Onko kristikunnan kirkkojen ote höltymässä?
Herätkää!-lehden Brasilian-kirjeenvaihtajalta
KRISTIKUNNAN kirkkojen lähemmässä tarkastelussa paljastuu mureneva imperiumi. Satoja vuosia sitten voimakas kirkko hallitsi suurta osaa maailmasta. Sen keisarit ja kuninkaat hallitsivat ”jumalallisella oikeudella”. Sen jälkeen tuli uskonpuhdistus, ja kirkon voima jakautui. Kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen vuonna 1648 tehty Westfalenin rauhansopimus vähensi roomalaiskatolisen kirkon vaikutusta. Protestanttiset voimat vahvistuivat. Ranskan vallankumous aloitti kirkon vallan heikentämiseen tähdänneen aikakauden. Ennen pitkää vapaamielisiä liikkeitä putkahti esiin joka puolella. Niitä seurasivat nopeassa tahdissa teollinen vallankumous, evoluutioteoria, raamatunkritiikki, modernismi ja materialismi.
Ensimmäinen maailmansota iski maailmaan kuin salama. Venäjän ortodoksinen kirkko mureni bolševismin ankarassa hyökkäyksessä. Kommunismi valloitti muita maita, ja se oli päättänyt hävittää uskonnon, jota se nimitti ”oopiumiksi kansalle”. Ottaen huomioon kaiken tämän paavi Johannes Paavali II herätti jonkin aikaa sitten seuraavia kysymyksiä: ”Millaisen kohtalon Herramme on varannut kirkolleen tulevina vuosina? Minkä suunnan ihmiskunta valitsee lähestyessään vuotta 2000? Nämä ovat polttavia kysymyksiä, ja ainoa vastaus on: ’Jumala tietää.’”
Jumala tietää. Se on totta. On mielenkiintoista ja kenties paljastavaa luoda katsaus erilaisiin kirkkoihin eri osissa maailmaa.
AFRIKKA
Nigeria:
Presbyteeripappi James Ukaigbu valitti, että ”kirkko ei näytä nykyään enää tuntevan itseään; se on kuin muistinsa menettänyt ja kyselee: ’Kuka minä olen?’ ja ’Mitä varten minä olen täällä?’”
New Nigerian -lehti sanoi: ”Monet uskonnolliset arvohenkilöt eivät ole antaneet korkeaa moraalimittapuuta seuraajilleen, vaan he odottavat jäsenten antavan sen.
Kuitenkin uskontoa, olkoonpa se sitten kristinuskoa, muslimi- tai heimouskontoa, harjoitetaan edelleen laajalti Nigeriassa. Mutta moraalisena tai sivistyksellisenä voimana kirkkojen vaikutus on heikkenemässä. Rikollisuutta ja moraalittomuutta on yhä enemmän. Sisällissodan aikana kirkot ottivat kantaa siihen, ja sodan jälkeen hallitus otti lähetystyöntekijöiden hoitamat koulut haltuunsa. Lisäksi oppikoulujen ja yliopistojen materialistinen opetus ja kehitysoppi on tuottanut paljon vähemmän uskonnollisen sukupolven.
Etelä-Afrikka:
Pretorian yliopiston luennoitsija tri Jan Karel Coetzee teki tutkimuksen Alankomaiden reformoidun kirkon jäsenten keskuudessa. Haastatelluista 28 prosenttia ei uskonut siihen, että ihminen on perinyt synnin, 19 prosenttia epäili luomiskertomusta ja 23,8 prosenttia epäili kertomusta Aadamista ja Eevasta. Lähes 70 prosenttia uskoi, että pelastus voidaan saavuttaa ilman Kristusta Jeesusta.
