Onko todella olemassa väestökriisi?

”OLEMME sellaisessa historian vaiheessa, josta ei ole koskaan aikaisemmin edes uneksittu”, sanoo huomattava asiantuntija William F. Draper usein ennustetusta väestökriisistä. ”Se tulee nielaisemaan maailman.” – Science, 1.3.1974.

Mikä on sellaisten maailman väestötuhon synkkien ennustusten takana, joita yhä useammat asiantuntijat nykyään julistavat? Ovatko ne pelkästään hätäilijöitten äänekästä huutoa? Heidän synkkämielisiä ennustuksiaan on laajalti epäilty sillä perusteella, että he ovat jättäneet huomioon ottamatta torjuntakeinot. Lisäksi sanotaan, että ihmisen neuvokkuus on ennenkin auttanut selviytymään vaikeuksista.

Mutta väestönkasvun asiantuntijat väittävät, että tämä ongelma eroaa kaikesta, mitä ihmiskunta on aikaisemmin kohdannut. He sanovat sen olevan petollinen sen tavan tähden, jolla väestö kasvaa. Sen sijaan että kasvu tapahtuisi tasaisesti, se kiihtyy kiihtymistään, paisuen dramaattisesti, kunnes ympäristön asettamat rajat äkisti saavutetaan.

Miten väestö kasvaa

Tapahtumainkulkua voidaan valaista kertomuksella miehestä, joka suostui työskentelemään yhden pennin palkasta ensimmäisenä viikkona, jos hänen työn antajansa kaksinkertaistaisi hänen palkkansa viikko viikolta sen jälkeen, niin että hän saisi 2 penniä, 4 penniä, 8 penniä jne. Kolmen kuukauden kuluttua hänellä olisi vain noin 80 markkaa. Mutta kaksinkertaistaminen aiheuttaisi sen, että vaikka alku oli petollisen hidas, vuoden loppuun mennessä mies olisi ansainnut yli 45 biljoonaa markkaa, jos maailman rahavarat vain olisivat riittäneet!

Väestö kasvaa samalla tavalla, vaikka monet muutkin tekijät astuvat kuvaan mukaan. Vei tuhansia vuosia, ennen kuin maan väestö saavutti ensimmäisen miljardinsa, mikä tapahtui viime vuosisadan puolivälin tienoilla. Mutta tuon väestömäärän kaksinkertaistumiseen kului alle sata vuotta! Vain 30 vuodessa väestö kasvoi jälleen miljardilla, ja viidessätoista vuodessa eli vuoteen 1975 mennessä on syntynyt neljäs miljardi! Entä sitten viides miljardi? Asiantuntijat arvioivat sen tulevan kymmenessä vuodessa – mikä vaikuttaa lähes ihmeeltä – ellei tuho tule sitä ennen.

Tällä hetkellä maapallon väestön ”kaksinkertaistumisaika” on alle 35 vuotta, mutta tuo aika on lyhenemässä! The Encyclopædia Britannica -tietosanakirjan vuoden 1974 painos osoittaa, että joissakin maailman osissa on nykyään nuori väestö, ”jolla on sekä korkea syntyneisyys että alhainen kuolleisuus. Jos sellainen tilanne jatkuisi hyvin kauan, seurauksena olisi, että maan väestö kasvaisi 32000-kertaiseksi vain 500 vuodessa.” – 14. osa, s. 816.

Kuvittelehan! Siitä hetkestä lähtien, jolloin aloit lukea tätä kirjoitusta, maailman väkiluku on kasvanut jälleen yli 200 ihmisellä, noin 150 hengellä minuutissa. Vuorokaudessa voisi syntyä noin 200000 ihmisen kaupunki, joka kuukausi yli kuuden miljoonan asukkaan suurkaupunki tai joka vuosi Länsi-Saksan suuruinen valtio! Ajattelehan, miten suuri tehtävä on hankkia ruokaa, asunnot, vaatteet, koulutus ja työpaikat 78 miljoonalle ihmiselle yhdessä vuodessa!

