Nuoret, eristäydyttekö te?

Oletko mieluummin ihmisten kanssa vai erossa heistä?

Musiikkikappaleen alussa kitaraosa kohoaa hillittömänä korkealle. Tasaiset bassosävelet väreilevät lattian poikki luokseni. Laulaja haluaa viettää vapaata elämää, riidoitta. Tiedän hänen tunteensa. Tunnen itsekin samalla tavalla. Kaikki on hyvin, kun olen kuuntelemassa levyjäni. On aivan kuin muusikot ymmärtäisivät minua ja minä ymmärtäisin heitä.

Äiti ja isä ovat erilaisia – he eivät tiedä mitä ajattelen. Samoin on koulun laita – opettajat puhuvat koko ajan. He eivät koskaan kuuntele meitä. He kaikki hämmästyisivät, jos tietäisivät, mitä minä todellisuudessa ajattelen.

Jokainen päivä on siis samanlainen. Tulen koulusta suoraan kotiin.

”Hei, kultaseni!”

”Hei, äiti.”

”Mitä opit tänään?”

”En mitään.”

No, selvittiinhän siitäkin. Nyt ylös portaita, kaksi askelmaa kerrallaan, huoneeseeni jossa musiikkini odottaa. Suljen oven. Tämä on minun maailmani. Täällä vietän suurimman osan ajastani kuunnellen levyjäni ja ajatellen ja tuntien samalla tavalla kuin laulajat ja muusikot. Joskus me kaikki innostumme tavattomasti maailman muuttamisesta, ja toisinaan me masennumme siitä, miten toivottomalta kaikki näyttää.

Me katsomme ulos maailmaan sellaisena kuin se todellisuudessa on, mutta maailma ei kurkista katsomaan, miten meillä oikeastaan menee. Se sanoo meitä lapsiksi, mutta sisäisesti tunnemme olevamme ikävuosiamme vanhempia. Epäoikeudenmukaisuus, vapaus, rakkaus, aikamme paine, ympäristönsuojelu – niistä me välitämme. Mutta koska aikuiset eivät suhtaudu meihin vakavasti, me vaihdamme ajatuksia omalla tavallamme omassa maailmassamme.

Oletko nuori, joka ajattelee jotenkin vastaavasti? Kuohuvatko tunteesi ja voimakkaat ajatukset sisässäsi? Oletko pettynyt, koska aikuiset ovat mielestäsi vähän kiinnostuneita todellisista tunteistasi? Miten se on saanut sinut toimimaan? Koska olet ehkä tuntenut itsesi hämmentyneeksi, olet vetäytynyt eroon aikuisista elämässäsi ja vietät monia tunteja yksin musiikkisi ja kenties jonkun läheisen ystävän kanssa. Mistä luulet johtuvan, että monien aikuisten ja nuorten on kovin vaikea puhua keskenään siitä mitä he todella ajattelevat?

Kasvaminen ruumiillisesti ja muutenkin

Sinä olet muuttumassa. Et ole enää lapsi. Ruumiisi on kohta lopullisessa muodossaan kypsänä miehenä tai naisena. Voi näyttää siltä, että pituutesi lisääntyi monta senttiä yhdessä yössä. Ruumiisi alkoi karvoittua, ja sinä kehityit yhtäkkiä sukupuolisesti. Valtavat ruumiilliset muutokset ovat yllättäneet sinut.

Tässä nopean ruumiillisen kehityksen vaiheessa toinen vanhemmistasi tai joku muu sinulle läheinen aikuinen on voinut kertoa sinulle elämän tosiasioista. Niiden selville saannista oli apua. Sinun tarvitsi tietää, että se kaikki oli normaalia ja ettet ole ainoa, jolle tapahtuu niin.

Mutta niin huomattavia kuin nämä ulkoiset muutokset ovatkin, sinussa on tapahtumassa yhtä suuria tai suurempia muutoksia, jotka vaikuttavat sinuun ihmisenä. Aloit suunnilleen samaan aikaan kypsyä myös tunneperäisesti. Tällainen kasvu on aivan yhtä todellista ja usein aivan yhtä nopeaa, mutta se tapahtuu pinnan alla, jonne toiset eivät voi nähdä.

Vaikka ihmiset voivat huomata ulkoisen kasvusi ja mainita sen avoimesti, niin todellisuudessa se mitä tapahtuu sisässäsi, tekee sinusta erilaisen ihmisen. Jotta toiset tuntisivat sinut edelleen hyvin sinun kasvaessasi, heidän on käytettävä aikaa kanssasi puhumiseen, ja sinun on oltava avoin heidän kanssaan. Ihmiset eivät useinkaan kiinnitä asianmukaista huomiota nuoren ihmisen sisäiseen kehitykseen.

