”Mies luopukoon – –”

”ERÄÄNÄ päivänä poikamme tuli kotiin”, muistelee Tom, ”ja hänestä näki, että hänellä oli jotakin mielessä. Hän istuutui vaimoni ja minun seuraan ja sanoi: ’No niin, isä ja äiti. Olen tavannut tytön, jonka kanssa aion mennä naimisiin.’”

Jumala näki ennalta, että tällaisia tilanteita syntyisi, kun hän sanoi: ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Mooseksen kirja 2:24) Ymmärrä siksi, että lapsesi ”pesästälähtö” on eräänlainen väistämättömyys.

Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että lasten pitäisi lähteä kotoa ennen aikojaan. On kuitenkin niin kuin psalmista sanoi: ”Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat.” Ennemmin tai myöhemmin nuoli lähtee viinestä ja singahtaa kohti elämää. – Psalmit 127:4.

Ammutun nuolen tavoin aikuinen lapsesi itse asiassa irtoaa lähtönsä jälkeen sinun valvonnastasi. Kun poika avioituu, hänestä tulee oman huonekuntansa pää. Tyttäresi taas joutuu aviomiehensä vallan alaisuuteen. – Efesolaisille 5:21–28, 33.

Raamattu kuitenkin osoittaa, että sinun voi olla vaikea tottua siihen, että lapsesi ovat nyt irti sinun vallastasi. Esimerkiksi Jeesuksen äiti ilmeisesti ajatteli, että hänellä oli yhä jotain valtaa poikaansa – senkin jälkeen kun Jeesus oli kasvanut aikuiseksi ja hänet oli voideltu Messiaaksi! Eräissä hääjuhlissa Maria sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä” (Eli: ’Tee nyt jotakin asian hyväksi.’). Kuitenkin Jeesus lujasti mutta ystävällisesti muistutti häntä itsenäisyydestään – ja teki ensimmäisen ihmeensä. – Johannes 2:2–11.

Patriarkka Jaakobinkin oli vaikea päästää poikaansa menemään. Jaakobin rakas vaimo Raakel oli kuollut synnyttäessään pojan, jonka Jaakob nimitti Benjaminiksi. Voit kuvitella, miten kiintynyt hänen on täytynyt olla tähän poikaan! Kun Jaakobilta sitten pyydettiin, että hän päästäisi Benjaminin käymään Egyptissä, hän ei suostunut, ”sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokin onnettomuus”, ja piti hänet kotona. – 1. Mooseksen kirja 35:16–18; 42:4.

Vaikka onkin normaalia, että ihminen haluaa pitää kiinni lapsistaan, on kuitenkin viisasta hyväksyä heidän aikuisuutensa ja itsenäisyytensä.

”Etkö näe, miten sinä loukkaat minua”

Jotkut vanhemmat voivat kuitenkin sanoa vastahakoisuudessaan: ’Mutta täytyykö heidän lähteä niin kauas? Mikseivät he voi olla itsenäisiä ja silti asua meidän lähellämme?’

Lasten poislähtö voi tehdä kipeää. Raamattu sanoo esimerkiksi, että Rebekkaa pyydettiin matkustamaan melko kauas avioliittotarkoituksessa. Hänen äitinsä ja veljensä pyysivät hartaasti: ”Anna tytön [Rebekan] viipyä luonamme vielä joku aika, edes kymmenen päivää. Sitten saat lähteä.” Heidän oli todella vaikea päästää häntä lähtemään! Siitä huolimatta Rebekka sanoi: ”Tahdon [lähteä]”, vaikka se on voinut merkitä sitä, ettei hän enää nähnyt omaisiaan. – 1. Mooseksen kirja 24:55, 58.

Voi olla, että aikuisen lapsesi on esimerkiksi työnsaannin takia aiheellista muuttaa kauaskin. Kohtuuton vastaanpano voi olla tuhoisaa. Valaisemme tätä erään nuoren vaimon kokemuksilla: ”Olimme juuri menneet naimisiin, joten halusimme viettää paljon aikaa yhdessä. Mutta äiti ei ymmärtänyt tätä. Sen sijaan että hän olisi antanut meidän olla hieman rauhassa ja odottanut meidän tulevan käymään hänen luonaan, hän alkoi käydä alituiseen meidän luonamme.” Tilanne paheni entisestään, kun tämä aviopari aikoi muuttaa pois. Se johti täysiin vihollisuuksiin äidin ja tyttären välillä. ”Missä niin sanotaan, että tehtyäsi avioliittolupauksen sinun ei enää tarvitse kunnioittaa isääsi ja äitiäsi? Missä suhteessa minä olen pettänyt sinua äitinä?” tivasi äiti katkeroituneena. Mihin tällainen taistelu johti? Se rasitti voimakkaasti nuoren parin avioliittoa ja erotti äidin ja tyttären toisistaan. He eivät puhuneet toisilleen moneen kuukauteen! Ja niin läheisiä kuin he olivat olleet.