AASIA
Hongkong:
Hongkongissa ilmestyvä Asiaweek-aikakauslehti kuvasteli itämaista ajattelua, kun se sanoi: ”Lännen oikeistolaiset prelaatit ovat siunanneet vallitsevan järjestelmän pommit. Latinalaisessa Amerikassa pitkätukkaiset papit ovat heitelleet vasemmiston [pommeja]. . . . Rooman kirkon vauraus voi olla sen vahingollisin mainos. . . . Sadassa slummissa sen Jumalalle pystytetyt koristeelliset tuomiokirkot häämöttävät ihmisen silminnähtävän kurjuuden yllä. . . . Monien maiden historiassa katolinen kirkko on ollut feodaalista vanhoillisuutta edustava voima, joka usein on uhrannut mahdollisuutensa lohdutuksen antamiseen tässä elämässä sävyisän tietämättömyyden hyväksi, joka lähetti sielut tulevan elämän onneen. Kirkkoja on palanut monen diktaattorin palatsin mukana.”
Japani:
Metodistilähetyssaarnaajien Tokioon perustama Aoyama Gakuin -yliopisto päätti lopettaa teologian luentonsa vuonna 1973, koska opiskelijoita oli yhä vähemmän ja sen toiminta oli tappiollista. Tärkeää lisävalaistusta antaa idässä se seikka, että buddhalaisuutta koettelevat samat syövyttävät voimat kuin länsimaisia kirkkoja.
AUSTRALIA
Tällä mantereella ja maassa, jossa asuu noin 13,5 miljoonaa ihmistä, roomalaiskatolisella kirkolla on 2000 nunnaa vähemmän ja 400 ”luostariveljeä” ja pappia vähemmän kuin vuonna 1966.
Melbournesta tullut uutinen osoittaa, etteivät protestanttien asiat ole paremmin: ”Eräs kirkon virallinen tutkimus on osoittanut, että joka viides Australian protestanttinen pappi epäilee Jumalan ja taivaan olemassaoloa. Tutkimus paljasti, että kolmasosalla protestanttisista kirkossakävijöistä on epäilyksiä Jumalan suhteen.”
EUROOPPA
Englanti:
Canterburyn arkkipiispa sanoi heinäkuussa 1978 Lambethin konferenssissa neljällesadalle piispalle näin: ”Jumala, anna meille anteeksi. Me emme myöntäisi sitä; jos me myöntäisimme sen, se järkyttäisi seurakuntiamme. Mutta me olemme lakanneet kuuntelemasta, ja hengellinen elämämme on meissä kuollut, vaikka me säilytämmekin ulkonaisen puolen ja viemme läpi toimitukset.” Pappeja on yhä vähemmän.
Eräs The Times -lehden kirjeenvaihtaja sanoi, että ”vähenevät jäsenmäärät ja vakavat taloudelliset vaikeudet ovat kaikkien pääkirkkokuntien vitsauksena, mutta eniten niitä huolestuttaa se jatkuvasti levenevä kuilu, joka näyttää avautuneen laitosuskonnon ja nuoremman sukupolven välille”.
Ranska:
Grenoblen piispan monsignore Gabriel Matagrinin sanoja lainataan Alain Woodrowin kirjassa L’Eglise déchirée (Pirstoutunut kirkko, 1978) seuraavasti: Kirkko on kieltämättä kriisitilassa. Uskonnonharjoitus on vähenemässä, kastettujen ja katekisoitujen [kyselemällä opetettujen] määrä laskee ja pappeja ja uskonnollista kutsumusta on yhä vähemmän.”
Pappi Bernard Bro sanoi eräässä paastonajan saarnassa Notre Damessa: ”Asiantuntijat arvioivat aktiivisten katolilaisten määrän laskevan 16 prosentista 7 prosenttiin [Ranskassa]. Omasta puolestani turvaudun Pohjoismaiden tarjoamaan esimerkkiin, josta opin, että me voisimme aivan hyvin vajota 1 prosenttiin. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua kaikki on ohi.”
Saksan liittotasavalta:
Sanomalehti Süddeutsche Zeitung kertoi eräässä katolisessa konferenssissa käydyistä keskusteluista näin: ”Kirkko ja sen instituutiot tuntuvat tämän päivän ihmisen toiveiden vastaisilta ja olevan aina ajastaan jäljessä. Vaikutelmaksi jää, ettei ymmärretä, mitä ihmiset haluavat ja mitkä heidän todelliset tarpeensa ovat.”
