40-vuotias Gilead-koulu yhä täysissä voimissaan
VIISI VUOTTA. Alussa näytti siltä, ettei Gilead-koulu eläisi tätä vanhemmaksi. Rahaa oli vähän, ja koulun rehtoria askarrutti se, löytyisikö edes riittävästi halukkaita oppilaita. Tätä nykyä 6000:lla on ainutlaatuinen etu olla Gilead-koulun käyneitä. Millainen koulu se sitten on? Entä mistä se saa kiittää menestystään?
Gilead-koulu syntyi keskellä toisen maailmansodan melskeitä. Jehovan todistajia vainottiin katkerasti kaikkialla maailmassa. Vartiotorni-seuran haaratoimistoja oli suljettu monissa maissa. Vartiotorni-seuran silloinen presidentti J. F. Rutherford pelkäsi siksi, että Seuran Brooklynissa sijaitseva päätoimistokin tultaisiin sulkemaan. Niinpä hän vuonna 1941 huolehti siitä, että eräälle New Yorkin osavaltion pohjoisosassa sijaitsevalle maatilalle rakennettiin suuri tiilirakennus, johon päätoimiston henkilökunta voitaisiin majoittaa siinä tapauksessa, että pelätty sulkeminen toteutuisi. Rutherford antoi rakennukselle nimen Gilead (”todistusroukkio”), joka on saatu eräästä Raamatussa 1. Mooseksen kirjan 31:48, 49:ssä mainitusta paikannimestä. Tämän rakennuksen sisäänkäynnin yläpuolelle kaiverrettu nimi on osoittautunut profeetalliseksi.
John Booth asui silloin Gileadissa, ja hän muistelee: ”Meitä oli vain kolme, jotka oli määrätty asumaan siellä syyskuussa 1941. Minulle annettiin huone, jossa asuin sitten seuraavat 28 vuotta – – Mutta Nathan Knorrin tultua presidentiksi [vuonna 1942] muitakin maatilan henkilökuntaan kuuluvia muutti sinne.” Knorrin mielessä kuitenkin kangasteli rakennukselle ylevämpi käyttötarkoitus.
Seuran presidentti oli monien vuosien ajan palvellut Jehovan todistajien tärkeimpänä puhetorvena. Knorr kuitenkin halusi, että kaikki todistajat pystyisivät puhumaan totuutta suoraan toisille ihmisille. Niinpä hän osana valtavaa opetusohjelmaa hahmotteli koulun, joka valmentaisi hyvän uutisen julistajia ja lähettäisi heidät eri puolille maailmaa. Tällainen koulu sopisi erinomaisesti osaksi käytössä olleen Gilead-rakennuksen tiloihin. Knorr päätti sopivasti nimittää tämän koulun Gilead-kouluksi, sillä sen ansiosta koottaisiin lopulta roukkion kaltainen maailmanlaajuinen todistus.
Joulukuussa 1942 tärkeimmät pääsyvaatimukset täyttäville kokoajanpalvelijoille lähetettiin luottamuksellisia kyselylomakkeita. Ensimmäiselle kurssille valittiin sata oppilasta, ja heille ilmoitettiin, että koulu alkaisi jo muutaman päivän kuluttua. Heitä tuli pitkien matkojen takaa kaikkialta Yhdysvalloista henkilöautoilla, junilla ja linja-autoilla, ja he olivat kaikki paikalla koulun avajaisissa, jotka pidettiin 1. helmikuuta 1943.
Tämä koulu on ollut valtava menestys. Gilead-koulun käyneet lähetystyöntekijät ovat auttaneet vakiinnuttamaan kristillisyyden lujasti sellaisiin osiin maailmaa, joihin Raamatun sanoma ei ollut sitä ennen yltänyt. Anteliaitten lahjoitusten turvin koulu on voinut jatkaa toimintaansa kauemmin kuin nuo viisi vuotta ja myös kutsua oppilaita kaikkialta maailmasta. Tähän mennessä Gilead-koulussa on ollut oppilaita yli 50 maasta, ja heidät on määrätty palvelemaan yli sataan eri maahan.
Gilead-koulu nykyään
Päästäkseen läheisempään yhteyteen Seuran päätoimiston kanssa Gilead-koulu muutti Brooklyniin vuonna 1961. Koulun tärkeimpänä oppikirjana on Raamattu. Luentojen ja opetuskeskustelujen avulla oppilaat pääsevät nauttimaan luku luvulta tapahtuvasta Raamatun erittelystä. Toisilla luennoilla käsitellään Raamatun perusoppeja ja Raamatun historiaa. Oppilaat saavat myös tilaisuuden terävöittää opetustekniikkaansa osallistumalla saarnaamistyöhön.
