Tosi uskonto – rauhaa edistävä voima

Uskonto – rauhaa vai sotaa edistävä voima?

EIVÄT ainoastaan Raamatun sanat kannusta rauhaan. Se on voimakas rauhaa edistävä voima niiden elämässä, jotka noudattavat sen opetuksia.

Varhaiskristityt eivät ainoastaan puhuneet rauhasta, vaan he olivat myös tunnettuja lujasta puolueettomasta asenteestaan sotapalvelukseen ja poliittisiin asioihin ja siitä, että heitä sen vuoksi kohdeltiin huonosti. ”Uuden testamentin aikakauden lopusta noin 170-luvulle jKr. ei ole mitään todisteita siitä, että kristittyjä olisi ollut armeijassa”, kirjoittaa historioitsija Roland Bainton Yalen yliopistosta. ”On aivan selvästi mahdotonta puhua siitä, että ennen noin vuotta 174 jKr. olisi ollut kristittyjä sotilaita”, lisää Guy Franklin Herschberger.

Entä meidän aikanamme? Onko Raamattu edelleen rauhaa edistävä voima niiden elämässä, jotka kokosydämisesti noudattavat sen opetuksia?

Paul Johnson on kirjoittanut kirjan kirkkojen toiminnasta natsi-Saksassa toisen maailmansodan aikana, ja siinä hän sanoo: ”Rohkeimpia olivat Jehovan todistajat, jotka julistivat suoran oppiensa mukaisen vastarinnan alusta alkaen ja kärsivät sen mukaisesti. . . . Monet tuomittiin kuolemaan, koska he kieltäytyivät sotapalveluksesta . . .; tai he päätyivät Dachauhun tai mielisairaaloihin. Kolmasosa tapettiin suoranaisesti; 97 prosenttia kärsi jonkinlaisesta vainosta.” – A History of Christianity.

Äskettäin muuan johtava sanomalehti kirjoitti eräässä Etelä-Amerikan maassa näin: ”Useilta tuhansilta Jehovan todistajilta on riistetty uskonnonvapaus tässä maassa siksi, että heidän uskontonsa ei salli heidän tervehtiä lippua, laulaa kansallishymniä tai kantaa aseita. Sen johdosta Jehovan todistajia on pidätetty, ja he ovat valittaneet, että heitä on piesty ja että heidän lapsiaan on erotettu kouluista ja näiltä on evätty opetus.”

Viime vuoden huhtikuussa Arkansas Gazette julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin Fort Chaffeehen Arkansasiin Yhdysvaltoihin sijoitetuista Kuuban pakolaisista. Siinä kerrottiin, mitä eräs pakolainen vastasi, kun häneltä kysyttiin, miksi Jehovan todistajia kohdeltiin Kuubassa kuin hylkiöitä: ”En tunne Kuubasta yhtäkään Jehovan todistaa, joka olisi palvellut armeijassa. . . . Samaa ei voida sanoa mistään muusta Kuuban uskonnosta.” Hän sanoi myös, että syynä todistajien suuriin vaikeuksiin oli ”heidän puolueeton asenteensa”.

Rauhaan pyrkimisestä on hyötyä

Mitä heidän ”puolueeton asenteensa” on saanut aikaan? Jotkut voivat ajatella, että se on aiheuttanut heille vain vaikeuksia. Kuitenkin he ovat saaneet myös tunnustusta ja kiitosta lujasta asenteestaan Raamatun periaatteitten suhteen. Seuraavassa muutama esimerkki:

Luettuaan erään selonteon natsien keskitysleireissä olleista Jehovan todistajista eräs Sachsenhausenin leireillä hengissä säilynyt rabbiini kirjoitti: ”Tieto siitä, että leireillä oli miehiä ja naisia [Jehovan todistajia], jotka mieluummin kuolivat kuin uhrasivat sisimmän uskonsa ja syvän vakaumuksensa, pysyy iäti mielessä yhtenä elämäni todella innostavista ja jalostavista kokemuksista.”

London Times julkaisi kirjeen, jossa tri Bryan Wilson Oxfordin yliopistosta kertoi Zambiassa ja muissa Afrikan maissa asuvien Jehovan todistajien puolueettomasta asenteesta. Hän sanoi muiden muassa: ”Jehovan todistajat ovat Afrikan maitten rehdeimpiä ja ahkerimpia kansalaisia. Jos ne arvot, joita he kannattavat ja joiden mukaan he elävät niin johdonmukaisesti, leviäisivät laajemmalle Afrikassa, jotkin Afrikan maitten pahimmista yhteiskunnallisista ongelmista vähenisivät tuntuvasti.”

Edelleen Arkansas Gazette -lehti sanoi Fort Chaffeessa olleista Kuuban todistajapakolaisista: ”Heidät sijoitettiin ensimmäisinä uusiin koteihin siksi, että heidän amerikkalaiset ’veljensä ja sisarensa’ – Jehovan todistaja -toverinsa – etsivät heidät käsiinsä. . . . Kun todistajat kutsuvat hengellisiä tovereitaan missä tahansa maassa ’veljiksi ja sisariksi’, he todella tarkoittavat sitä.”

Panemalla luottamuksensa Jumalan valtakuntaan Jehovan todistajat ovat osoituksena siitä, että Raamattuun perustuva tosi uskonto on väkevä rauhaa edistävä voima silloin, kun sitä noudatetaan johdonmukaisesti.

[Huomioteksti s. 8]

”Meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia.” – 2. Korinttolaisille 10:4