Järisyttävän osoituksen saksalaisten kirkkojen vaikutusvallan vähenemisestä tarjosi se mielipidetutkimus, josta aikakauslehti Bunte kertoi: ”Vain 17 % alle 35-vuotiaista saksalaisista uskoo Jumalan olemassaoloon.”
Kreikka:
Viime aikoihin saakka ortodoksinen kirkko on ollut kaikkivoipa Kreikassa. Nyt sen menettelyt ja tavoitteet ovat joutumassa suoran arvostelun ristituleen. Ateenalainen päivälehti To Vima sanoi: ”Nykyään kirkko eli papisto, varsinkin korkein papisto, on hyvin usein skandaalien keskipisteenä ja typeryyden ja järjettömyyden lähteenä jopa siinä määrin, että kreikkalaisten valtaenemmistö on jo jonkin aikaa pitänyt useimpia pappeja, ei arvostettavana hengellisenä instituutiona, vaan kiihottajien ja pahennuksen aiheuttajien, radikaalien ja riistäjien parvena, joka ’laumansa opastamisen asemesta’ huvittaa sitä leperryksellään ja hourailuillaan silloin kun sen suoritukset eivät tympäise laumaa.”
Turkki:
Bosporinsalmen Kreikan vastaisella rannalla muinaisessa Konstantinopolissa asuu ”’Uuden Rooman’ ekumeeninen patriarkka ja arkkipiispa”. Demetrios I on maailman 85 miljoonan ortodoksin vertauskuvallinen johtaja. Time-aikakauslehti sanoi: ”Kuitenkin kun hänen pyhyytensä Demetrios I johtaa sunnuntain ehtoollista Pyhän Yrjön kirkossa Istanbulissa, jättimäiset kattokruunut luovat himmeää valoaan tyhjille penkkiriveille. Koolla on vain toistakymmentä palvojaa, joista useimmat ovat vanhoja. Historiallinen valtaistuin, joka kerran hallitsi toista puolta kristillisestä maailmasta, tekee kuolemaa.”
Italia:
Arkkipiispa Pintonello sanoi paavi Paavali VI:lle osoittamassaan avoimessa kirjeessä: ”Kuten kaikki tietävät, seminaarit ja pontifikaaliset ateneumit ovat muuttuneet kouluiksi ja niistä marxismiksi ja ateismiksi, jotka ovat jo turmelleet yli 90 % nuorista papeista.” La Difesa del Popolo -lehti sanoi papeista: ”Vuonna 1871 Italiassa oli 152000, . . . vuonna 1973 47000. Tulee huomata, että Italian väkiluku oli sillä välin kasvanut 27 miljoonasta 54 miljoonaan.”
Portugali:
Aikakauslehti Opção sanoi vuonna 1977: ”Tilanne on sellainen, että jotkut papit tuntevat olevansa sukupuuttoon kuolevan lajin viimeisiä elossa olevia jäseniä. Suuri osa heistä vain toimittaa messun sunnuntaina ja käy viikolla yliopistossa tai tavallisessa työssä. He pelkäävät sitä, että heidän voi olla minä hetkenä tahansa pakko löytää uusi elämäntapa.”
Pääsiäissunnuntaina vuonna 1978 Lissabonin kardinaali-patriarkka valitti portugalilaisen yhteiskunnan syntejä, mutta Opção syytti katolista kirkkoa siitä, ettei se ollut poliittisesti viaton ja että se oli vastuussa näiden syntien kasvusta diktaattori Salazarin huonon hallinnon aikana.
Espanja:
Uskonnollisissa tavoissa on tapahtunut jyrkkiä muutoksia. Muutama vuosi sitten piinaviikko oli uskonnollinen juhla, jota kansa uskollisesti tuki. Nykyään se on merkkinä suuren ihmispaljouden lähdölle kaupungeista maaseudulle ja vuoristoon. Myös Espanjassa monissa seminaareissa on enää kourallinen teologian opiskelijoita. Tilannetta pahentaa niiden lukumäärä, jotka jättävät pappeuden ja lähtevät luostareista.
