Sokerin käyttö nykyään
TUNNISTATKO minut? Tiedemiesystäväni tuntevat minut nimellä C12 H22 O11. Minulla on aina ollut vaikutusvaltaa siitä saakka kun ensi kerran astuin maailmannäyttämölle. Olen ollut monesti historiassa ja monissa osissa maailmaa kultaakin arvokkaampaa ja harvinaisempaa. Muistan, että kun Kiinan keisarilla oli kerran verosaatavia eräiltä intialaisilta ruhtinailta, hän vaati, että tuo vero maksettaisiin ennemmin minulla kuin kullalla.
Minusta on aiheutunut kuninkaitten palatseissa ja suurissa senaatinsaleissa kautta maailman kiivaita väittelyjä. Ei ole mikään ilo sanoa, että miljoonia ihmisiä on kirjaimellisesti orjuutettu ja miljoonia on kuollut vuokseni.
Nykyään minusta kiistellään jälleen kovasti. Jotkut sanovat, että minut pitäisi kieltää kaikkialla ainiaaksi. Toisten mielestä olen puhdistettu, makea ja tarpeellinen tuote enkä lainkaan sellainen rikollinen, jollaiseksi minua syytetään.
Tunnistatko minut nyt? Olen lusikallinen sokeria, jonka äiti ennen vanhaan kääri pieneen kangaslappuseen lapselle tutiksi päästäkseen tekemään rauhassa kotitöitään. Olen lusikallinen sokeria, jolla ulostuspillerisi on päällystetty ja jolla muutoin karvaat nestemäiset lääkkeesi on maustettu. Minua on kosmeettisissa aineissa, joilla kaunistat kasvojasi, ja tekokumeissa ja muoveissa, jotka kirjaimellisesti ympäröivät sinua. Olen auttanut kenkiisi tarvitun nahan käsittelyssä. Ne jotka tupakoivat, polttavat tupakan mukana minuakin. Värjätessäsi vaatteitasi olen mukana väriaineissa. Jos kuolet ja jäännöksesi haudataan muoviarkussa, et pääse minusta silloinkaan eroon. Kuulun elämääsi kirjaimellisesti kehdosta hautaan.
Kaiken tämän ja monen muun syyn lisäksi suuri suosioni perustuu ennen muuta seikkaan, jota ei ole vielä mainittu: siihen että pystyn tyydyttämään kyltymätöntä makeannälkääsi. Surkuhupaista tässä onkin se, että vastustajani kääntävät hyvät puoleni haittapuolikseni. He väittävät, että minua on kaikessa ja kaikkialla. Jos kiistäisin tämän, on selvää etten piittaisi tosiasioista. Minähän olen ensimmäisenä sanomassa, että kun minua käytetään, niin useimmiten minua käytetään väärin.
On järkevää sanoa, että lusikallinen sokeria saa lääkkeen menemään helpommin kurkusta alas. Mutta onko järkevää, että lusikallisella sokeria myös ketsuppi tai piparjuurikastike tai pikkelssi tai salaattikastikkeet menevät paremmin alas? Tai leipä tai vihannessäilykkeet tai – niin uskomattomalta kuin se tuntuukin – suola, mainitakseni vielä muutamia? Tarvitsevatko suolakeksit sokeria? Eikö sinua hämmästytä, että jopa marinoidussa kalasäilykkeessä voi olla enemmän sokeria tarjoiluannosta kohden kuin kakunviipaleessa?
Miksi minun pitäisi olla huomattavana aineosana ruoka-aineissa, joilta et ensinkään odota makeutta? Jos mielesi tekee makeaa, luultavasti saisit makeannälkäsi tyydytetyksi kahvileivällä. Mutta mitä mieltä on siinä, että voisit yhtä hyvin tyydyttää makeannälkäsi suolakeksillä, joka sisältää 12 prosenttia sokeria? Suklaalevy jonka syöt, voi hyvinkin sisältää 50 prosenttia sokeria. Mutta hyvää arvostelukykyäsi voi ehkä järkyttää se tieto, että eräät korppujauhopitoiset kanakuorrutukset sisältävät saman verran sokeria.
En ole mikään nero, mutta ilman nerojen apuakin voidaan osoittaa, että lähes kaikenlaisten elintarvikkeitten valmistajien ja jalostajien maustamisperiaatteena näyttää olevan, että lusikallinen sokeria saa heidän tuotteensa menemään liukkaasti kurkusta alas, riippumatta siitä tarvitaanko minua vai ei. Pidän sitä itseni väärinkäyttönä. Näin myös arvostelijani saavat lisää vettä myllyihinsä.