Pystyykö maailma ottamaan heidät vastaan?

Maailman kyky näiden vaatimusten täyttämiseksi kasvaa, mutta ei niin nopeasti kuin väestö. Puutteen, jota maailma nykyään kokee, sanotaan todistavan, että ihmiskunta on jäämässä jälkeen kilpajuoksussa. Vain muutamassa lyhyessä vuodessa maailma on siirtynyt runsaudesta niukkuuteen niiden kasvavien vaatimusten tähden, jotka kohdistuvat maatalouteen, koulutukseen, asuntojen rakentamiseen ja muiden tarpeitten täyttämiseen. Vauraiden ”kehittyneiden maiden” ennen näkemätön inflaatio todistaa osaltaan tästä puutteesta.

Tilannetta pahentaa lisäksi se, että väestö kasvaa nykyään köyhissä ”kehitysmaissa” yli kaksi kertaa niin nopeasti kuin rikkaissa teollisuusmaissa. Koska köyhissä maissa on jo lähes kolme kertaa niin paljon ihmisiä kuin muualla, niiden osalle lankeaa suurin osa väestön kokonaiskasvusta. Lisäksi puolet maailman alle 20-vuotiaista asuu pääasiassa noissa maissa. Ajattele, mikä vastasyntyneitten ennätyssato niillä voikaan olla edessään!

Yhä useampien ihmisten täytyy saada osansa käytännöllisesti katsoen samoista rajallisista luonnonvaroista. Seurauksena on lisääntyvä eriarvoisuus. Tätä tapahtumasarjaa kutsutaan ”polarisaatioksi”, vastakohtien etääntymiseksi toisistaan yhä enemmän. Yksinkertaisemmin sanoen, ”rikkaat tulevat rikkaammiksi ja köyhät köyhemmiksi”. Harkitsehan seuraavaa:

● Kaikkien viime vuonna tuotettujen tavaroitten ja palvelujen kokonaisarvo eli bruttokansantuote oli 128 köyhässä maassa paljon vähemmän kuin 21 vauraassa maassa tapahtunut pelkkä lisäys.

● Maailman viljantuotannon täytyisi kasvaa kahdeksankertaiseksi, jotta muu maailma voisi syödä yhtä hyvin kuin pohjoisamerikkalaiset.

● Maailmassa on nykyään 100 miljoonaa luku- ja kirjoitustaidotonta enemmän kuin vuonna 1950.

● Alle kolmasosa maailman väestöstä kuluttaa yli yhdeksän kymmenesosaa maailman energiasta, kun taas yli kahden kolmasosan täytyy tulla toimeen jäljelle jäävillä 8 prosentilla.

Miten menestyksellisiä ponnistelut erojen tasoittamiseksi ovat olleet? Yhdysvaltain tieteidenedistämisliiton vuoden 1974 kokoukselle laaditussa raportissa todettiin, että kun alikehittyneet maat pyrkivät kohottamaan kansalaistensa koulutustasoa ja jakamaan varallisuuden uudelleen maareformin avulla, tuotanto tavallisesti laskee ja ne jäävät entistä pahemmin jälkeen kehittyneistä maista.

Seurauksena on, kuten Maailmanpankin johtaja Robert McNamara sanoo, että tämä planeetta on kuin laiva, jonka matkustajista neljäsosa on ”luksusluokassa” ja muut kolme neljäsosaa ”kansipaikoilla” alhaisimman luokan matkustajina. Hän sanoi, että se ei voi olla ”onnellinen laiva” sellaisten eriarvoisuuksien tähden. Sen sijaan siitä on tullut nälän, kurjuuden, taloudellisen kaaoksen ja poliittisen käymisen kasvualusta. Löytävätkö maailman johtajat ratkaisun? Jotkut asiantuntijat uskovat, että on jo liian myöhäistä.