Ruotsi:
Ruotsin kirkolla ei ole suurta vaikutusta ihmisten elämässä. Keskimäärin ruotsalainen käy kirkossa alle kolme kertaa vuodessa. Eräs kommentaattori sanoi: ”Näyttää siltä, että ruotsalainen on loppujen lopuksi tyytyväinen kirkkoonsa ja on halukas maksamaan sen ylläpitokustannukset, vaikka hän ei käykään siellä.”
AMERIKAT
Yhdysvallat:
Eräässä kansikuvaan liittyneessä kertomuksessaan Time-aikakauslehti sanoi, että ”episkopaalinen kirkko on menettänyt koko maassa yhden jäsenen joka 15. minuutti menneen vuosikymmenen aikana”. Kysymys naispappeudesta synnytti eripuraisuutta tässä kirkkokunnassa. Tammikuussa 1978 vihittiin neljä uutta piispaa uutta ”Pohjois-Amerikan anglikaanista kirkkoa” varten. Yksi heistä sanoi, että episkopaaliseen kirkkoon jääminen ”on kuin kuolleen ruumiin elvyttämistä suusta-suuhun-menetelmällä”.
Rabbi Alvin J. Reines on väittänyt, että ”Amerikan juutalaisuus on epätoivoisessa kriisitilassa”. Time-lehden mukaan hän ”on vakuuttunut siitä, että vuoteen 2100 mennessä Amerikan juutalaisten yhteisö voisi kutistua nykyisestä 5,8 miljoonasta alle miljoonaan – merkityksettömäksi”. Reinesin sanotaan väittävän, että ”Amerikan juutalaiset eivät yksinkertaisesti hyväksy perinteisen juutalaisuuden opetuksia. Ja ilman uskontoa juutalaisuus katoaa.”
Evankeliset herätysliikkeet näyttävät kukoistavan, kun vakaammat uskonnot eivät tyydytä. Kuitenkin Human Behavior -aikakauslehti kertoo, ettei kaikki ehkä olekaan aitoa Billy Grahamin kuuluisilla ristiretkillä. Väitetään, että monet sijoitetaan etukäteen väenpaljouteen, joka tulee esille tavallisille ”alttarikäynneille”, ”luomaan vaikutelmaa suuren ihmisjoukon spontaaneista tunteenpurkauksista”.
Jonkin aikaa sitten tehty nuorisogallup paljasti, että vain 25 prosenttia haastatelluista nuorista luotti järjestäytyneeseen uskontoon. Monet sanoivat: ”Bingoa, myyjäisiä ja huonoja saarnoja – siinä on koko kirkko” ja kirkossakävijät ”ovat hengellisesti pinnallisia”. Monet arvostelivat kirkkojen ja kirkossakävijöiden tekopyhyyttä ja sitä, että kirkot eivät opeta Jumalasta tai Raamatusta.
Brasilia:
Nykyään ”Brasilia on rajoittanut jyrkästi ulkomaisten lähetystyöntekijöiden, sekä roomalaiskatolilaisten että protestanttien, maahan muuttoa”, mikä aiemmin oli ennen kuulumatonta. (Arkansas Gazette) Mutta eikö Brasilia tuota ne papit, jotka se tarvitsee? Väestön prosentuaalinen osuus kasvaa paljon nopeammin kuin pappien prosentuaalinen osuus. Sanomalehti O Estado de S. Paulo jopa sanoi, että ”vuoden 1968 jälkeen pappien lukumäärä alkoi laskea hitaasti”.
Katolilaisuuden vaikutuksen heikkeneminen näkyy myös elämää kohtaan omaksutuissa asenteissa. Eräs São Paulon yliopiston tutkimusryhmä havaitsi, että joka toinen nainen käyttää jonkinlaista ehkäisymenetelmää huolimatta kirkon määräyksistä. Eräs Brazil Herald -sanomalehden otsikko tekee seuraavan paljastavaa johtopäätöksen: ”Kirkko Brasiliassa: valo joka sammui.”