Ajattelehan, että maailma käytti minua viime vuonna arviolta runsaat 92 miljoonaa tonnia. Amerikkalaiset ja monet muut käyttävät minua (puhdistettuna) noin 35 kiloa vuodessa henkeä kohden, ja tavallinen aikuinen vajaat puolitoista kiloa viikossa. Kuitenkin 75 prosenttia tästä kulutuksesta on sellaista, että se ei ole sinun hallinnassasi. Todellisuudessa vain pieni osa siitä on peräisin sokeriastiastasi. Tosiasiat osoittavat ihmisten ostavan minua vähemmän, mutta silti he käyttävät minua yhä enemmän. Vaikka siis ruokalistan suunnitteleminen sellaiseksi, että minä olen siitä täysin poissa, ei olekaan mahdotonta, se on hyvin vaikeata.
Mahdollisesti useimmat tuntevat minut vain sellaisena kuin olen heidän sokeriastioissaan – valkoisena ja puhdistettuna. Tässä muodossa minut tunnetaan sakkaroosina, joka on 99,9-prosenttisesti puhdasta ja jota myydään joko kide- tai tomusokerina. Jos näet elintarvikkeitten tuoteselosteissa sanan ”sokeri” tai ”sakkaroosi”, se ei vielä kerro koko totuutta. Kannattaa katsoa, käyttävätkö tuoteselosteet minusta myös sellaisia nimityksiä kuin fruktoosi (hedelmäsokeri), laktoosi (maitosokeri), maltoosi (mallassokeri), glukoosi, tärkkelyssiirappi, dekstroosi ja vaahterasokeri. Raakasokeria ei saa käyttää Yhdysvalloissa, jollei siitä ole poistettu hyönteisten osia, hometta, bakteereja ja muita vieraita aineksia. Tämän jälkeen sitä voidaan myydä niin sanottuna turbinado-asteisena sokerina. Vaikka se onkin tummaa, sitä ei pidä sotkea fariinisokeriin, joka yleensä on vain valkoista puhdistettua sokeria, johon on sekoitettu melassia.
Kun nyt tähän vuoden 1982 keskimäärin 35 kiloksi arvioituun puhdistetun sokerin kulutukseen lisätään 20 kiloa valintamyymälöitten hyllyiltä ostetuista elintarvikkeista saatuja tärkkelyspohjaisia makeutusaineita (koska ne ovat halvempia, elintarviketeollisuus on alkanut käyttää niitä yhä enemmän), nousee sokerin henkeä kohden laskettu kulutus entistä huimempiin korkeuksiin.
Jos nyt alkuunkaan tunnet minua, tiedät, että olen tärkkelysten lailla myös hiilihydraatti, josta ruumiisi saa energiaa, lämpöä ja edelleen polttoainetta liikkumista varten. Jos syöt enemmän hiilihydraatteja kuin elimistösi pystyy kuluttamaan, muuttuu ylimäärä rasvaksi.
Kun siis elimistösi todella tarvitsee polttoainetta ja energiaa, niin mitä vikaa on sokerin syömisessä? Ongelma on siinä, että toisin kuin muut hiilihydraattien lähteet minä en sisällä valkuaisaineita, kivennäisiä enkä vitamiineja – en minkäänlaisia ravintoaineita paitsi puhdasta energiaa eli jouleja. Ja niitä minussa onkin runsaasti: 60 kilokaloria eli 250 kilojoulea yhdessä ruokalusikallisessa. Ravintotieteilijät nimittävät minua ”tyhjiksi kaloreiksi”. Toisaalta jos sokerin asemesta käytät muita runsaasti hiilihydraatteja sisältäviä ruoka-aineita, kuten kokojyvätuotteita, papuja, vihanneksia ja hedelmiä, saat niistä sekä hyödyllistä energiaa että monenlaisia ravintoaineita.
Kuluttajia opastava Consumer Reports -lehti todella nolasi minut vuoden 1978 maaliskuun numerossaan. Minun on kuitenkin pakko yhtyä sen esittämiin ajatuksiin: ”Sokeri ei ehdottomasti tyydytä mitään sellaista ravinnontarvetta, jota ei voitaisi tyydyttää muilla ravitsevammilla ruoka-aineilla, kuten hedelmillä ja vihanneksilla. Sokeria ei tarvita edes niin sanottuun nopeaan energiatankkaukseen, kun aamulla lähdetään pelaamaan tennistä, hiihtämään tai tekemään jotain vastaavaa.” Elimistössäsi jo valmiina oleva energiavarasto kyllä tyydyttää kaikki tuollaiset tarpeet.