Tältä viisi kuukautta kestävältä kurssilta valmistuneet panevat oppimansa erikoiseen käyttöön. Nathan Knorr selitti ensimmäisen kurssin päättäjäisissä: ”Teidän päätyönne on Valtakunnan evankeliumin saarnaaminen talosta taloon, niin kuin Jeesus ja apostolit tekivät.” Äskettäin päättyneen 74. kurssin 38 oppilasta aikovat tehdä juuri näin 16 maassa. Jeesuksen ennustamalla tavalla hyvää uutista levitetään parhaillaan ”maan ääriin asti”. – Apostolien teot 1:8.
Mikä on saanut nämä lähetystyöntekijät omaksumaan tällaisen elämäntavan? Muuan Aasiasta tullut oppilas kertoo eräästä kahdeksannen kurssin käyneestä lähetystyöntekijästä. Hän ”oli halukas uhmaamaan sääskiparvia ja rasittavaa kosteutta. – – Vielä vaikuttavampaa oli se, että hän pystyi esittämään asiansa sekä kiinaksi että malaijiksi, vaikka hän oli englantilainen. – – Hänen rauhallisuutensa ja luottavaisuutensa innostivat minua siten, että halusin tulla aikuisena lähetystyöntekijäksi.”
Samoin Felix Okpalefe kertoo, miten Gileadin 38. kurssilta valmistunut Peter Obarah auttoi häntä. Siihen aikaan Felix oli määrätty kokoajanpalvelijaksi sellaiseen osaan Nigeriaa, jossa elinolot olivat peräti surkeat. Niinpä hän sanoi Peterille: ”Minä kuolen, jos jään tänne!” Lähetystyöntekijä kuitenkin kehotti hartaasti Felixiä jäämään, ja hän jäi. Felix ei kuollut, vaan hän jopa rohkaistui tavoittelemaan vielä vaikeampaa tehtävää: lähetystyöntekijänä palvelemista!
Mutta tulevatko tämän Gilead-kurssin käyneet menestymään lähetystyöntekijöinä? Yhden viitteen tästä antaa heidän myönteinen suhtautumisensa siihen koulutukseen, jota he ovat saaneet. Eräs oppilas sanoi: ”On ollut valtava etu saada Gileadissa tällaista valmennusta. – – Se on vetänyt meidät lähemmäksi Jehovaa.” Toinen oppilas sanoi: ”Tämä on ollut onnellisista aikaa elämässämme.” Kolmas sanoi: ”Olemme olleet täällä imemässä itseemme Jehovan henkeä ja saamassa vahvistusta. Vaikka me opetammekin ihmisille ensin vain perustotuuksia, näemme nyt, miten tärkeää syvällinen henkilökohtainen tutkiminen on meille voiman antajana määräpaikoissamme.”
Vaikka Gilead-koulu on nyt 40-vuotias, niin vaatimattomasta alustaan huolimatta se menestyy yhä monilla paljon yli inhimillisten odotusten menevillä tavoilla. Se voi johtua vain Jehovan siunauksesta. 74. kurssin oppilaat voivat olla varmoja hänen tuestaan, oli heidän määräpaikkansa sitten missä tahansa. He tietenkin tekevät voitavansa saadakseen tehtävänsä suoritetuksi. Ovathan edelliset kurssilaiset olleet heille 40 vuoden aikana erinomaisia tiennäyttäjiä.
[Kuva s. 20]
Vartiotornin Raamattukoulu Gilead – 74. kurssi, maaliskuu 1983
Rivit on numeroitu alla olevassa luettelossa edestä taakse, ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.
1) Bailey, P., Guerreiro, F., Blankenship, R., Mumma, C., Larson, J., Agnew, C. 2) Briggs, A., Okpalefe, F., Anderson, C., Woolston, M., Jorge, B., Ascenção, L. 3) Underwood, S., Ward, B., Blankenship, L., Frisbee, G., Jorge, F., Petruzzi, G., Petit, M. 4) Ward, B., Ascenção, R., Mumma, jr, J., Woolston, jr, R., Blythe, P., Ashoff, M., Guerreiro, R., Nwogwugwu, G. 5) Frisbee, B., Ashoff, D., Anderson, G., Donna, K., Blythe, A., Underwood, D., Weller, A., Petit, C., Crespo, J.