Oletko koskaan miettinyt:

Onko sopivaa puhua toisille uskonnosta?

USKONTO on nykyään etusivun uutisia. Paavi Johannes Paavalin matkat, teologiset erimielisyydet Euroopassa, islamin nousu ja päivittäisen huomion keskipisteenä olevat Iranin ajatollahit pääsevät kaikki säännöllisesti otsikoihin. Siksi monet ihmiset – myös ne, jotka aiemmin karttoivat aihetta – puhuvat nykyään uskonnosta.

TÄYTYYKÖ USKONNOSTA PUHUMISEN JOHTAA AINA VÄITTELYYN?

Ei sen pitäisi johtaa. Sen tulisi auttaa ihmisiä ymmärtämään, miksi toiset ajattelevat ja toimivat niin kuin he ajattelevat ja toimivat. Eritoten tämä pitää paikkansa keskusteltaessa Raamatusta, koska se kannustaa meitä rakastamaan lähimmäisiämme.

Etkö olekin yhtä mieltä siitä, että naapureitten tarvitsisi paremmin ymmärtää toisiaan? On johdonmukaista, että ihmiset puhuvat henkilökohtaisesti keskenään voidakseen oppia tuntemaan toisensa. Mutta se ei ole aina helppoa varsinkaan kun on kysymys uskonnosta.

Esimerkiksi monia aasialaisia on viime aikoina muuttanut Intiasta, Pakistanista ja Itä-Afrikan maista Englantiin. Luonnollisesti he toivat mukanaan värikkäät kulttuurinsa ynnä uskontonsa. Kristityn ei ole helppoa olla kanssakäymisissä tämän gudžaratia puhuvan lähes puolimiljoonaisen väestön kanssa! Helpointa olisi olla välittämättä näistä ihmisistä. Useimmat Englannin kirkkokunnista eivät välitä heistä. Ne ovat täysin tyytyväisiä pelkkään rinnakkaiseloon.

Toisaalta monet Jehovan todistajista ovat ryhtyneet opiskelemaan uusien naapureittensa kieltä voidakseen puhua heille uskosta Jumalaan. On mielenkiintoista, että sanomalehti ”Garavi Gujarat” sanoi jonkin aikaa sitten: ”Ja nyt raamatullisia esitelmiä pidetään gudžaratiksi” säännöllisesti Jehovan todistajien toimesta. Se on synnyttänyt monia ystävyyssuhteita kasvaneen lämmön ja osoitetun ymmärtämyksen ansiosta. Onko tällaisesta sananvaihdosta muutakin hyötyä kuin se, että ymmärrät paremmin naapureitasi? Toisin sanoen . . .

ONKO TÄLLAISESTA KESKUSTELUISTA TODELLISTA HYÖTYÄ?

On, sillä kaikki niihin osallistuvat voivat lisätä tietojaan uskonnosta ja sen merkityksestä nykyajan elämässä. Vaikka uskonto onkin henkilökohtainen asia, niin seuraava Raamatun viisas sananlasku pitää paikkansa: ”Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.” – Sananl. 27:17.

Kukaan ei tunne täydellisesti hengellisiä asioita. ’Ihminen voi hioa toistansa’, aivan kuten sananlasku sanoo. Uskontoa koskevat ystävälliset keskustelut voivat antaa mielenylennystä sekä tarjota mielekkäitä vastauksia tärkeisiin kysymyksiin. ”Nykyään jokaisella ihmisellä on sisällään syviä kysymyksiä”, sanoo eräs nuori tyttö, joka valittaa: ”Vastauksia ei löydy uskonnosta ja kirkosta. Vaikka minulla on uskoa, kirkosta puuttuu jotakin.”

Monet ovat samaa mieltä. He uskovat yhä Jumalaan, mutta ovat turhautuneet koettaessaan kirkosta saada vastauksia syvällisiin kysymyksiin. Esimerkiksi: Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Miksi Jumala on sallinut pahuutta? Tekeekö hän koskaan mitään sille? Mikä on elämän tarkoitus? Miten voin pitää perheeni koossa? Useimmat kirkot eivät ole antaneet ihmisille tyydyttäviä vastauksia. Sen johdosta monet ovat lopettaneet vähitellen kirkossa käynnin. Mutta se tuo meidät toisen ajatuksia herättävän kysymyksen eteen:

ONKO KÄYTÄVÄ KIRKOSSA VOIDAKSEEN KESKUSTELLA USKONNOSTA?

Kristillisyyden Perustajan esimerkki antaa kieltävän vastauksen. Yksi Jeesuksen saarnaamistoiminnan epätavallinen piirre oli se, ettei hän tarvinnut erikoista rakennusta, jossa hän olisi puhunut ihmisten kanssa uskonnosta. Hän oli onnellinen puhuessaan Jumalasta missä tahansa ja milloin tahansa: kukkulanrinteellä, torilla, merenrannalla tai vain kävellessään pölyisellä tiellä. Ne olivat luonnollisia puitteita, ja siksi ihmiset tunsivat olonsa vapaaksi puhuessaan hänen kanssaan.

Jeesus kävi ihmisten luona heidän kodeissaan puhumassa uskonnosta. Raamattu paljastaakin hänen esittäneen jotkin syvällisimmistä opetuksistaan yksityiskodeissa. Hän sanoi erityisesti opetuslapsilleen: ”Mihin kaupunkiin tai kylään menettekin, etsikää, kuka siinä on arvollinen, ja majailkaa siellä, kunnes lähdette. Kun menette taloon, tervehtikää talonväkeä, ja jos talo sen ansaitsee, tulkoon sille se rauha, mitä sille toivotatte.” On aivan selvää, että heidän oli määrä käydä tapaamassa ihmisiä kotona ja kertoa, mitä he olivat oppineet Jeesukselta. – Matt. 10:11–13; 13:36.

Kristinuskon kasvaessa kodista tuli tärkeä kokoontumispaikka. Vaikka heillä lopulta oli kokouspaikkoja, joihin koko seurakunta tuli yhteen tutkimaan Raamattua, niin todellisuudessa he puhuivat paljon Jumalasta kodeissa. Juuri tämä halukkuus puhua toisille joka tilanteessa edisti kristillisyyden nopeaa leviämistä. Innokkaat opetuslapset antoivat oivallisen esimerkin nykyajan kristityille.

Nykyään Jehovan todistajat haluavat tehdä samoin. He tietävät, että Raamatussa on tyydyttävät vastaukset edellä mainittuihin syvällisiin kysymyksiin samoin kuin moniin muihin kysymyksiin. He kertovat mielellään niistä sinulle. Joka viikko he käyvät hyvinkin yli miljoonassa kodissa kautta maailman johtamassa säännöllisiä raamatullisia keskusteluja. Sinun tarvitsee vain pyytää, niin pääset tämän ilmaisen julkisen palvelun piiriin. Havaitse itse, miten hyödyllistä voi olla se, että puhuu Jehovan todistajien kanssa niistä vastauksista, jotka Raamattu antaa elämän ongelmiin.