Lukijoitten kirjeitä
YKSINHUOLTAJAPERHEET
Näyttää siltä kuin viime aikoina olisi ollut runsaasti artikkeleita, joissa ”rummutetaan” hajonneitten perheitten surkuteltavaa kohtaloa. Kaikki nämä artikkelit voivat olla tosia, mutta miltä viattomista uhreista niiden perusteella tuntuu? Minusta tuntuu siltä kuin joku sanoisi lakkaamatta: ”Olet menettänyt puolisosi; se koskee sinuun. Sinä ja lapsesi olette tuomitut murehtimaan.” Miksi meitä täytyy kaiken aikaa muistuttaa siitä, miten onnettomia me olemme, miten onnettomia lapsemme ovat ja miten huonosti meillä menee?
Nimetön
Kiitos teille jälleen uudesta yksinhuoltajia käsittelevästä artikkelista ”Vain sinä ja minä, äiti”. Joskus yksinhuoltajana oleminen voi olla todella melkoista kamppailua, mutta kun saan lukea artikkelin, jossa tarkastellaan minun asemaani, se auttaa minua olemaan tasapainoinen. Pyydän hartaasti: lisää tällaisia artikkeleita.
Eräs yksinhuoltaja
Kirjoitan teille tämän kirjeen kyyneleet silmissä. Olen juuri lukenut artikkelin ”Vain sinä ja minä, äiti”, ja olen saanut monia vastauksia rukouksiini.
Nimetön, Oregon (USA)
RAISKAUS
Minun on pakko kiittää teitä [raiskausaiheisista artikkeleista]. Olen työssä erään kauppakadun varrella sijaitsevassa tavaratalossa, ja neljä viikkoa sitten työpäiväni päätyttyä kello 19.30 menin lähistölle pysäköidyn autoni luo ja hyppäsin nopeasti sisään. Kuin tyhjästä paikalle ilmaantui mies, joka veti autoni oven auki uhaten tappaa minut, jollen menisi takaistuimelle. Minun ei tarvinnut pysähtyä miettimään, mitä tekisin. Aloin kirkua kovalla äänellä ja kynsiä hänen päätään, ja kun hän sanoi, että hän tappaisi minut, huusin: ”Etkä tapa.” Sen hän ainakin tiesi, ettei se olisi helppoa. Neuvosta, jonka mukaan ei saa antaa pelotella itseään, oli valtavasti apua. Onneksi hän pakeni, ja minä lukitsin oven ja ajoin kotiin.
M. M., Texas (USA)
Pidin kovasti tuosta numerosta, sillä minut on raiskattu kuusivuotiaana, ja uskokaa minua: en koskaan unohda sitä. Olen nyt 14-vuotias. Ne teidän antamanne neuvot, joiden avulla me voimme suojella itseämme, olivat mielestäni erinomaisia. Minusta oli tärkeätä että tuossa numerossa korostettiin sitä, että suurimmassa osassa tapauksista syyllisiä ovat sukulaiset, kuten oli minunkin tapauksessani.
T. O., Brasilia