Tunneperäiset muutokset

Tässä elämän vaiheessa nuorten sydämistä pulppuaa kokonaisena virtana uusia, syvällisiä kiinnostuksen kohteita ja asioita, joita he harvoin ajattelivat lapsena: elämän tarkoitus ja päämäärä, kysymyksiä tulevaisuuden suhteen, kiinnostus toiseen sukupuoleen, voimakas rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden taju ja myötätunto niitä kohtaan, joita riistetään maailmassa. Kuohuvatko tällaiset kysymykset sisässäsi?

Oletko tajunnut, että nämä kysymykset alkavat valjeta monille paljolti samalla tavalla heidän teinivuosinaan? Se on totta. Ne ovat hyvin henkilökohtaisia sinulle, mutta monet muut suunnilleen sinun ikäisesi tuntevat sisässään aivan samaa kuin sinä. Tämä tunteiden herääminen on aivan yhtä yleismaailmallista kuin murrosiän ruumiilliset muutokset. Olitko ajatellut tätä? Vai piditkö näitä uusia tuntemuksia ikiomina?

Katsohan, tuntuuko tämä sinusta järkevältä:

Nuoren miehen ensimmäinen parranajo ei ole mikään satunnainen toimenpide. Koska hän todennäköisesti pitää sitä yhtenä elämänsä käännekohtana, hän syventyy siihen perusteellisesti. Se on hänestä jännittävää. Mutta koska tämä tapahtuma on hyvin tärkeä hänelle, olisiko hänen sopivaa ajatella, ettei kellään muulla ole koskaan ollut tai voisi koskaan olla täsmälleen samanlaisia sisäisiä tuntemuksia kuin hänellä? Jokainen partansa jolloinkin ajanut mies ajoi sen joskus ensi kerran, vai mitä? Ja jonakin päivänä kaikki pikkuveljetkin ajavat ensi kerran partansa. Se on epäilemättä erikoinen hetki jokaiselle, mutta tuskin mikään uusi tai erilainen kokemus miespuoliselle. Voitko soveltaa tätä kuvausta siihen, miten nuori voisi suhtautua realistisesti omaan tunneperäiseen kehitykseensä?

Kun pysähdyt ajattelemaan, niin eikö ole täysin järkevää, että me ihmiset yleensä läpäisemme samat kasvun perusvaiheet edistyessämme lapsuudesta aikuisuuteen? Tunteemme nuoruusvuosinamme voivat olla hyvin henkilökohtaisia ja yksityisiä, mutta ne eivät ole ainutlaatuisia meille; ne ovat vain osa ihmisen kemiaa tänä elämän kautena.

Tekeekö tunneperäinen kasvu sinusta aikuisen?

Tunteesi ovat nyt siis siirtyneet nopeasti aikuisia kiinnostaviin asioihin. Merkitseekö se sitä, että olet täysin kypsä? Aikuisten olisi hyvä myöntää edistymisesi ja arvostaa sitä, mutta pitäisikö sinun odottaa heidän nyt pitävän sinua täysin aikuisena ja tasaveroisena joka tavalla?

Todellisuudessa sinulla on yhä hyvin vähän elämänkokemusta. Vaikka alatkin tuntea samalla tavalla kuin aikuiset, et osaa aina ajatella niin kuin aikuinen. Koska et ole elänyt yhtä kauan, sinulla ei ole ollut aikaa taustatietojen hankkimiseen monista elämän mutkista.

Aina ei ole oleva näin. Itse asiassa tässä elämäsi luvussa on vain muutama sivu. Elämässä hankkimasi kokemukset ja niiden myötä tuleva viisaus saavat kiinni tunteiden varhaisen nopean kasvuvaiheen ja jopa ohittavat sen – aivan niin kuin kilpikonna lopulta voitti jäniksen. Mutta siihen saakka sinun on hyvä tajuta, miten voimakkaasti tämä tunteiden herääminen voi vaikuttaa sinuun.

Tunteet ja ajatustenvaihdon vaikeus

Nuorella ihmisellä tunteet alkavat nopeasti ohjata häntä eri asioissa. Hän ratkaisee mieluummin asian tunteellaan kuin miettii sitä loppuun saakka. Nuoret ovat usein nopeita haluamaan muutoksia. Koska he eivät tunne kaikkia asiaan liittyviä mutkikkaita tekijöitä, heillä voi olla taipumus omata liikaa yksinkertaistettu näkemys. Tämä ei tarkoita sitä, että jokainen nuori voitaisiin sijoittaa suoraan tähän ryhmään, mutta se on taipumus, joka voidaan yleisesti panna merkille. Nuorilla riittää ehkä vain vähän kärsivällisyyttä sellaisissa menettelytavoissa, jotka heidän mielestään ovat hitaita tai vanhentuneita, ja he voivat helposti ärtyä.