Kenties sinun kirkollasi ei ole yleensä kristikunnan kirkoille tyypillisiä vaikeuksia. Voi olla, että se kukoistaa, sen tilaisuuksissa käy paljon väkeä ja siinä on pappi, jota kuuntelet ja jonka kanssa työskentelet mielelläsi. Silti sen ajatteleminen, että me olemme oikeassa, voi olla eri asia kuin oikeassa oleminen, ja tosi kristittyjäkin kehotetaan ’koettelemaan jatkuvasti, oletteko uskossa, tarkistamaan jatkuvasti, mitä itse olette’. – 2. Kor. 13:5.
Maan päällä ollessaan Jeesus osoitti, että sen ajan juutalaiset uskonnot eivät palvelleet Jumalaa, ja jotkin varhaiskristillisistä seurakunnista eivät myöskään läpäisseet kaikkia koetuksia. Seuraavassa on joitakin niistä kokeista, joita nuo Jumalan palvojat eivät läpäisseet ja joita sekä jotkut yksilöt että kirkot eivät nykyäänkään läpäise. Kun tarkastelemme tätä osittaista luetteloa, tutkikaamme kukin itseämme ja sitä seurakuntaa, johon me kuulumme.
[Huomioteksti s. 18]
”Jotkut papit tuntevat olevansa sukupuuttoon kuolevan lajin viimeisiä elossa olevia jäseniä”
[Huomioteksti s. 18]
”Episkopaaliseen kirkkoon jääminen on kuin kuolleen ruumiin elvyttämistä suusta-suuhun-menetelmällä”
[Huomioteksti s. 19]
”Kirkko Brasiliassa: valo joka sammui”
[Tekstiruutu s. 20]
MITEN ON SINUN KIRKKOSI LAITA?
Uskonnolliset perinteet vai täsmällinen tieto?
”Turhaan nämä ihmiset jatkavat minun palvomistani, koska he opettavat oppeina ihmisten käskyjä.” ”Heillä on intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan.” – Mark. 7:7; Room. 10:2.
Jumalan sanan tekijöitä vai teeskentelijöitä näön vuoksi?
”Tulkaa . . . sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi.” ”Usko ilman tekoja on kuollut.” ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaassa olevan Isäni tahdon.” – Jaak. 1:22; 2:26; Matt. 7:21.
Imartelevia arvonimiä?
”He pitävät huomattavimmasta paikasta . . . ja siitä, että ihmiset kutsuvat heitä rabbiksi. Mutta teitä älköön kutsuttako rabbiksi, . . . te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, Taivaallinen.” – Matt. 23:6–9.
Puolueellisuus?
”Jos . . . osoitatte puolueellisuutta, niin teette syntiä.” ”Jumala ei ole puolueellinen.” – Jaak. 2:9; Apt. 10:34.
Hengellisiä ihmisiä?
”Veljet, minä en voinut puhua teille niin kuin hengellisille, . . . keskuudessanne on mustasukkaisuutta ja riitaa.” ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä.” – 1. Kor. 3:1–3; Gal. 5:22, 23.
Jumalan ja Kristuksen julkisia ylistäjiä?
”Uhratkaamme . . . Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään.” ”Tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä.” ”Te tulette olemaan [minun, Jeesuksen Kristuksen] todistajiani . . . maan ääriin asti.” – Hepr. 13:15; Matt. 28:19; Apt. 1:8.
Jumalan rakastaminen?
”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään.” – 1. Joh. 5:3.
Jumalaan uskominen?
”Hullu sanoo sydämessänsä: ’Ei ole Jumalaa’.” – Ps. 14:1.
Kristuksen lunnaat?
”Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa [kuin Kristuksessa].” – Apt. 4:12.
Lähimmäisenrakkaus?
”’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Rakkaus ei aikaansaa lähimmäiselle pahaa.” ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” – Room. 13:9, 10; Matt. 7:12.
Keskinäinen rakkaus?
”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” – Joh. 13:35.
Maailman rakastaminen?
”Ettekö tiedä, että ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa?” ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä; sillä mikään maailmassa – lihan halu ja silmien halu ja elämän varallisuuden komeileva näyttäminen – ei ole Isästä, vaan on maailmasta. Lisäksi maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” – Jaak. 4:4; 1. Joh. 2:15–17.