Raamatun tekstin puhtaus uhattuna
”OLEN kirjoittanut veljien pyynnöstä kirjeitä. Mutta Panettelijan apostolit ovat täyttäneet ne lusteilla poistamalla monia asioita ja lisäämällä muita asioita. Perikato on odottamassa heitä. Koska muutamat ovat uskaltaneet väärentää jopa Herran pyhiä kirjoituksia, ei ole yllättävää, että he ovat tehneet hyökkäyksiä vähemmän tärkeiden kirjoitusten kimppuun.” Näin valitti Korintossa 100-luvulla elänyt julkisesti kristityksi tunnustautunut valvoja Dionysios sitä, mitä hänen omille kirjoituksilleen oli tehty.
Hänen sanansa osoittavat, että jotkut hänen aikanaan ’uskalsivat väärentää jopa pyhiä kirjoituksia’, Raamattua. Tertullianus sanookin tuohon samaan aikaan eläneen Marcionin ”käyttäneen avoimesti veistä, ei kynää, sillä hän leikkasi Raamatun sellaiseksi, että se sopi hänen omaan aiheeseensa”. ”Hän on poistanut kaiken, mikä oli vastoin hänen omaa mielipidettään.”
Saatat hämmästyä siitä, että Raamatun tekstiin yritettiin kajota. Voimmeko olla varmat siitä, ettei sellainen väärentäminen lopulta onnistunut ja muuttanut Raamatun sanoman merkitystä? Lisäksi Raamattua piti jäljentää käsin satoja vuosia. Olisivatko jäljentäjien virheet voineet turmella sen puhtauden? Vastaus näihin kysymyksiin auttaa meitä näkemään, miten helposti Raamatun elävä sanoma olisi voitu turmella peruuttamattomasti. Kuitenkin se säilyi erittäin poikkeuksellisten olosuhteitten ansiosta.
Mitään kirjaa ei ole jäljennetty yhtä huolellisesti
Satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua hartaat kirjanoppineet jäljensivät pikkutarkasti Raamatun heprealaisia kirjoituksia. Heistä käytettiin nimeä soferim, joka juontuu ilmeisesti heprealaisesta verbistä ”laskea”. Miksi? Talmudin mukaan ’varhaisemmat oppineet tunnettiin nimellä sofrim, sillä he laskivat kaikki Lain kirjaimet’.
Kustakin uudesta käsikirjoituksesta laskettiin kirjaimet huolellisesti, ja lukumäärän oli oltava yhtäpitävä alkuperäisen käsikirjoituksen kanssa. Millaista huolellisuutta! Ajattele, millainen vaiva oli jokaisen kirjaimen laskemisessa. Kerrotaan, että he laskivat Raamatussa olevan 815140 heprealaista kirjainta. Kaikkiin varotoimiin ryhdyttiin tekstin turmeltumisen estämiseksi.
Mutta jottei jäljentämisessä olisi syntynyt yhtään virhettä, Jumalan olisi täytynyt tehdä ihme joka kerta, kun kirjanoppinut otti kynän käteensä. Näin ei yksinkertaisesti tapahtunut. Tehtiin virheitä. Olivatko ne niin vakavia, että ne turmelivat Raamatun merkityksen? Vai onko todisteita sen osoittamiseksi, että tuhansia vuosia kestäneestä uudelleen jäljentämisestä huolimatta heprealainen teksti on käytännöllisesti katsoen sama? Tällaisiin kysymyksiin ei saatu vastauksia moniin vuosiin, sillä vanhimmat heprealaiset käsikirjoitukset olivat peräisin vasta vuoden 900 paikkeilta.
”Täysin uskomaton löytö!”
Melkein vuoden 1947 alussa muuan 15-vuotias poika seisoi himmeässä valossa pienessä luolassa, josta oli näköala Kuolleellemerelle Palestiinassa, ja tuijotti hämmentyneenä pellavakankaaseen käärittyä nahkaröykkiötä. Rumannäköistä kääröä oli säilytetty suuressa, 60 senttimetrin korkuisessa saviruukussa. Miten ikävää! Hän odotti, että ruukussa olisi ollut kätkettynä aarre.
