Ensi kerran ”keinotekoista verta”

Tätä artikkelia ei ole laadittu PFC (perfluorokemikaalit) -nimisen verenkorvikkeen tueksi. Siinä kerrotaan sen kehittämisestä ja eräistä eduista, joita sillä on moniin muihin verenkorvikkeisiin nähden. Se korostaa myös sitä, että tarvitaan paljon enemmän tutkimustyötä ennen kuin PFC:tä voidaan pitää täysin turvallisena. Aine on vielä kokeiluasteella, ja sen käyttö merkitsee tietyn riskin ottamista. Sen pitkäaikaisia vaikutuksia ei vielä tunneta.

VIIME vuoden alusta lähtien eräiden verenhukasta pahasti kärsineiden sairaalapotilaiden laskimoissa ja valtimoissa alkoi virrata uusi neste. Tätä hämmästyttävää happeakuljettavaa nestettä käytettiin ensimmäiseksi Japanissa ja sen jälkeen Yhdysvalloissa sellaisissa hätätilanteissa, joissa lääketieteellisistä tai uskonnollisista syistä potilaisiin ei voitu siirtää ihmisverta. Monissa näistä tapauksista oli kysymyksessä harvinainen veriryhmä, jonka vuoksi verta ei ollut heti käytettävissä. Mutta useille Jehovan todistajille, jotka eivät ota verensiirtoja siksi että Raamattu käskee ’karttamaan verta’, myös annettiin tätä ”synteettistä verta”. – Apt. 15:20, 29.

Yksi heistä oli 67-vuotias minnesotalainen Jehovan todistaja, joka Science News -lehden mukaan ”sai kaksi litraa kemikaaleja, mikä vastasi noin neljäsosaa hänen verensä kokonaistilavuudesta. Sen jälkeen hänen tilansa parani, keinotekoinen veri erittyi hitaasti hänen elimistöstään . . . ja hänen luuytimensä valmistivat riittävästi luonnollista verta anemian korjaamiseksi.” Viimeisen tiedon mukaan hän tunsi olonsa erinomaiseksi. Kaliforniassa eräs 65-vuotias mies sai noin 1,5 litraa samaa ”synteettistä verta” suuren vatsaleikkauksen yhteydessä. Hän pääsi sairaalasta viisi vuorokautta myöhemmin.

Vuoden loppuun mennessä Japanissa ja Yhdysvalloissa oli hoidettu kymmeniä tällaisia hätätapauksia uudella verenkorvikkeella. Tällaisesta kehityksestä oli uutisotsikoita lehdistössä ja lääketieteellisissä aikakauslehdissä ympäri maailman. Miksi tätä pidetään merkittävänä läpimurtona lääketieteessä? Sen ymmärtämiseksi on tarpeellista tietää hieman niistä vaikeuksista, joita liittyy ihmisveren käyttöön verensiirroissa.

Kautta maailman käytetään vuosittain tuhansia tonneja ihmisverta sairaaloitten ja lääketieteellisten tutkimuslaitosten tarpeiden tyydyttämiseksi. Yksistään Ruotsissa, jossa on noin kahdeksan miljoonaa asukasta, sairaalat käyttävät noin 220000 litraa verta vuodessa. Tällaisen valtavan verivirran ylläpitäminen tuottaa vaikeuksia kaikkialla. Koska verenluovuttajista on pulaa, monien maiden on pakko tuoda suuret määrät verta usein kehitysmaista. Tällöin verenluovuttajat voivat olla köyhiä, aliravittuja ja jopa sairaita. Hinnat ovat korkeita.

Ihmisveren käyttö verensiirroissa aiheuttaa myös komplikaatioita, kuten esimerkiksi maksatulehdusta ja erilaisia immunologisia häiriöitä. Sitä paitsi verta on vaikea käsitellä sen vahingoittumatta, ja sitä voidaan varastoida vain lyhyeksi ajaksi, tavallisesti noin 3–5 viikoksi. Jopa kolmasosa voi mennä hukkaan vanhentumisen vuoksi.

