Miten keski-iän ohittaneet saavat enemmän elämästä
JOKAINEN haluaisi kyetä nauttimaan elämästä. Asia ei muutu miksikään, jos olet sellainen, joka on ohittanut keski-iän. Vaikkei ruumiillinen suorituskykysi ehkä enää olekaan yhtä hyvä kuin ennen, haluat varmasti saada elämästä niin paljon kuin suinkin voit.
Ne, jotka ovat paremmin valmistautuneet eläkkeelle siirtymiseen, sanovat, että vaikka he kaipaavatkin eräitä aiemman työnsä puolia, he nauttivat nyt vähemmän kiivaasta tahdista. He voivat tehdä sellaista, mihin heissä oli kehittynyt mieltymys aiemmin elämässä, mutta mitä he eivät voineet harrastaa ajanpuutteen vuoksi.
Monet arvostavat sitä, että heillä on enemmän aikaa luomakunnan ihmeistä nauttimiseen. He nauttivat puutarhatöistä, matkustamisesta ja siitä, että tekevät havaintoja puista, kasveista, kukista ja eläimistä. He saavat henkistä ja ruumiillista virkistystä kävelemisestä ja nauttivat siitä yksin tai toisten seurassa.
Sitten on sellaisia, jotka saavat paljon mielihyvää siitä, että heillä on aikaa lukea enemmän. Ja jos heidän näkökykynsä ei ole tarpeeksi hyvä, he kuuntelevat mielellään äänilevyjä, nauhoituksia tai radio-ohjelmia tai antavat toisten lukea heille. Ja he nauttivat hyvistä keskusteluista kaikkiin ikäryhmiin kuuluvien kanssa.
Kun kirjallisuushistorioitsija Malcolm Cowley ohitti 80 vuoden iän, hän lausui seuraavan ajatuksen siitä, mikä myös tuotti hänelle mielihyvää:
”Yhtä hyvin on olemassa muitakin nautintoja, mukaan luettuna sellaisia, joita nuorempien on vaikea ymmärtää. Yksi niistä on se, että vain istuu hiljaa kuin käärme auringon lämmittämällä kivellä sellaisen suloisen velttouden tunteen vallassa, josta harvoin nautittiin aiempina vuosina.
”Sellaisina hetkinä vanhempi ihminen on täysin rentoutunut.”
Toimeliaisuuden säilyttäminen
Mutta sekin on totta, että toimintaa tarvitaan. Yleisesti tajutaan, että ruumiillisesti ja henkisesti toimeliaana pysyminen on tärkeää ruumiin ja mielen terveydelle. Jokainen, jonka terveys sallisi enemmän toimintaa, mutta joka vain istuskelee jatkuvasti, tulee lamaantumaan pahasti. Sellaisella ihmisellä voi myös ruumiillinen terveys heiketä.
Yhdysvaltain kansallisen vanhenemista tutkivan instituutin johtaja tri Robert Butler sanoi tästä:
”Mikä tahansa hyödyllinen toiminta, jossa ihminen todella tuntee saavansa jotakin aikaan tai tekevänsä jotakin arvokasta, voi tehdä eläkkeelle siirtymisen mielekkäämmäksi.
”Kuvittele, että kirjaimellisesti lopettaisit etkä tekisi mitään, mikä antaisi sinulle tarkoituksen tunteen tai sisältöä. Se voisi olla hyvin tuhoisaa.”
Muuan puolivälissä kahdeksattakymmentä ollut nainen sanoi, ettei hän voinut käsittää, miksi kenenkään hänen ikäisensä, jolla on kohtuullinen terveys ja taloudellinen asema, olisi vaikea viettää mielenkiintoista elämää. Häntä auttoi se, että hän osallistui monenlaiseen toimintaan. Hän sanoi niistä, jotka eivät saaneet mitään iloa: ”Kenties heillä ei ole tarpeeksi monenlaista ohjelmaa, . . . mutta minulla on hauskaa.” Hän myönsi, että kun ikävuosien karttuminen alkaisi rajoittaa hänen liikkumistaan, silloin hänen olisi vähennettävä toimintojaan. Mutta vasta silloin.
Ihmisiä kaivataan
Voit nauttia uusista harrastuksista ja uusista toiminnoista. Ja saatat nauttia myös siitä, että sinulla on enemmän aikaa yksinoloon. Mutta toisten seuraa ei korvaa mikään. Yksinäisyys tulee siis tasapainottaa sillä, että vaihdetaan ajatuksia toisten kanssa.
