Missä oikein on vika?

MIKSI ihmiset ovat liian lihavia? Johtuuko se yleensä sellaisista tekijöistä, joille ihminen ei voi mitään, kuten esimerkiksi perinnöllisyydestä, rauhasten toimintahäiriöistä tai hormonien tasapainottomuudesta? Mikä on ylipainoisuuden suhde ylensyömiseen?

Aluksi täytyy sanoa, etteivät kaikki ylipainoiset ihmiset ole ahnaita syömäreitä. ”On monia tapauksia, joissa liikalihavien ihmisten ruokahalu ja syöminen on täysin normaalia, joissakin tapauksissa jopa keskimääräistä vähäisempää”, selittää professori Jean Mayer Yhdysvaltain Harvardin yliopiston kansanterveyttä tutkivasta tiedekunnasta.

Toisinaan liikapaino johtuu siitä, että elimistö ei kykene poistamaan nesteitä asianmukaisesti. Hormonien tasapainottomuudella ja perinnöllisillä tekijöillä voi myös olla merkitystä. ”Koe-eläinten liikalihavuus on monesti perinnöllistä”, toteaa tri Mayer. Mitä on sanottava ihmisistä? ”Myös ihmisessä on hyviä todisteita siitä, että perinnöllisyydellä on suuri merkitys.” Professori jatkaa:

”Rasvasolujen lukumäärä näyttää ennakolta määrätyltä (poikkeuksena kenties se jonkinasteinen lisääntyminen, jota tapahtuu ensimmäisenä elinvuonna yltäkylläisen ravitsemuksen vaikutuksesta). Liikalihavuus on sukuvika: Bostonin alueella laihojen vanhempien lapsista keskimäärin seitsemän prosenttia on liikalihavia oppikouluiässä. Jos toinen vanhemmista on ylipainoinen, määrä on 40 prosenttia; jos molemmat vanhemmat ovat ylipainoisia, määrä on 80 prosenttia. Syntymän jälkeen adoptoiduilla lapsilla ei ilmene tällaista yhteyttä [kasvatus]vanhempiensa painoon, mikä osoittaa sen, että perinnöllisyys eivätkä perheen ravintotottumukset on ratkaiseva tekijä (havainto, jonka eräs laaja englantilainen tutkimus vahvistaa).” – Kursivointi meidän.

Vaikka tämä onkin totta, on ilmeistä, että aivan liian monet panevat rauhasten toimintahäiriöt tai perinnöllisyyden liikalihavuutensa syyksi. Encyclopædia Britannican (v:n 1976 painoksen) mukaan ”lukuisat tekijät voivat häiritä ruumiin kykyä syömisen sopeuttamiseen ruumiin tarpeita vastaavaksi. Näistä tekijöistä hormonitasapainottomuudella ja rauhasten vajaalla toiminnalla uskotaan olevan vähiten merkitystä, ja ne ovat toteen näytettävissä ainoastaan noin viidellä prosentilla kaikista liikalihavista ihmisistä.”

Ihmisen energia

Ihmisruumista voidaan verrata tarkkuustyönä tehtyyn ja hienosti tasapainotettuun koneeseen. Kaikkien koneiden tavoin sekin tarvitsee energianlähdettä käynnistyäkseen ja pysyäkseen käynnissä. Ihmisen ruumis saa energiaa yksinomaan kiinteistä ravintoaineista ja nesteistä.

Ihmisen valmistama mäntämoottori voi rakenteestaan riippuen toimia erilaisilla polttoaineilla. Ihmisruumiskin on suunniteltu siten, että sinulla on varaa valita hyvin monenlaisista ravintoaineista, jotka Luoja on antanut ihmiskunnan käyttöön. On kuitenkin muistettava, että sekä ravintoaineiden että nesteiden energia-arvo vaihtelee suuresti, ja se on yksi avain ruumiin painon kurissapitämiseen.

Ravinnon energia-arvon mittaamiseksi on oltava yhteinen yksikkö, jonka mukaan kaikki erilaiset ravintoenergian lähteet voidaan tarkistaa. Sana ”kalori” on tuttu tässä yhteydessä, sillä sehän on energian yksikkö tai pikemminkin oli, sillä ravinto-opissakin ollaan siirtymässä uuden energiayksikön, ”joulen”, käyttöön (1 joule = 0,24 kaloria). Erilaisin tieteellisin keinoin on mahdollista määrittää, miten paljon lämpöä eli energiaa jokin ravintoaine antaa ruumiille, kun se ”palaa” eli käytetään hyödyksi. Samoin kuin kirjaimelliset polttoaineet, kuten kivihiili, öljy, puu tai turve, ovat hyvin erilaisia lämpöteholtaan, samoin myös meidän nauttimamme ravintoaineet voivat olla petollisen erilaisia energiateholtaan. Energian näkökulmasta katsottuna kaikki ravintoaineet voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan.

Hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit

Hiilihydraatit ovat tärkein energianlähteemme. Niitä ovat sokeri ja tärkkelys, joita on perunoissa ja makeissa ruoka-aineissa, mutta varsinkin viljoissa ja viljatuotteissa, kuten esimerkiksi leivässä ja jauhoissa. Kun hiilihydraatit pääsevät ruoansulatusjärjestelmään, ne hajoavat yksinkertaisemmiksi sokereiksi, kuten esimerkiksi glukoosiksi, elimistön tärkeimmäksi energianlähteeksi. Jos glukoosia on yli tarpeen, ruumis huolehtii siitä, että energia varastoituu joko glykogeenina lihaksiin ja maksaan tai rasvana elimistöön.

Rasvoja on kahdenlaisia – tyydyttyneitä ja tyydyttymättömiä. Tyydyttyneitä rasvoja saadaan eläimistä. Esimerkkejä tyydyttyneistä rasvoista ovat silava, liharasva, maito ja maitotuotteet. Tyydyttymättömiä rasvoja saadaan kaloista ja kasveista. Niitä ovat kalaöljy, oliiviöljy, maissiöljy, auringonkukkaöljy ja muut sen kaltaiset. Sama pitää paikkansa rasvoista kuin hiilihydraateistakin: jos energianlähde ei kulu, se varastoituu ruumiiseen rasvana.

Toisin kuin hiilihydraatit ja rasvat proteiinit eivät tavallisesti ole energianlähteenä, vaan ne imeytyvät etupäässä ruumiin kasvu- tai korjaustarpeisiin. Ihmisruumis ei pysty varastoimaan suuria määriä proteiinien pilkkoutumisessa syntyviä aminohappoja. Kuitenkin ilman niitä lapsen kehitys ruumiilliseen kypsyyteen estyisi. Sormien ja varpaiden kynsien, hiusten, ihon, lihassäikeiden ja jopa punaisten verisolujen nopea korvautuminen lakkaisi. Tärkeimmät proteiinien lähteemme ovat liha, kala ja kananmunat samoin kuin kasvisruoat, kuten pavut ja herneet, vaikka kaikki ne eivät olekaan samanarvoisia.

Luonnollinen tasapaino

Miten ravintoaineista saatava energia liittyy ylipainoisuuteen? Olettakaamme, että olemme lähdössä automatkalle. Energianlähteenä on bensiini. Matkan alussa käytettävissä oleva määrä hupenee vähitellen. Sitä mukaa kuin auto kuluttaa tätä energianlähdettä, bensiinitankissa olevan nesteen paino vähenee. Tietyissä vaiheissa on tarpeellista täydentää varastoa, jotta energian saatavuus olisi tasapainossa kysynnän kanssa.

Ruumiimme tarvitsee myös ”polttoainetta” eli jouleja erilaisten tarpeittemme tyydyttämiseksi. Istumatyötä tekevä voi kuluttaa noin 11000 joulea eli 11 kilojoulea vuorokaudessa. Hyvin toimelias ihminen voi kuluttaa tämän lisäksi vielä noin 4 kilojoulea. Me voimme syödä varhaisaamiaisen noustuamme ylös, ja ruumis käyttää tämän ravinnon nopeasti hyödykseen ja panee sen työhön. Sen jälkeen me syömme päivän mittaan muita aterioita ja kenties nautimme välipaloja ja makeutettuja juomia. Aivan liian usein jouleja syödään enemmän kuin ruumis tarvitsisi niitä.

Nälkä on mekanismi, joka valpastuttaa meidät huomaamaan sen, että tarvitsemme uutta energiaa. Ruokahalua säätelevää aivojen osaa sanotaan hypotalamukseksi. Kokeet ovat osoittaneet, että jos tätä aivojen osaa kiihotetaan tai se tuhotaan eläimillä, ne joko rupeavat syömään ahnaasti ja lihovat tai karttavat ruokaa ja niitä on ruokittava väkisin.