Ei helppo tehtävä

Koska ongelmat ovat tällaisia, lääketieteen asiantuntijat pitävät hyvin toivottavana, että luonnolliselle verelle löytyisi sopiva korvike. Mutta ei ole helppoa jäljitellä tällaista erittäin monimutkaista nestettä. Seuraavassa on osittainen luettelo veren aineosien erittäin mutkikkaasta koostumuksesta ja niiden tehtävistä:

Veren aineosien koostumus ja niiden tehtävä

Verihiutaleet Edistävät veren hyytymistä

Entsyymit Edistävät kemiallisia reaktioita

Hormonit Säätelevät entsymaattisia reaktioita

Hyytymistekijät Estävät verenhukkaa

Nämä olivat vain muutamia monista tunnetuista ihmisveren aineosista. Eikä näidenkään rakenneosien tehtäviä tunneta täysin. Veri voi sisältää muitakin aineita, joita ei vielä tunneta, sillä ihmisveren täsmällinen kaava on edelleen vain kaikkiviisaan Luojamme tiedossa. Eräs amerikkalainen tutkija, joka on näkyvästi esillä ”synteettistä verta” koskevassa tutkimustyössä, myöntää auliisti, että verelle ei voida koskaan löytää todellista korviketta.

Ihmisveren monimutkaisuudesta huolimatta tiedemiehet ovat tehneet työtä sen jäljittelemiseksi tai ainakin sellaisen korvikkeen tuottamiseksi, joka voi tilapäisesti ottaa hoitaakseen joitakin oikean veren tehtävistä. Tällaisia nykyään käytössä olevia tuotteita ovat esimerkiksi dekstraani-, Haemaccel-, hydroksietyylitärkkelys-, Ringerin laktaatti- ja tavallinen keittosuolaliuos. Kuitenkin tällaiset liuokset pystyvät hoitamaan vain osan veren tehtävistä ja toimimaan etupäässä plasman tilavuuden kohottajina. Sellaisina ne täyttävät verisuoniston verenhukan jälkeen ja estävät näin verisolujen sakkautumisen, kunnes elimistö itse korvaa sen, mitä siltä puuttuu.

”Keinotekoisen veren” kehittäminen

Plasman tilavuuden kohottajien suurimpia haittoja on se, että ne eivät pysty lainkaan kuljettamaan happea soluihin ja hiilidioksidia niistä pois, kuten oikeassa veressä olevat punasolut tekevät. Kuitenkin kymmenen viime vuoden aikana Japanissa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa on kehitetty ryhmä aineita, joita kutsutaan perfluorokemikaaleiksi (PFC) ja jotka pystyvät kuljettamaan happea ja hiilidioksidia.

Perfluorokemikaalit ovat hyvin pysyviä. Ne eivät näytä reagoivan muiden aineiden kanssa ihmiselimistössä ja näyttävät poistuvan ruumiista suhteellisen nopeasti. Sen lisäksi, että ne voivat imeä itseensä yli kaksi kertaa enemmän happea kuin veri, ne kykenevät myös sitomaan tai luovuttamaan happea ja hiilidioksidia vain sekunnin muutamassa tuhannesosassa.

Siksi tiedemiehet ovat nyt kyenneet valmistamaan liuoksen, jota rajoitetusti voidaan nimittää ”keinotekoiseksi vereksi”. Koska perfluorokemikaalit eivät sekoitu vereen, emulsiot täytyy valmistaa hajottamalla pienet (alle 0,0001 millimetrin kokoiset) PFC-pisarat veteen paljolti samalla tavalla kuin kerma hajotetaan homogeenistettuun maitoon. Seuraavaksi tähän nesteeseen sekoitetaan antibiootteja, vitamiineja, ravinteita ja suoloja. Valmis tuote sisältää noin 80 erilaista ainetta, jotka näyttävät pystyvän hoitamaan melkoisen osan oikean veren tärkeistä tehtävistä.

Viime vuosina PFC-emulsioiden avulla on tehty laajamittaisia eläinkokeita. Japanilainen tutkimus osoitti rottien säilyvän hengissä, kun 90 prosenttia niiden verestä korvattiin PFC:llä. Ruotsissa ja Yhdysvalloissa jyrsijät ovat pysyneet hyvin hengissä, kun koko niiden veri korvattiin tällä aineella. Japanilaiset tiedemiehet väittävät apinoiden pysyneen hengissä, vaikka niillä oli omaa verta jäljellä vain kaksi prosenttia. (Ks. Herätkää! 22.10.1979, s. 31.)

Monia etuja

Tiedemiesten mukaan PFC-emulsioilla on monia etuja. Toisin kuin oikea veri ne on helppo pitää steriileinä, ja niitä voidaan varastoida kuukausiksi tai jopa vuosiksi. Veriryhmän määritystä ei tarvita (arvokas ominaisuus hätätapauksissa), eikä tiedetä, että olisi vaaraa tarttuvan taudin, kuten esimerkiksi maksatulehduksen, malarian ja kuppataudin, siirtämisestä.