Meidät luotiin sellaisiksi, että me kaipaamme ihmisiä. Kukaan ei voi olla todella onnellinen, jos hän on täysin yksin riippumatta siitä, miten paljon hänellä on rahaa. Se, että ihminen eristäytyy iän vuoksi, kun hän kykenisi tekemään toisinkin, voi olla hyvin vahingollista mielelle ja hengelle ja voi jopa nopeuttaa kuolemaa. Eräs Raamatun sananlasku sanoo: ”Eristäytyvä etsii omia itsekkäitä pyyteitään; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” (Sananl. 18:1, UM) Hyvän esimerkin tästä tarjoaa miljardööri Howard Hughesin elämän loppupuoli.
Muuan vanhahko ihminen neuvoi: ”Älä kiusaannu siitä, että olet yksinäinen. Lähde liikkeelle.” Hän tarkoitti sitä, että ihmisen tulisi ottaa aloite ja etsiä ihmisiä. Samoin neuvoi tri Constance Freiss New Yorkista: ”Ota yhteyttä. Ole yhteydessä ihmisiin. Tämä on mitä tärkeintä [varsinkin] vanhoille ihmisille, jotka asuvat yksin. Sanon potilailleni, että heidän täytyy joka päivä lähteä liikkeelle ja puhua jonkun kanssa – vaikka edes valintamyymälän kassan kanssa.”
Vastaavasti tri Butler suositteli sellaista toimintaa, jonka avulla ihminen pääsee kosketuksiin toisten kanssa. Hän sanoi vanhemmista ihmisistä:
”Heitä voidaan kannustaa osallistumaan toimintoihin, joissa he auttavat muita ihmisiä. Heitä voidaan myös kehottaa liittymään kerhoihin, liikkumaan ja kehittämään tai ylläpitämään ystävyyssuhteita.
”Ihmisten tulee olla terveitä ruumiillisesti, terveitä ihmisinä, mikä merkitsee sitä, että he säilyttävät mielensä toimeliaana, ja terveitä seurallisesti – ylläpitämällä suhteita toisiin.”
Hyvien suhteiden säilyttäminen
Eräs avain hyvien suhteiden kehittämiselle ja säilyttämiselle toisten kanssa on, että suhtautuu heihin järkevästi ja myönteisesti. Jos joku ei halua pyrkiä olemaan sovussa toisten kanssa, se voi vahingoittaa suhteita. Esimerkiksi jotkut vanhemmat ihmiset eivät ehkä halua kuunnella toisten mielipiteitä ja haluavat vain selittää omia mielipiteitään.
Se ei merkitse sitä, että sinun tulisi aina olla yhtä mieltä toisten kanssa riippumatta siitä, mitä he sanovat. Mutta on niin monia asioita, jotka eivät ole ’elämän tai kuoleman’ kysymyksiä, ja erilaisia näkemyksiä voidaan sallia. Älä tule kohtuuttoman peräänantamattomaksi, kun sillä ei todellisuudessa ole merkitystä.
Kun toiset näkevät vanhemman ihmisen ilmentävän lempeää mielenlaatua ja olevan halukas kuuntelemaan, he ovat taipuvaisempia puhumaan tällaisen ihmisen kanssa. Muuan vanhempi mies sanoikin: ”Huomasin, että saatoin nauttia paljon enemmän nuorempien seurasta, kun en toiminut kuin olisin tiennyt kaiken tai loukkaantunut eriävistä mielipiteistä. Pidin huolta siitä, että kysyin heidän mielipidettään eri asioista, ja kiitin heitä, kun he esittivät mielenkiintoisia ja hyödyllisiä ajatuksia. Näin tekemällä huomasin myös, että he olivat usein kiinnostuneempia minusta ja että he yhä uudelleen kysyivät mielipidettäni samoin kuin olivat kiinnostuneita omista kokemuksistani, joita minulla oli aiemmilta vuosilta.”
Joidenkuiden vanhempien ihmisten tulee myös taistella sitä vastaan, että heillä on halu valittaa toisten seurassa. Vaikka sinulla saattaakin olla enemmän valittamista karttuvien ikävuosien tuomien ongelmien vuoksi, alituisen valittamisen henki voi ajaa toiset pois. Toisaalta ”lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille”. (Sananl. 16:24) ’Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää’ pitää varmasti paikkansa ihmissuhteissa, vai mitä? (Gal. 6:7, 8) Jos olemme vihamielisiä toisille, aina valittamassa ja alituiseen happamella tuulella, toiset todennäköisesti karttavat meitä.