Kirjassa No Strings Attached todetaan: ”Jos reagoit lapsesi irtautumiseen heittäytymällä marttyyriksi (’Etkö näe, miten sinä loukkaat minua, huomaatko miten sinä loukkaat isääsi/äitiäsi, miten voit tehdä meille näin?’), niin todennäköisesti työnnät lapsesi entistä kauemmas itsestäsi.” – Kursivointi meidän.

Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojan isä tajusi tämän. Kun aikuinen poika halusi irtautua kodistaan, isä ei ruvennut moittimaan häntä tai uhkailemaan häntä sillä, että hänen kävisi nyt huonosti. Sen sijaan hän ystävällisesti antoi poikansa lähteä. Tällainen ymmärtäväinen asenne todennäköisesti vaikutti suuresti siihen, että poika palasi lopulta kotiin. Se, että annat aikuisen lapsesi irtautua, kokeilla siipiensä kantavuutta, voi siis olla avain hyvien välien säilymiseen hänen kanssaan. – Luukas 15:11–24; ks. myös Filippiläisille 2:4.

”Mitä hän oikein näkee tuossa tytössä?”

”Kaikki varmasti haluavat lastensa parasta ja ovat onnellisia, kun näkevät heidän löytäneen itselleen sopivan puolison”, sanoo Norma. Hänen miehensä Tom jatkaa: ”Olen suoraan sanoen sitä mieltä, että käytettyämme tyttäremme kasvattamiseen niin paljon aikaa kuin me käytimme emme olisi halunneet antaa häntä sitten ensimmäiselle vastaan tulevalle ihmiselle.” Joka tapauksessa lapset joskus aiheuttavat vanhemmilleen puolisonvalinnallaan katkeran pettymyksen. Miten sinä suhtautuisit tällaiseen tilanteeseen? – Vrt. 1. Mooseksen kirjan 26:34, 35:een.

Eikö sinun olisi parasta pyrkiä kaikin keinoin siihen, että voit liittää hänet uutena jäsenenä perheeseesi? Eräitten tutkimusten mukaan vanhempien hyväksymys voi vaikuttaa ratkaisevasti avioliiton säilymiseen.a On totta, että lapsesi puolisonvalinta voi hämmästyttää tai jopa hämmentää sinua. Silti avioliitto on Jumalan silmissä kunniallinen. – Heprealaisille 13:4.

Älä ala ’siivilöidä hyttysiä’ äläkä anna vävysi tai miniäsi puutteitten kasvaa itsessäsi pakkomielteeksi vaan yritä olla asiallinen. Katsele tuota miestä tai naista lapsesi silmin. Varmasti tällä ihmisellä on hyviäkin puolia! Muista, että oma poikasi tai tyttäresi on kaikkea muuta kuin täydellinen. Eräs lapsensa puolisonvalintaa epäillyt isä myönsi: ”Nöyryydestä on apua. Muistin eräänä päivänä, että minun vanhempani olivat olleet kovasti omaa avioliittoani vastaan, ja miten väärässä he olivatkaan olleet.”

Se, että jompikumpi vanhemmista ei pidä lapsen puolisosta, voi johtua pikemminkin mustasukkaisuudesta – lapsen rakkauden menetyksen pelosta – kuin tosiasioista. Mustasukkaisuus voi kuitenkin pilata hyvät välit. (Sananlaskut 14:30) Älä siksi ole kylmäkiskoinen tällaista uutta poikaa tai tytärtä kohtaan. Tutustu häneen. Varo arvostelemasta häntä epäoikeudenmukaisesti, keksimästä kiistakysymyksiä tai ärhentelemästä joidenkin sinulle mieleisten menettelytapojen puolesta. Anna hieman periksi, ja ”mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha”. – Roomalaisille 12:18.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 4]

Merkitseekö lapsenne lähtö sitten sitä, että te ette enää ole vanhempia?

[Kuva s. 5]

’Halusimme viettää paljon aikaa yhdessä. Mutta sen sijaan että äiti olisi antanut meidän olla hieman rauhassa, hän alkoi käydä alituiseen meidän luonamme’

[Kuva s. 6]

Vanhemmat eivät aina hyväksy lapsensa valitsemaa puolisoa