Aineenvaihdunta

Silloinkin kun olemme levossa tai unessa ruumiimme tarvitsee jatkuvasti energiaa, jotta sydän löisi, keuhkot hengittäisivät ja ravinto sulaisi. Tätä sanotaan perusaineenvaihdunnaksi. ”Aineenvaihdunnalla” tarkoitetaan kaikkia niitä kemiallisia prosesseja, joita lakkaamatta tapahtuu meidän elossa pitämiseksemme. Ruumiimme muodosta tai koosta riippumatta meidän kaikkien aineenvaihduntanopeus on yksilöllinen, vaikka sen säätelymekanismia ei vielä täysin ymmärretäkään.

Mitä tapahtuu, jos me emme voi syödä riittävästi ruokaa jouletarpeemme tyydyttämiseksi? Ruumiin on silloin pakko turvautua omiin voimavaroihinsa, eikä sillä ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää hyväkseen tuota tarkoitusta varten varastoitunutta glykogeeniä tai rasvaa. Jos me päinvastoin syömme liikaa, ruumis varastoi liiat energiavarat rasvan muotoon.

Rasvaa tarvitaan jonkin verran sekä ruumiin lämmön ylläpitämiseksi että suojaamaan eräitä tärkeitä elimiä kuten esimerkiksi munuaisia. Liika rasva liittyy edellä mainittuihin ongelmiin.

Joillakuilla, jotka syövät hyvin painon nousematta, näyttää olevan luonnostaan nopeampi aineenvaihdunta. Joissakin tapauksissa ylipainoisuus voi johtua erittäin hitaasta aineenvaihdunnasta. Täytyy kuitenkin olla varovainen, ettei pane sitä liian nopeasti liikalihavuuden syyksi. Psykologi tri Judith Rodin Yalen yliopistosta sanoo näin: ”Erittäin hidas aineenvaihdunta on harvinaista liikalihavalla ihmisellä. 98 prosenttia kotirouvista, jotka sanovat, etteivät he voi päästä eroon ylimääräisistä kiloistaan, koska heidän aineenvaihduntansa on hidasta, on väärässä.”

Pikkulasten ongelmat

Ihmiset puhuvat usein hyväksyvästi lihavista pikkulapsista. Kuitenkin väitetään, että vähintään kolmannes kaikista länsimaiden pikkulapsista on ylipainoisia ainakin ensimmäisenä elinvuotenaan. Mistä se johtuu? Yksinkertaisesti siitä, että pikkulapset eivät pysty valvomaan omaa ravinnonvalintaansa ja monet vanhemmat – hyvin aikomuksin – syöttävät heitä liikaa.

Onko sillä väliä, jos pikkulapsi on ylipainoinen ensimmäisen vuotensa lopulla? On! Jotkut huomattavat lastenlääkärit väittävät, että tällainen liikalihavuus elämän alussa johtaa sekä rasvasolujen koon että lukumäärän kasvamiseen ruumiissa. Se merkitsee heidän mukaansa sitä, että lapsen on taisteltava lopun elämäänsä solakkana pysymiseksi.

Monet suosittavat rintaruokinnan lisäämistä keinona vauvojen liikalihavuutta vastaan. Lisäksi Englannin ravitsemussäätiö on rynnistänyt pitkään kiinteän ruoan (varsinkin jyvävalmisteiden) varhaista nauttimista vastaan, sillä siitä voi olla vahinkoa pikkulapsille. Englantilaisissa vauvanruokapurkeissa on nykyään painettuna neuvo, jonka mukaan vieroitusruokia ei yleensä tarvita ennen 4–6 kuukauden ikää. Se antaa pikkulapselle aikaa aineenvaihduntansa sopeuttamiseen oikealle tasolle.

Me kaikki haluamme säilyttää ruumiillisen terveytemme. Kuten olemme nähneet, paljon riippuu siitä, mitä ja miten paljon me syömme säännöllisesti. Useimmiten liikalihavuus voidaan estää. Mutta mitä lääkkeeksi liikalihavuuteen?

[Huomioteksti s. 6]

’Liikapaino voi johtua siitä, että elimistö ei kykene poistamaan asianmukaisesti nesteitä.’

[Huomioteksti s. 7]

’Hormonien tasapainottomuudella ja perinnöllisyydellä voi myös olla merkitystä paino-ongelmissa.’

[Huomioteksti s. 7]

’Useimmiten jouleja yksinkertaisesti syödään enemmän kuin ruumis tarvitsisi niitä.’

[Huomioteksti s. 8]

’Lääkärien mukaan pikkulapsen liika syöttäminen sen ensimmäisenä elinvuonna voi johtaa siihen, että ylipainoisuudesta tulee sille elinikäinen ongelma.’