Vielä turmiollisempaa on se, että minua syödään ennen ateriaa esimerkiksi makeispatukoina, täytekakunviipaleina ja leivoksina, joissa on paljon sokeria, ja että ne vielä mahdollisesti huuhdotaan kurkusta alas pullollisella (0,35 litraa) Coca-Colaa, joka jo itsessään sisältää yhdeksisen ruokalusikallista sokeria. Nämä tyhjät kalorit ovat tyydyttäneet ruokahalusi, ja aterialla sitten työnnät sivuun hyödyllisiä ruoka-aineita. Huomaat painosi kasvavan, mutta et huomaa olevasi yksipuolisesti ravittu.
Vaikka minua syytetäänkin monenlaisista pahoista vaikutuksista, joista monet ovat kiistanalaisia, niin kaikki asiantuntijat näyttävät olevan yhtä mieltä yhdestä asiasta: siitä että minä aiheutan hammasmätää, varsinkin lapsille. Nekin sokerintuottajien ja sokeritehtaitten järjestöt, joiden tehtävänä on edistää minun käyttöäni, ovat tässä suhteessa samaa mieltä. Ongelmana on hammaslääkäreitten mukaan se, että suusi luonnolliset bakteerit tekevät sokerista paksua, hyytelömäistä ainetta, joka tarttuu lujasti hampaisiisi. Se nopeuttaa bakteeriplakin muodostumista, joka muiden happojen ohella hyökkää hampaitten kimppuun altistaen ne hammasmädälle.
Asiantuntijat kuitenkin sanovat, ettei hampaittesi reikiintyminen riipu syömäsi sokerin määrästä vaan siitä, missä muodossa sokeri syödään. Jos esimerkiksi syöt makeispatukan, joka sisältää 10 prosenttia sokeria, voit vahingoittaa sillä hampaitasi enemmän kuin soodajuomalla, jonka sokeripitoisuus on 25 prosenttia. Syykin on selvä: makeinen tarttuu hampaisiisi altistaen ne pitemmäksi aikaa happohyökkäykselle, kun sitä vastoin soodaveden sisältämä sokeri huuhtoutuu pois. Mutta älä vielä huokaise helpotuksesta. Jos nimittäin juot paljon virvoitusjuomia, sinun täytyy muistaa tämä: Tiedemiesten mukaan useampi pullollinen virvoitusjuomia päivässä voi vaurioittaa hampaitasi enemmän kuin yksi toffeekaramelli viikossa. Lisäksi colajuomat ja monet muut virvoitusjuomat usein sisältävät hampaille vaarallisia happoja.
Ja te lapset, olkaa tarkkana, sillä nyt tulemme sellaiseen asiaan, jota vanhempanne ovat ehkä koettaneet iskostaa teihin: Harjatkaa hampaanne kunnolla ja säännöllisesti, varsinkin syötyänne makeisia. Vielä tähdellisempää tämä on, jos olette syöneet sokeroituja ruokia ennen nukkumaanmenoa. Mitä kauemmin saan olla hampaittenne välissä, sitä suurempi on hammasmädän ja reikiintymisen vaara.
On olemassa eräs toivo, joka ei välttämättä tarjoa patenttiratkaisua: Äskettäin tehtyjen alustavien havaintojen mukaan, joista New York Times kertoi 16. joulukuuta 1980, cheddarjuusto voi jopa torjua hammasmätää. ”Mielestämme havainto on pätevä ja asiaa on tutkittava edelleen, mutta silti kysymyksessä on vasta alustava havainto”, sanoi karies (hammasmätä) -tutkimuksen johtaja tri William H. Bowen Yhdysvaltain kansallisesta hammastutkimusinstituutista.
Ensin eräs englantilainen tiedemies oli havainnut cheddarjuuston vähentävän hammasmädän syntymistä ihmisen hampaisiin. Hänen amerikkalaiset virkaveljensä saivat siitä aiheen syöttää rotille samanlaista juustoa. Tri Bowen kertoo, että tulokset olivat yhtäpitäviä ”sillä ehdolla, että eläimet söivät juustonsa heti sen jälkeen, kun ne olivat syöneet sokeria, jonka tiedetään aiheuttavan hammasmätää”. New York Times jatkaa: ”Sitä, miksi juustolla on tällainen vaikutus, ei tiedetä.”
Huonoja uutisia tulee kaikkialta
Koska kerron tässä omaa tarinaani, minun täytyy esittää se sellaisena kuin se on, vaikka se asettaakin minut hyvin huonoon valoon. Mutta teille jotka pidätte minusta, minulla on muitakin huonoja uutisia. Seuraava uutinen ei säästä myöskään pahinta kilpailijaani suolaa: Näyttää olevan yleisesti tunnettua, että suola – tai sen liikakäyttö – osaltaan vaikuttaa verenpainetta kohottavasti. Nyt eräs tuore raportti kertoo, että sokeri ja suola yhdessä voivat lisätä tätä vaaraa.
