemurhia. Kaikkea tällaista onkin todettu eräillä asuntoalueilla, pakolaisleireillä, tehtaissa, luokkahuoneissa ja vastaavanlaisissa ahtaiksi käyneissä oloissa.

Kansainväliset ongelmat

Nykyään noin 75 prosenttia maailman väestöstä asuu kehitysmaissa. Noin 40 prosenttia elää äärimmäisessä köyhyydessä. Lisäksi syntyneisyys on korkeinta juuri kehitysmaissa.

Voimmeko odottaa köyhyydessä elävien ihmisten lukumäärän laskevan? Yhdistyneitten Kansakuntien väestörahaston mukaan emme. Se ennustaa, että noin 90 prosenttia maailman väestöstä elää vuonna 2110 maissa, jotka nykyään ovat kehitysmaita. Mitä tällainen enteilee?

Väestöräjähdyksen jatkuessa poliittiset ja taloudelliset paineet voivat kasvaa valtavasti monissa maissa. Kun väestön lisääntyminen jollain alueella saattaa sen nälänhädän partaalle, sillä on edessään nälkäkuolema tai sen on pakko joko muuttaa tai tunkeutua joidenkuiden toisten alueelle. Tällainen voisi johtaa poliittiseen epävakaisuuteen ja lisätä vallankumouksen, hyökkäyksen tai aseellisen yhteentörmäyksen vaaraa.

Uusi kansainvälinen muuttoaalto on jo vyörymässä köyhistä maista vauraampiin maihin. Tämä aiheuttaa kyseisten maiden hallituksille vakavia ongelmia. Satojen tuhansien vierasmaalaisten äskeinen karkotus Nigeriasta on valaiseva esimerkki. Voidaanko ihmisiä kuitenkaan syyttää maahanmuutosta heidän tietäessään, että toisissa maissa ei ole puutetta heiltä itseltään puuttuvista ravinnosta ja muista mahdollisuuksista?

Kerrotaan, että vauraissa teollisuusmaissa syntynyt ihminen kuluttaa elinaikanaan 20–40 kertaa niin paljon kuin Afrikassa, Aasiassa tai Latinalaisessa Amerikassa syntynyt ihminen. Tämä sekä hämmentää että ärsyttää monia köyhiä ihmisiä. He haluavat saada osansa kehittyneissä maissa näkyvästä vauraudesta. Näyttääkin siltä, että voimakkaita muuttoaaltoja tulee vyörymään vastaisuudessakin.

Eräs amerikkalainen asiantuntijaryhmä on tehnyt järkyttäviä johtopäätöksiä. Sen tuoreessa nykymaailman tilannetta käsittelevässä tutkimuksessa sanotaan: ”Jos maapallon väkiluvun, teollistumisen, ympäristön saastumisen, ravinnontuotannon ja luonnonvarojen riiston nykyinen kasvuvauhti muutoksitta jatkuu, kasvun rajat tällä planeetalla saavutetaan lähimmän sadan vuoden kuluessa. Todennäköisin seuraus on sekä väkiluvun että teollisuustuotannon äkillinen ja kontrolloimattomissa oleva romahdus.”

Oikoteitä ei ole

Ydinaseitten visaisen ongelman ratkaiseminen näyttää helpommalta kuin oikean ratkaisun löytäminen liikakansoitukseen. Molemminpuolisen tuhon pelko saattaa estää kansoja ryhtymästä ydinsotaan, mutta kuka voi estää ihmisiä hankkimasta lapsia?

Saisiko elintarvikepulan, asuntopulan tai talouskriisin pelko heidät uusiin aatoksiin? Nykyään väestönkasvu on voimakkainta maissa, joissa ravintoa on niukalti, asuntoja vähän, taloudellinen toiminta pysähdyksissä ja terveydenhoito surkean puutteellista.

Jotkut voivat ehdottaa paineen helpottamiseksi sitä, että vanhempien ihmisten ei annettaisi elää kovin vanhoiksi. Mutta kukapa lapsi ottaisi mielellään vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan hengen maailman väestötasapainon säilyttämiseksi?

Julkaisun Great Decisions 1973 toimittajat herättävät parannuskeinon etsijöille lisää kysymyksiä: ”Onko totta, että kasvun täytyy ennemmin tai myöhemmin loppua tällä äärellisellä planeetalla? – – Jos on, onko meillä poliittista tahtoa sellaisten kovien ratkaisujen esittelemiseen ja hyväksymiseen, joiden avulla tasapainotila saavutettaisiin? – – Jos henkiin jääminen on vaakalaudalla, voidaanko ratkaisut jättää yksityisten tehtäväksi? Jollei voida, onko maailmanhallitus todellinen ratkaisu?” – Kursivointi meidän.

Eräs Belgiassa ilmestyvän La Nouvelle Gazette -lehden pääkirjoitus, jossa tarkastellaan keinoja ydinsodan estämiseksi, tarjoaa myös johtolangan liikakansoituksen ongelman ratkaisemiseksi: ”Ainoa parannuskeino olisi se, että kukin maa luopuisi suuresta osasta itsemääräämisoikeuttaan – – maailmanhallituksen hyväksi.” – Kursivointi meidän.

Onko koko maapallolle valtansa ulottava maailmanhallitus todella mahdollinen? Kehen voitaisiin luottaa tällaisen hallituksen muodostajana ja sen menestyksekkäänä johtajana? Miten voimme olla varmat siitä, että se ratkaisisi väestöräjähdyksen ongelman oikeudenmukaisesti? Seuraava artikkeli vastaa näihin pakottavan tärkeisiin kysymyksiin.

[Kaavio s. 8]

(Ks. painettu julkaisu)

Maailman nykyinen väestönkasvu

[Kuva s. 5]

Lopulta kaikki maailman maat ja mannut voisivat olla yhtä jättiläiskaupunkia

[Kuva s. 6]

Liikakansoitus voi johtaa epänormaaliin käyttäytymiseen

[Kuva s. 7]

Väestöräjähdys pahentaa osaltaan nälänhätää