Synkkiä ennusteita

Yhä useammat asiantuntijat uskovat, että kriisi on nopeasti saavuttamassa huippunsa. Jotkut jopa omaksuvat kohtaloon alistuvan asenteen ja näkevät ainoastaan ”kuolevuuden” ratkaisuksi syntyvyysongelmaan. Erään ennusteen mukaan, joka perustuu ”useimpien energian, maanviljelyksen, väestön ja maailmantalouden asiantuntijoitten” arvioon, ”miljardilla ihmisellä eli runsaalla neljänneksellä maailman väestöstä on edessään vararikko, yhteiskunnallinen luhistuminen ja joukkonälänhätä seuraavien kahdentoista kuukauden sisällä”. – Denver Post, 3.3.1974.

Osoittautuvatpa sellaiset ennusteet tosiksi tai eivät, heidän arviointiaan tukee murheellisella tavalla Intian kasvava levottomuus ravinnonpuutteen ja kohoavien hintojen takia ja Afrikan yhä riehuva nälänhätä. Eräs virkailija Bangladeshissa, missä 75-miljoonaisen väestön asukastiheys on kolme kertaa niin suuri kuin Intiassa, sanoo, että ”ellemme voi hillitä väestönkasvua täällä nopeasti, me emme voi hillitä mitään. Se liittyy kiinteästi koko olemassaoloomme, eloonjäämiseemme kansana.”

Yhteiskunnallisten käytöstapojen ilmoitetaan rappeutuneen pahasti Etelä-Aasiassa ja osissa latinalaista Amerikkaa. Uutiset kertovat ”odottamattomasta hamstrauksesta maanviljelijöitten keskuudessa” samoin kuin laajalle levinneestä mustanpörssinkaupasta. ”Kauppiaat huonontavat ruoka-aineita ennen näkemättömällä tavalla” saadakseen ne riittämään kauemmin, ja toisinaan he käyttävät myrkyllisiä väärennysaineita. Toinen uutinen sanoo: ”Nuorisojengit, jotka ovat aseistautuneet vuoden 1971 sodasta jääneillä aseilla, kiertelevät kaupungeissa ja maaseudulla Bangladeshissa ja syyllistyvät yhteiskunnanvastaisiin toimiin, joita herkkätunteiset bengalilaiset eivät ole aikaisemmin kokeneet.” Samaten ”joukkioina kiertelevät lapset, joista käytetään nimitystä ’abandonados’, kuljeskelevat nykyään joidenkin latinalaisen Amerikan kaupunkien kaduilla kuin . . . kulkukoiralaumat”.

Jotkut asiantuntijat uskovat, että Etelä-Aasian väestöongelmasta tulee luultavasti ”ennakkotapaus”. Eräs sanoo: ”Elämisen taso tällä seudulla on jo alkanut rappeutua, ja yhteiskuntajärjestys luhistuu. Eikä yksikään ihminen ole ollut kyllin viisas löytääkseen ratkaisun.”

Tämä ei varmastikaan johdu siitä, ettei olisi yritetty. Erilaisia ratkaisuja on kokeiltu ja kokeillaan parhaillaan. Mitä niille on tapahtumassa?

[Kaavio s. 4]

(Ks. painettu julkaisu)

VÄESTÖNKASVU VUODESTA 1600 ETEENPÄIN

MILJARDIA

1975 4

1960 3

1930 2

1850 1

1600 0.5

[Kuva s. 3]

7 synnytystä minuutissa: Bangladeshin suurin pitkäaikainen pulma

THE NEW YORK TIMES, February 1, 1974

Väestönkasvu on uhka

THE DAILY OKLAHOMAN, November 6, 1973

VÄESTÖN VÄHENTÄMINEN TAI TUHO

SUNDAY INDEPENDENT, October 21, 1973

Maapallolla on liian runsaasti erästä tuotetta: ihmisiä

LOS ANGELES TIMES, December 9, 1973

Seuraava kriisi: väestö ja luonnonvarat

THE NEW YORK TIMES, December 22, 1973