Louisianan valtionyliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkijat kertoivat panneensa hämähäkkiapinoita kolmelle erilaiselle ruokavaliolle. Yksi niistä oli normaali laboratorioapinoille suunniteltu ruokavalio. Toinen ruokavalio oli samanlainen kuin ensimmäinen, paitsi että apinat saivat nyt enemmän suolaa. Kolmas oli samanlainen kuin toinen, ja se sisälsi saman verran suolaa mutta enemmän sokeria. Kokeen lokakuussa 1980 uutisoinut Science Digest -lehti kertoi sen tuloksista näin:
”Kaikki eläimet testattiin huolellisesti kolmiviikkoisen ’perusjakson’ aikana, minkä jälkeen ne jaettiin kolmeen ryhmään; kukin ryhmä pantiin kahdeksaksi viikoksi yhdelle kolmesta ruokavaliosta. Odotusten mukaisesti verenpaine kohosi eläimillä, jotka olivat saaneet enemmän suolaa. Mutta, kuten tutkimusryhmä kertoi American Journal of Clinical Nutrition -lehdelle, niillä apinoilla, joille oli syötetty enemmän suolaa ja sokeria, verenpaine oli kohonnut huomattavasti enemmän.”
Edellä mainittujen seikkojen lisäksi, joista kyllä olen yhtä mieltä, minua syytetään myös monien muitten sairauksien aiheuttamisesta, mutta siitä ei ole pitäviä todisteita. Kiistat tulevat epäilemättä jatkumaan, kunnes ne lopulta rauhoittuvat tavalla tai toisella.
Sillä välin sinun pitäisi syödä kohtuullisesti ja monipuolisesti ruoka-aineita ja samoin käyttää sokeria kohtuullisesti. Minkä tahansa liikakäyttö voi sairastuttaa sinut ja tuoda mukanaan monenlaisia pulmia. Järkevästi käytettynä minullakin on sijani päivittäisessä ruokavaliossasi.
Muista myös, että Suuri Jumala, Jehova, joka on luonut minut, johdatti israelilaiset Luvattuun maahan joka vuoti ”maitoa ja mettä” eli hunajaa, joka myös on sokeria. Se jo osoittaa, etten voi olla täysin paha. Ja kun kaikki arvolliset istuvat ”oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla” paratiisimaassa, silloin minäkin olen mukana kuvassa: makeissa viinirypäleissä ja kypsissä viikunoissa! – Miika 4:4.
[Huomioteksti s. 10]
Minusta kiistellään jälleen kovasti. Jotkut sanovat, että minut pitäisi kieltää kaikkialla ainiaaksi. Toisten mielestä olen puhdistettu, makea ja tarpeellinen tuote enkä lainkaan sellainen rikollinen, jollaiseksi minua syytetään
[Huomioteksti s. 10]
Minähän olen ensimmäisenä sanomassa, että kun minua käytetään, niin useimmiten minua käytetään väärin
[Huomioteksti s. 11]
Eikö sinua hämmästytä, että jopa marinoidussa kalasäilykkeessä voi olla enemmän sokeria tarjoiluannosta kohden kuin kakunviipaleessa?
[Huomioteksti s. 12]
Peittääkseen tuotteittensa korkean sokeripitoisuuden elintarviketeollisuus käyttää minusta tuoteselosteissaan monia erilaisia nimiä
[Kaavio s. 9]
(Ks. painettu julkaisu)
SOKERIPITOISUUKSIA PROSENTTEINA
Tropic-appelsiinimarmeladi 50 %
Dronningholm-mansikkahillo 55 %
Fazerin suklaakääretorttu 35 %
Valion mansikkajogurtti 13 %
Valion vaniljajäätelö 18 %
Fazerin Taloussuklaa 50 %
Fazerin Sininen -suklaa 35 %
Cola Cola 9 %
Hartwallin Jaffa 9 %
Kellogg’s-maissihiutaleet 11 %
Kellogg’s-riisimurot 12 %
Kellogg’s-mysli 13 %
Heinz-ketsuppi 29 %
Turun sinappi (mieto) 21 %
Saarioisten ranskal. salaattikastike 7 %
Felix-salaattikastike 10 %
Kallen mätitahna 12 %
Ahti-perhesilli 17 %
Pitoisuuslukuihin sisältyy myös tuotteen luonnostaan sisältämä sokeri, esimerkiksi maitosokeri.