Kuitenkin sitä, mitä tämä poika piti käsissään, on sen jälkeen pidetty ”nykyajan tärkeimpänä käsikirjoituslöytönä . . . täysin uskomattomana löytönä”! Siinä oli Raamatusta osia, jotka ovat peräisin 2. vuosisadalta eaa., tuhat vuotta vanhempia kuin vanhimmat siihen asti käytettävissä olleet jäljennökset. Millaisia ne olisivat verrattuina uudempiin jäljennöksiin? Millar Burrows, joka työskenteli kirjakääröjen parissa vuosia ja eritteli huolellisesti niiden sisältöä, esitti seuraavan päätelmän:
”Monet Pyhän Markuksen Jesajan kirjakäärön ja masoreettisen tekstin [800-luvulta olevien Raamatun käsikirjoitusten] välisistä eroavuuksista voidaan selittää jäljennösvirheiksi. Näitä lukuun ottamatta kokonaisuus on huomattavan yhtäpitävä keskiaikaisten käsikirjoitusten tekstin kanssa. Koska näin paljon vanhempi käsikirjoitus on niin yhtäpitävä, se on vakuuttava todistus perinteisen tekstin yleisen paikkansapitävyyden puolesta.
”On hämmästyttävää, että teksti on muuttunut niin vähän noiden tuhannen vuoden aikana.” – The Dead Sea Scrolls, s. 109, 303, 304.
Yksi kääröistä sisälsi lähes täydellisen Jesajan kirjan. Revised Standard Version -käännöksen tekijät korjasivat tämän käärön tekstin vuoksi ainoastaan kolmetoista jaetta niistä 1292 jakeesta, jotka Jesajan kirjassa on englanninkielisessä Raamatussa. Se ei merkinnyt sitä, ettei olisi ollut muitakin eroavuuksia, mutta ylivoimaisesti suurin osa niistä liittyi vain oikeinkirjoituksessa ja kieliopissa tapahtuneisiin muutoksiin. Muista, että näiden heprealaisten kirjakääröjen kirjoittamisen välillä oli tuhat vuotta.
Mitä on sanottava Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista?
Tekstin luotettava periytyminen on suuri kiistakysymys varsinkin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten yhteydessä, sillä kuten aiemmin mainittiin, niitä koetettiin väärentää. Tekstin puhtauteen kohdistuneet epäilykset häämöttivät monta sataa vuotta kuin synkkä pilvi, sillä jopa 1600-luvulle asti vanhimmat luotettavat alkuperäisestä kreikankielisestä ”Uudesta testamentista” tehdyt jäljennökset olivat peräisin vasta vuoden 1000 paikkeilta – yli 900 vuotta alkuperäisten kirjoitusten kirjoittamisen jälkeen. Kukaan ei voinut todistaa sitä, ettei väärentäminen tai huolimattomien kirjurien kynä ollut hävittänyt kristillistä sanomaa.
Syrjäisen luostarin kätköissä ollut ”helmi”
Etsiessään vanhoja Raamattuja Konstantin von Tischendorf astui vuonna 1844 Palestiinasta etelään Siinainvuoren juurella sijaitsevan luostarin kirjastoon. Hänen huomionsa kiintyi suureen koriin, joka sisälsi kirjan sivuja. Lähempi vilkaisu sai hänet tyrmistymään!
Siinä oli sivuja paljon vanhemmasta kreikankielisestä Raamatusta, kuin hän oli koskaan nähnyt. Hän saattoi tuskin hillitä itseään ja kysyi, mitä noille sivuille tehdään. Hän masentui. Niitä käytettiin sytykkeinä! Kaksi kasaa oli jo poltettu! Munkit antoivat hänelle 43 sivua, mutta he kieltäytyivät enemmästä yhteistoiminnasta.
