Raamatun kanta

Tuleeko kristittyjen pitää valvojaisia kuolleille?

VAINAJAN ruumiin ääressä vartioiminen on ollut kauan tapana eri puolilla maailmaa. Vaikka nykyään joissakin maissa pidetään harvoin sellaisia valvojaisia kuolleille, toisissa maissa tämän ikivanhan tavan muodot ovat yleisiä.

Mitä on tämän tavan takana? Miten se sai alkunsa? Ja tuleeko kristittyjen pitää valvojaisia kuolleille?

Pohjimmaiset tarkoitusperät

Erään hakuteoksen mukaan tämä tapa ”alkoi luultavasti siksi, että ihmiset uskoivat pahojen henkien voivan saada valtaansa hautaamattoman ruumiin, jos se jätettäisiin yksin”. Mutta on myös esitetty, että ystävien ja naapurien tapa kokoontua pitämään koko yön kestäviä valvojaisia ruumiin ääressä on peräisin siitä, että pelätään taikauskoisesti ”viettää yötä yksin kuolleen ruumiin kanssa”.

The Encyclopædia Britannica luo lisävaloa valvojaisten pitämiseen kuolleille, kun se sanoo: ”Kun oli kysymys Englannista, tämä tapa on näyttänyt olevan vanhempi kuin kristillisyys ja olevan aluksi pohjimmiltaan kelttiläinen. Epäilemättä sen juuret olivat taikauskossa, pelättiin pahojen henkien loukkaamista tai jopa ruumiin pois viemistä. . . . Kun kristillisyys tuli, valvojaisiin lisättiin rukousuhri. Yleensä ruumis, jonka rinnan päällä oli suolalautanen, pantiin pöydän alle, jolla oli väkijuomia vartijoita varten. Nämä yksityiset valvojaiset pyrkivät pian muuttumaan hurjiksi juomingeiksi. Uskonpuhdistus ja sitä seurannut kuolleitten puolesta käytettävistä rukouksista luopuminen aikaansaivat sen, että ’valvojaiset’ jäivät tapana pois käytöstä Englannissa, mutta säilyivät Irlannissa.”

Nykyisiä tapoja

Kuolleiden puolesta valvomiseen liittyvät tavat vaihtelevat huomattavasti maailman osasta toiseen. Jos eräissä Latinalaisen Amerikan maissa kuollut sattuu olemaan lapsi, kuollut lapsi pannaan tuoliin ja puetaan enkeliksi. Ystävät ja sukulaiset uskovat, että lapsen ”kuolematon sielu” lentää suoraan taivaaseen. Valvojaisia voidaan viettää koko yö, mutta sen tunnelma saattaa näyttää hilpeältä, siinä voidaan toimeenpanna ilotulituksia ja laulaa iloisia lauluja soiton tahdissa. Ruokaa on varastossa ja samoin alkoholijuomia.

Länsi-Afrikassa kristikunnan kirkkokuntien jäsenten keskuudessa ei nimenomaan henkien pelko kannusta valvojaisten pitoon. Tavallisesti ystävät ja sukulaiset haluavat ottaa osaa lähimpään sukuunsa kuuluvien suruun ja osoittaa viimeisen kerran kunnioitustaan kuolleelle. Mutta tunnelma on harvoin alakuloinen, ja syömistä ja juomista on. Toisinaan ihmiset, jotka tuskin tuntevat vainajan, osallistuvat hänen valvojaisiinsa, ja siten käyttävät ruokaa ja juomia jonkun muun kustannuksella. Tietenkin monilla on epäilemättä jalot vaikuttimet osallistuessaan valvojaisiin, vaikka tilaisuudelle voi olla tunnusomaista riehakkuus ja todellinen tappelukin.

Joissakin heimovalvojaisissa on pyritty saamaan yhteyttä yliluonnollisiin voimiin ja on povattu. Silloin tällöin ”lääkettä” sisältävä lautanen on pantu ruumiin alle, ja luullaan, että tätä ”lääkettä” käyttämällä ihminen voi nähdä näkyjä. Jotkut ovat sivelleet sitä parantaakseen haavoja, joita he ovat itse tehneet huuliinsa ja poskiinsa. Ja eräät ilmaantuneet oireet näyttävät olleen okkulttisten voimien aiheuttamia.

