Kehitysoppi ja uskonkiihko
ENGLANTILAINEN kolumnisti Christopher Booker suhtautuu puolueettomasti luomisesta ja kehitysopista eli evoluutiosta käytävään kiistelyyn. Äskettäin hän eritteli sitä ”kiihkoa”, jota hän on havainnut kummallakin puolella. ”Kreationistit kieltävät kiihkeästi koko evoluution olemassaolon”, hän kirjoitti lontoolaisen Daily Telegraph -lehden ”lauantaipalstallaan”. Niinpä hän päätteli, että ajatteleva ihminen voisi ”kääntyä tieteellisen maailman puoleen saadakseen vakuuttavamman, järkevästi perustellun selityksen – mutta löytääkin sieltä jokaisen ’evolutionistisen’ asenteen takaa samanlaista kiihkoa, eikä monia näistä asenteista voida mitenkään sovittaa yhteen”.
”Ongelma on siinä, että kaikesta molekyylibiologian tutkimisen avulla hankkimastaan hienostuneisuudesta huolimatta darwinistinen ’luonnonvalinta’ on pelkkä teoria”, Booker sanoi, ”ja sitä paitsi teoriana se on täynnä mitä suurimpia reikiä ja kysymysmerkkejä.”
Booker mainitsi ongelmista esimerkiksi ”evoluutiotikkailla tapahtuneet ’hyppäykset’ kuten silmän ilmaantumisen, tai kaikki ne tekijät, jotka erottavat linnut kaikista muista luomuksista”. Hän totesi, että tuoreimpaankin teoriaan, jonka mukaan eristyksissä olleitten ryhmien keskuudessa olisi tapahtunut suhteellisen suuria kehityshyppäyksiä, täytyy sisällyttää ”jonkinlainen välivaihe, jossa eläimen vastuksena olisi ollut kömpelö kalvo: ei kuitenkaan vielä niin kehittynyt, että sen avulla olisi voinut lentää, mutta samalla niin suuresti eläimen aiempaa notkeutta heikentävä . . . että se olisi pikemminkin haitannut kuin edistänyt elossa säilymistä”. Sen jälkeen tämä kolumnisti esitti syytöksen:
”Puhdasoppisemmilta darwinisteilta ei ainoastaan jää ’näkemättä’ tällaisten kysymysten tärkeys; on paljastavaa, että he yksinkertaisesti turvautuvat entistä kiihkeämmin pelkkiin dogmaattisiin väitteisiin ja pakenevat jälleen yhden tai kahden kuuluisan tyyppiesimerkkinsä turviin . . . jotka näyttävät vahvistavan heitä heidän lohduttavassa uskossaan, samalla kun ne jättävät kaikki todella kiintoisat kysymykset täysin vastausta vaille.
”Avainsanana on ’usko’. Kun kohtuullisen ennakkoluuloton ihminen tekee havaintoja darwinisteista, kaikista heidän muunnoksistaan ja lahkoistaan, niin mikään ei ole hänelle ilmeisempää kuin se, että he elämän alkuperää ja evoluutiota koskevine kertomuksineen ovat viime kädessä yhtä paljon pelkän uskon ja vahvistamattomien käsitysten varassa kuin ’kreationistitkin’, joita he niin kiihkeästi ivaavat.
”Heidän ’myyttinsä’ on siinä, että he voivat nähdä koko elämän arvoituksen sokeitten, mekaanisten voimien tuotteena, voimien joilla ei ole ohjaavaa ’mieltä’ eikä ’tarkoitusta’ – ja että me siksi voimme nauttia paikastamme tämän tapahtumasarjan riemukkaana lopputuloksena tarvitsematta ajatella, että ’olisimme siitä kiitollisuudenvelassa kenellekään’. Tämä voi olla lohduttavaa, mutta nämä käsitykset eivät ole millään tavalla ’tieteellisiä’ sanan ahtaimmassa merkityksessä.”
[Kuva s. 15]
Kehitysoppi on tosiasia!