Hän teki luostariin toisen matkan – tuloksetta. Kolmannen matkan jälleen kaikki näytti menneen hukkaan. Hän valmisteli poislähtöään ja piti etsimistä toivottomana. Kolme päivää ennen lähtöään hän puhui luostarin keittiömestarille, joka kutsui hänet pieneen huoneeseensa. Keittiömestari sanoi, että hän oli lukenut erään vanhan Raamatun, ja veti yhtäkkiä alas kasan punaiseen kankaaseen käärittyjä irtolehtiä.
Kun hän avasi tämän käärön, niin siinä oli se ”helmi”, jota Tischendorf oli etsinyt viisitoista vuotta! Tämä Raamatun käsikirjoitus, jota nykyään sanotaan Codex Sinaiticukseksi, sisälsi koko ”Uuden testamentin”. Koska arveltiin, että se on kirjoitettu noin vuonna 350, se oli yli kuusisataa vuotta vanhempi kuin senaikaiset luotettavat käsikirjoitukset. Paljastiko se tekstin väärennöksiä?
Väärennöksiä havaitaan ja korjataan
Alusta pitäen oli selvää, että Tischendorfin tekstilöytö olisi pohjimmiltaan yhtäpitävä sen kanssa, mihin nykyiset Raamatut perustuivat. Silti se paljasti todisteita väärentämisestä.
Eräs esimerkki on Johanneksen 8:1–11:ssä (Kirkkoraamatussa) oleva tuttu kertomus avionrikkojanaisesta, joka aiottiin kivittää. Jeesuksen kerrotaan siinä sanovan: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” Kertomusta ei ollut tässä varhaisessa käsikirjoituksessa. Niinpä monista myöhemmistä Raamatun painoksista se on poistettu tai pantu alaviitteeseen Raamatun tekstin korjaamiseksi. Muitakin lisäyksiä löydettiin ja poistettiin. – Matt. 17:21; 18:11; Apt. 8:37.
Vakavammissa tapauksissa tekstiä on väärennetty jonkin väärän opetuksen tukemiseksi, kuten esimerkiksi 1. Timoteuksen 3:16:ssa. Vanha kirkkoraamattu sanoo: ”Jumala on ilmoitettu lihassa”, kun sitä vastoin Uusi kirkkoraamattu sanoo: ”Hän, joka on ilmestynyt lihassa.” Melkoinen ero! Kumpi on oikein? Jos ensimmäinen on oikein, näyttäisi siltä, että Jeesus on Jumala vastoin niitä kohtia, jotka sanovat, että hän on Jumalan Poika. – Mark. 13:32.
Vanhemmissa käsikirjoituksissa ”Jumalaa” ja (maskuliinista) ”joka”-sanaa vastanneet sanat olivat samanlaisia (Ος – joka, maskuliini) (Θς – Jumala). Uudemmissa käsikirjoituksissa oli tavallisesti Θς tai jotakin vastaavaa. Mutta Tischendorfin löytämässä käsikirjoituksessa se on Ος ’joka’ tarkoittamassa Jeesusta, ei Jumalaa. Joku kirjuri oli muuttanut sanaa, niin että siinä luki ”Jumala”. 400-luvulta peräisin oleva Aleksandrialainen käsikirjoitus panee meidät ihmettelemään, oliko kysymyksessä tahaton erehdys. Ensi silmäyksellä kysymyksessä näytti olevan Θς, mutta tutkittaessa sitä mikroskoopilla sen todettiin olleen alun perin Ος, ja ’paljon myöhemmin joku’ oli muuttanut sitä lisäämällä siihen viivat. Uudemmissa käännöksissä tekstiä on korjattu siten, että siinä lukee, niin kuin kuuluukin: ”Hän, joka on ilmestynyt lihassa.” (Katso rivienvälistä sanasta sanaan käännettyä tekstiä, esim. Interlinear Greek English New Testament, Nestle; myös Emphatic Diaglott.)