Todisteiden arviointi

On siis selvää, ettei kuolleiden puolesta valvomisella ole kristillistä alkuperää. Usein ne ovat olleet yhteydessä taikauskoon. Jos siis taikauskoisia käsityksiä liitetään siihen, mitä jollakin alueella nimitetään ’ruumiinvalvojaisiksi’, siellä asuvat kristityt tuskin voivat osallistua sellaiseen tapaan. Jumalalta tuleva hengellinen valo ja totuus ovat vapauttaneet heidät taikauskosta ja väärästä palvonnasta, eivätkä he suhtaudu tuohon vapautukseen kevyesti. – Ps. 43:3; Joh. 8:32.

Jos jollakin alueella ’ruumiinvalvojaisten’ yhteydessä juopotellaan kovasti ja metelöidään tolkuttomasti, jumalisten ihmisten poissaololle on järkevä syy. Kristitty apostoli Paavali kirjoitti Jehova Jumalaa palvoville tovereilleen: ”Vaeltakaamme säädyllisesti niin kuin päiväsaikaan, ei mässäilyissä eikä juopottelussa.” – Room. 13:13.

Jos valvojaisissa harjoitetaan povaamista ja yritetään ottaa yhteyttä henkiin, se on lisäsyy kristittyjen poissaololle. ”Spiritismin harjoittaminen” on eräs ’lihan teko’, joka estää okkultismiin jatkuvasti osallistuvia perimästä Jumalan valtakuntaa. (Gal. 5:19–21) Lisäksi Jehovan muinaista kansaa käskettiin korostetusti: ”Älköön keskuudessasi olko ketään, joka . . . kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen.” – 5. Moos. 18:10–12.

Mitä on kuitenkin sanottava kuolleiden pelosta, joka voi edistää valvojaisten pitämistä vainajalle? Tämä pelko on perusteeton, sillä Raamattu osoittaa, ettei ihmisellä ole kuolematonta sielua. Sen sijaan meille sanotaan, että ”kuolleet eivät tiedä mitään . . . ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [ihmiskunnan yhteisessä haudassa], jonne olet menevä”. (Saarn. 9:5, 10) Muualla Jumalan sana sanoo: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hes. 18:19) Ei edes näennäisesti viaton lapsi tee poikkeusta, sillä kaikki ihmiset ovat perineet synnin ja kuoleman ensimmäiseltä ihmiseltä, Aadamilta. (1. Kun. 8:46; Room. 5:12) Näin ollen kuolleella lapsella ei ole ”kuolematonta sielua”, joka lentäisi taivaaseen heti tullakseen enkeliksi. Sitä paitsi taivaalliset enkelit eivät ole kuolleita ihmisiä, vaan ovat suoranaisia luomuksia. – Kol. 1:15–17; Hepr. 1:7.

Siksi kristityt eivät pelkää kuolleita tai tunne, että heidän on pakko valvoa kuolleen vuoksi. Eivätkä he ’sure niin kuin muut, joilla ei ole toivoa’. (1. Tess. 4:13) Tietenkin he ovat murheellisia jonkun rakkaan ihmisen kuolemasta samoin kuin täydellinen ihminen Jeesus Kristus, joka itki ystävänsä Lasaruksen kuolemaa. Mutta tuossa samassa tilaisuudessa Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista antaen kaikille uskoville vankan perusteen toivoa Jumalan muistissa olevien ylösnousemusta. – Joh. 11:30–44; Apt. 24:15.

Surevien auttaminen

Siellä, missä ’ruumiinvalvojaiset’ yhdistetään epäraamatullisiin tapoihin ja näkemyksiin, kristityt eivät varmastikaan osallistu paikallisiin tapoihin. Mutta entä jos sanaa ”valvojaiset” sovelletaan löyhästi surevan perheen luona käymiseen heidän kotonaan tai ruumishuoneella?

Kuolema voi sattua sellaiseen aikaan, jolloin ei ole mahdollista viedä ruumista heti pois. Sellaisissa tapauksissa kristittyjen mielestä voi olla hyödyllisintä viettää yö sukulaisten kanssa, vaikka ruumis olisikin vielä talossa. Niin kauan kuin asiaan ei liity epäraamatullisia tapoja, Raamattu ei vastusta surevien luona käymistä, avun tarjoamista heille ja surunvalittelujen ja ”Raamatun kirjoitusten lohdutuksen” esittämistä heille. – Room. 15:4; Job 29:25; Joh. 5:28, 29.