Kun korvan puolustusmekanismi pettää

KORVISSAMME on luontainen puolustusmekanismi, jolla ne suojautuvat pitempään jatkuvaa voimakasta melua vastaan. Välikorvassa on kaksi pienen pientä lihasta, jotka supistuvat refleksimäisesti silloin kun korvaan saapuu voimakkaita ääniä, jotka vahingoittaisivat sisäkorvaa ja johtaisivat kuulon menetykseen.

Toinen näistä lihaksista supistuu tärykalvon värähtelyjen vähentämiseksi, kun melu ylittää tietyn tason. Toinen lihas pienentää jalustimen liikkeitä välikorvassa, mikä vuorostaan vähentää sen sisäkorvan nesteeseen siirtämien värähtelyjen voimakkuutta. Tämän on määrä suojella siellä sijaitsevan Cortin elimen arkoja rakenteita. Tässä elimessä värähdykset muuttuvat sähköimpulsseiksi, jotka siirtyvät kuulohermoa pitkin aivojen kuuloalueelle.

Mutta jos liian voimakas melu jatkuu liian pitkään, se johtaa yhä useampien sisäkorvan solujen vähittäiseen kuolemaan. Nämä solut eivät uusiudu, mikä johtaa kuulon pysyvään menetykseen. Kun korva kärsii tällaisesta kerran toisensa jälkeen, se vaurioituu yhä pahemmin uhrin tajuamatta, mitä on tapahtumassa. Puheen värähtelyluku on enimmäkseen 300–3000 värähdystä sekunnissa, mutta useimmiten melun aiheuttama kuulon menetys alkaa 4000 värähtelystä sekunnissa. Koska se ylittää puheen värähtelyalueen, kuulokyky heikkenee uhrin tietämättä sitä.

Liian voimakkaan melun vaikuttaessa jatkuvasti korvaan kuulijan kyky kuulla ihmisen puhetta kärsii. Uhri alkaa sen jälkeen valittaa, että kaikki mumisevat. Hän pyytää ihmisiä toistamaan sanomansa. Hänelle valkenee liian myöhään se, että hänen kuulon heikkenemisensä on vakavaa.

Tutkimusten mukaan yli 5 miljoonalla alle 18-vuotiaalla amerikkalaisella on pysyviä kuulovaikeuksia. Eräs yliopisto ilmoitti, että 60 prosentilla yli 4000 tutkitusta uudesta opiskelijasta oli kuulovammaisuutta. Eräs koe, jossa verrattiin amerikkalaisten ja afrikkalaisten heimoasukkaiden kuulokykyä, osoitti, että meluttomammassa ympäristössä elävillä heimoasukkailla oli parempi kuulo.

Tiedemiehet mittaavat ääntä desibeleinä. Kuiskaus synnyttää noin 30 ja normaali keskustelu 60 desibeliä. Kaupunkiliikenne, työpaikan melu, sähkökäyttöiset kodinkoneet ja lentokentät kehittävät melua 70–170 desibeliä. Ihminen voi sietää vain 70 desibeliä 24 tuntia vaurioitta. ”Vain yksi tunti 90 desibelin melussa voi kuluttaa ihmisen kaiken melunsietokyvyn”, sanoi eräs insinööri. Toinen alan asiantuntija väittää, että painavat korvasuojaimet yhdessä korvatulppien kanssa tarjoavat parhaan suojan.

Eräs tutkija testasi alkoholin vaikutuksia kuulokykyyn meluisissa ympäristöissä. Huomattiin, että korvalihakset, jotka supistuvat voimakkaan melun vaimentamiseksi, eivät reagoi yhtä nopeasti koehenkilön nautittua alkoholia. Sitä paitsi hän sietää enemmän kovaa melua ja sen johdosta kärsii pahempia kuulovaurioita kuin sellainen, joka on raitis. Myös rauhoitteet rentouttavat näitä korvaa suojaavia lihaksia ja häiritsevät niiden refleksejä melun vaikuttaessa niihin.

Eräs korvavaivoja hoitava lääkäri sanoi: ”Haluaisin nähdä 30 vuoden kuluttua ne lapset, jotka käyvät monissa rockkonserteissa.”

Mutta silloin on liian myöhäistä.

”Raamatussa avainsana sille tavalle, millä Jumala herättää vastakaikua ihmisissä, on pikemminkin ’kuuleminen’ kuin ’näkeminen’ . . . Mysteeriuskonnoissa voimakkain uskonnollinen kokemus oli jumalan ’näkeminen’; mutta Raamatussa, jossa uskonnollinen perusasenne on kuuliaisuus Jumalan sanalle, paino on hänen äänensä ’kuulemisella’. Israelin uskonnon tärkein kaava alkaa tyypillisesti: ’Kuule, Israel.’ ’Joka on Jumalasta’, ei ole mystikko joka on nähnyt näyn, vaan sellainen joka ’kuuntelee Jumalan sanoja’ (Joh. 8:47).” – ”The Interpreter’s Dictionary of the Bible”, 2. osa, s. 1.