Muita etuja ovat pienen pienten PFC-hiukkasten kyky tunkeutua hiussuoniin, jotka esimerkiksi palovammoista johtuva šokki on vetänyt kokoon. Koska näiden hiukkasten koko on noin tuhannesosa punaisten verisolujen koosta, ne voivat kuljettaa happea sinne, minne se normaalisti ei pääsisi. Tiedemiehet ovat myös havainneet, että PFC näyttää lisäävän tautia karkottavien valkoisten verisolujen toimeliaisuutta.

Ruotsissa Karoliinisen instituutin tutkimuskeskuksessa Huddingen yliopistollisessa sairaalassa toimiva apulaisprofessori Lars-Olof Plantin luetteli eräässä haastattelussa PFC:lle seuraavia käyttömahdollisuuksia: hätätapaukset, suuret leikkaukset, häkämyrkytykset, äkilliset verenvuodot, kemoterapia, verenmyrkytykset, myrkkyjen, virusten, lääkeaineiden ym. poisto, anaerobisten bakteerien aiheuttamat tartunnat, immunologinen hoito ja verenvaihto. Ja amerikkalainen tutkimuskemisti Robert E. Moore lisää: ”[Perfluorokemikaaleja] voitaisiin käyttää erilaisten anemioiden, kuten esimerkiksi sirppisoluanemian, hoidossa. Niitä voitaisiin käyttää sydänkohtauksen vaikutuksen voittamiseksi. Muuttumattomuutensa vuoksi ne olisivat erinomaisia biologisessa tutkimuksessa, sillä ne eliminoisivat muuttuvat tekijät.”

Mutta tutkimustyötä on vielä paljon ennen kuin tämä korvike voidaan ottaa normaaliin sairaalakäyttöön. Lars-Olof Plantin ja hänen tutkijatoverinsa Vera Novácová sanovat, että kaikki ruumiin tärkeät elimet täytyy tutkia huolellisesti sen varmistamiseksi, ettei PFC pääse aiheuttamaan mitään vaurioita. Lisätutkimusten täytyy varmistaa myös se, ettei PFC häiritse erilaisten elimistön osien toimintaa. Lisäksi on tärkeää kehittää mahdollisimman hyvä kaava emulsiolle.

Vielä ei tiedetä esimerkiksi sitä, voiko PFC poistua ruumiista luonnollista tietä uloshengityksen kautta ja ihon läpi samassa tahdissa, jolla punaisia verisoluja syntyy. Tavoitteena on löytää pysyviä PFC-emulsioita, jotka poistuvat noin 30 vuorokaudessa. Vaikka tällä hetkellä ponnistellaankin kovasti näiden ongelmien ratkaisemiseksi, voisi kestää vuosia ennen kuin kaikkia mahdollisia sivuvaikutuksia on tutkittu riittävästi. Keinoverellä on siis omat riskinsä.

Tällä hetkellä sekä Japanissa että Yhdysvalloissa viranomaiset rajoittavat PFC:n käytön ”verenkorvikkeina” pelkästään hätätapauksiin. Itse asiassa Yhdysvalloissa elintarvikkeiden ja lääkkeiden puhtautta ja aitoutta valvovan viraston (FDA:n) edustajan tri Joseph Fratantonin kerrotaan sanoneen, että ainoa syy, jonka perusteella hän voi käsittää FDA:n sallivan sen käytön, olisi veren ottamisesta kieltäytyminen uskonnollisista syistä, kuten Jehovan todistajien tapauksessa. Kuitenkin New York Timesin mukaan PFC:n menestyksellinen käyttö tässä artikkelissa aiemmin mainitun minnesotalaisen Jehovan todistajan tapauksessa ”on vaikuttanut katalyyttisesti amerikkalaiseen tutkimustyöhön”.

Tällaiset tapaukset voivat antaa tiedemiehille lisää tietoja siitä, miten nuo kemikaalit vaikuttavat ihmisruumiissa. Pantuaan merkille, millaisia mahdollisuuksia tällaiset potilaat tarjoavat tutkimukselle, Los Angelesissa ilmestyvä Times-lehti toteaa: ”Se, että monet heistä ovat luultavasti Jehovan todistajia, merkitsee sitä, että heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan voi lopulta olla hyötyä kaikenlaisia käsityksiä omaaville ihmisille.”