Räikeä esimerkki väärennöksestä löytyi myös Johanneksen 1. kirjeen 5:7:stä, johon oli lisätty lause: ”taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat.” (Vanha Kirkkoraamattu) Sen lisäksi, että näitä sanoja ei ollut Sinaiticuksessa, niitä ei voitu löytää mistään ennen 1500-lukua tehdystä kreikankielisestä käsikirjoituksesta. Todisteet osoittavat, että muuan nykyään Trinity Collegessa Dublinissa Irlannissa oleva käsikirjoitus kirjoitettiin noin vuonna 1520 tieten tahtoen tuon väärän jakeen sijoittamiseksi siihen! Pohjimmiltaan kaikki nykyaikaiset käännökset ovat poistaneet tämän silmäänpistävän väärennöksen.
Suuri joukko todisteita
Oli tulossa vielä vanhempia käsikirjoituksia kuin nuo 300-luvulle ajoitetut käsikirjoitukset. Egyptistä löydettiin papyrukselle kirjoitettuja Raamattuja, joista jotkin oli kääritty jopa muumioiden ympärille! Ne entistettiin huolellisesti ja ajoitettiin 200-luvulle. Eräs pieni Johanneksen kirjan katkelma ajoitettiin jopa vuoteen 125! Millaisia olivat nämä verrattuina 300-luvulta oleviin käsikirjoituksiin ja siten myös nykyisiin Raamattuihimme? Ne eivät olleet kirjain kirjaimelta samanlaisia, mutta sanoma on sama. Mikä tahansa väärennös paljastuu helposti. Sanoma kuuluu selvänä.
Runsaat 5000 kreikankielistä käsikirjoitusta tarjoavat täysin riittävän keinon käytännöllisesti katsoen alkuperäisen tekstin uudelleen kokoamiseksi. Frederic Kenyon, joka on käyttänyt lähes ihmisiän näiden vanhojen käsikirjoitusten tutkimiseen, tuli seuraavaan johtopäätökseen.
”Todella hätkähdyttävä osoitus periytymiselle luonteenomaisesta virheettömyydestä on se, että kaikissa näissä tuhansissa jäljennöksissä, joiden juuria on jäljitetty niin moniin eri osiin maailmaa ja niin monenlaisiin olosuhteisiin, tekstimuunnelmissa on niin täysin kysymys yksityiskohdista, ei olennaisesta sisällöstä.
”Ja lopuksi on luottamusta lisäävää havaita, että yleinen tulos kaikista näistä löydöistä ja kaikesta tällaisesta tutkimisesta on se, että ne vahvistavat todisteita Raamatun oikeaperäisyydestä ja vakaumustamme siitä, että meillä on kädessämme olennaisilta osiltaan eheä, aito Jumalan sana.” – The Story of Bible, s. 136, 144.
Raamattu selviytyy kaksinkertaiseksi voittajaksi! Se on säilynyt kirjana ja tekstiltään puhtaana. Mutta näyttäisikö järkevältä, että se säilyi elossa tekstiltään korjattuna pelkästään sattumalta? Onko vain sattuma, että kirja, joka saatiin valmiiksi lähes 2000 vuotta sitten ja jota vastaan hyökättiin kiihkeästi, olisi yhä olemassa tuhansine vanhoine jäljennöksineen, joista jotkin on ajoitettu kenties 25 vuoden päähän alkuperäisistä kirjoituksista? Eikö se todista ylenpalttisesti Hänen voimastaan, josta sanotaan: ”Meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti”? – Jes. 40:8.
Kertomuksessamme Raamatun taistelusta olemassaolostaan on vielä yksi luku. Miten tämä idässä ”syntynyt” kirja onnistui leviämään elävillä kielillä maapallon etäisiin kolkkiin? Lisäksi mikä on kaikkein tärkein syy siihen, miksi Jumala on huolehtinut siitä, että hänen Sanansa voi olla kaikkien saatavissa kaikkialla?
[Kuva s. 14]
Erittäin vanhat Kuolleenmeren kirjakääröt ovat vahvistaneet sen, että Raamatun kääntämisessä käytettävät tekstit ovat pohjimmiltaan luotettavia
[Kuva s. 16]
Se, missä jäljentäjät olivat väärentäneet tekstiä, paljastui löytöjen avulla, joita tekivät esimerkiksi Tischendorfin kaltaiset miehet. Hän löysi Siinailaisen käsikirjoituksen Pyhän Katariinan luostarista