Karuja tosiasioita
On erinomaista, että koettaa tehdä elämästään antoisamman ja mielenkiintoisemman. Varmasti sinunkin pitäisi tehdä niin. Ja toiset voivat auttaa sinua siinä. Kuitenkin on myönnettävä eräs karu tosiasia: riippumatta siitä, miten kiinnostavia tai tuottoisia ihmisen lisääntyvät ikävuodet voivatkin olla, ennemmin tai myöhemmin elämä lakkaa. Tänä aikana kuolema vaatii jokaisen. Sen tähden Raamattu sanoo, että ”kuolema levisi kaikkiin ihmisiin”. – Room. 5:12.
Siitä huolimatta miten hienotunteisesti me saattaisimmekin haluta ilmaista asian, ihmisen olemassaoloa voidaan nykyään verrata eräänlaiseen kuolemantuomioon. Päivänä, jona me synnymme, meidät ”tuomitaan” vanhuuteen ja kuolemaan, sillä ne tulevat eteemme vääjäämättä. Miten murheellista, että elämä on niin lyhyt ja huolien täyttämä, kun kerran siitä voidaan nauttia paljon siellä, missä on hyvä terveys, turvallista ja haluttava ympäristö! – Job 14:1.
Me todellakin tarvitsemme jotakin sellaista, mikä Ponce de Leónilla oli mielessään, kun hän etsi ”nuoruuden lähdettään”. Me kaipaamme ”läpimurtoa”, joka yhdistäisi nuoruuden elinvoimaisuuden iän tuomaan viisauteen.
Mutta toinen karu tosiasia on tämä: vaikka meillä olisikin se, niin aitoa onnellisuutta ei olisi vieläkään, jos meitä ympäröisi köyhyys, inflaatio, rikollisuus, ikävät naapurit, hirvittävät sodat ja kaikki muut tämän nykyisen järjestelmän epävarmuudet. Me tosiaankin tarvitsemme nuoruuden elinvoiman ja ikään liittyvän viisauden suurenmoista yhdistelmää, mutta maailmassa, jossa on täysin rauhallista ja turvallista ja ympärillä kunnollisia ihmisiä.
Ei pelkkä unelma
Onko sellainen toivo pelkkä unelma? Ei ole! Se on kaikkea muuta kuin vain unelma, sillä se tulee pian olemaan todellisuutta! Mutta miten voi olla niin, kun kaikki viittaa siihen, että elämän vaikeudet jatkuvasti pahenevat eivätkä parane?
Juuri nämä aikamme pahenevat tapahtumat ovat eräs selvä osoitus siitä, että me elämme sitä Raamatussa ennustettua aikaa, joka näkisi tämän nykyisen epätyydyttävän järjestelmän päättymisen. Suuret onnettomuudet, jotka ovat tavoittaneet sukupolvemme ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, ovat näkyviä todisteita siitä, että tämä vaikeuksia täynnä oleva asiainjärjestelmä on saapunut ’viimeisiin päiviinsä’. – 2. Tim. 3:1–5; Matt. 24:3–12.
Mikä siitä on seuraava? ”Jumalattomien ihmisten tuomion ja tuhon päivä”, kuten Raamatun ennustus ilmaisee sen. Sen jälkeen kun maa on näin puhdistettu pahuudesta, Jumala tuo omaa tekoaan olevan uuden järjestyksen, jossa ”vanhurskaus on asuva”. (2. Piet. 3:7, 13) Tässä uudessa Jumalan aikaansaamassa järjestelmässä ’ei kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva’. – Ilm. 21:4.
Siksi me voimme nyt tehdä, kuten Jeesus lohduttavasti sanoi: ”Nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” (Luuk. 21:28) Kun tämä vanhurskas uusi järjestys alkaa, siellä ei ole enää oleva vanhenemisen epämiellyttäviä vaikutuksia. Sen sijaan vanhemmat ihmiset saavat takaisin nuoruuden elinvoiman. Kuolleetkin tullaan herättämään, jotta heillä olisi tilaisuus elää ikuisesti Jumalan uuden asiainjärjestelmän alaisuudessa. (Apt. 24:15) Sen vuoksi vanhempien ihmisten ei tarvitse nykyään olla toivottomia. Sen sijaan heillä voi olla suurenmoinen, vahvistava toivo siitä, että he vapautuvat vanhuuden ja kuoleman vaikutuksista.
Edellä esitetyn huomioon ottaen ne kristityt Jehovan todistajat, joille on kertynyt paljon ikävuosia, pysyvät toimeliaina ja kävelevät ihmisten koteihin ottaakseen yhteyttä toisiin, kuullakseen heidän näkemyksiään elämän odotteista ja kertoakseen heille siitä, mitä Raamattu sanoo lähitulevaisuudesta. Tällä tavalla nämä keski-iän ohittaneet ihmiset saavat enimmän elämästä.