Tällainen ajattelu voi johtaa siihen, että he eivät kunnioita vanhempia, opettajia ja muita aikuisia niin kuin heitä pitäisi kunnioittaa. Sen jälkeen he vetäytyvät todellisesta maailmasta heille mieluisampaan maailmaan – unelmamaailmaan. Jos olet nuori, näetkö mitä menetät toimiessasi näin? Jos juuri siinä vaiheessa, jolloin olet valmis aloittamaan elämänviisauden hankkimisen, eristäydyt niistä, joilla on viisautta ja jotka ovat päteviä auttamaan sinua, niin mitä hyötyä siitä olisi sinulle?

Sitä paitsi vanhempasi eivät ole vain päteviä auttamaan sinua; he haluavat auttaa sinua. He rakastavat sinua aivan niin kuin he ovat aina rakastaneet. He eivät ole muuttuneet; sinä olet muuttunut. Heillä ei ole mitään halua eristäytyä sinusta. Vanhempasiko sinut karkottivat kuuntelemaan levyjä makuuhuoneeseesi suljettujen ovien taakse, vai halusitko itse eristäytyä?

Tule jälleen toisten joukkoon

Ajateltuasi asiaa voit ehkä nähdä, että sinun ja kotiväkesi välille on syntynyt pieni muuri. Ei niin, että kukaan teistä olisi tarkoittanut sitä, mutta niin vain kävi. Miten voisit poistaa sen? Todellisuudessa sen ei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa. Se ei ole samaa kuin jos koettaisit tehdä rauhan jonkin vihollisen kanssa.

Rupea juttelemaan toisen vanhempasi, kenties isäsi, kanssa. Kerro hänelle mitä teet koulussa. Kysy hänen mielipidettään jostakin ja kerro sitten hänelle, mitä itse ajattelet siitä. Tai osoita kiinnostusta siihen, minkä tiedät olevan tärkeää hänelle. Tehkää jotakin yhdessä. Pyydä häntä auttamaan sinua jonkin valmiiksi saattamisessa tai tarjoudu auttamaan häntä jossakin hänen työssään. Mene vanhempiesi luo elämää koskevine kysymyksinesi.

Et kenties aina ole yhtä mieltä vanhempiesi tekemistä ratkaisuista, mutta muista, että olet sellaisessa elämänvaiheessa, jolloin pystyt kyllä hyvin tuntemaan kaikenlaista, mutta kokemuksesi ovat vähäiset. He olivat sinun kengissäsi jonkin aikaa sitten, mutta nyt he ovat edistyneet pitkälle siitä, mitä sinä olet tuntenut tai tehnyt. Toivottavasti he voivat auttaa sinua kasvamaan viisaaksi ja neuvoa sinua hyvin, samalla kun kehität hyvää henkilökohtaista arvostelukykyä. Muistatko seuraavan sananlaskun: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut”? Koeta vaeltaa lähellä vanhempiasi ja katso, auttaako se sinua niin, ettet reagoi kohtuuttoman voimakkaasti tunneperäisiin tuskiisi ja haluihisi. – Sananl. 13:20.

Näinä kriittisinä aikoina kaikki vanhemmat eivät todellisuudessa välitä lapsistaan. Toivomme sinun vanhempiesi välittävän sinusta ja olevan iloisia siitä, että heillä on sinut. Voit ehkä olla se sytyttävä voima, joka auttaa heitä edelleen olemaan kiinnostuneita elämästä. Voit yhä vallan hyvin nauttia musiikistasi, mutta älä anna sen saada sinua vetäytymään eroon vanhempiesi miellyttävästä seurasta.

Ne yhtiöt, jotka nykyään äänittävät ja tuottavat musiikkia, ovat hyvin selvillä nuorten herkkyydestä. Ne tietävät, millaisia lauluja mainostaa voidakseen saada puoleensa sinun huomiosi ja toivon mukaan rahasi. Älä anna heidän ohjailla itseäsi tällä tavalla. Ole oma itsesi. Tiedä, mihin vedät rajan. Älä eristäydy. Raamattu sanoo: ”Eristäytyvä etsii omia itsekkäitä pyyteitään; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” – Sananl. 18:1, UM.

Jos sinulle on tullut tavaksi pysytellä erossa vanhemmistasi, mikset koettaisi vaihtaa nyt suuntaa ja olla tekemisissä heidän kanssaan? Kokeile edes. Katso, pidätkö enemmän sellaisesta elämästä. Kun sinun seuraavan kerran tekee mieli hiipiä pois makuuhuoneeseesi ja levyjesi luo, niin pysytelle sen sijaan vanhempiesi seurassa ja ole mukana siinä mitä he tekevät. Myötävaikuta ryhmän hyväksi. Saisitko iloa sen tekemisestä? Olisivatko vanhempasi iloisia? Kenties te kaikki olisitte iloisia. Jos olet ollut eristäytyjä, he luultavasti olisivat iloisia saadessaan sinut takaisin joukkoonsa.