Miten verensokerin niukkuudesta voidaan selviytyä
POTILAS menee lääkärinsä luo valittamaan huonoa terveyttään. Hän tuntee itsensä ”loppuun ajetuksi”, heikoksi, ja hän saa huimauskohtauksia. Lisäksi hän on tullut viime aikoina hermostuneemmaksi ja ärtyneemmäksi, ja hän tuntee enemmän huolta ja pelkoa. Hänen sydämensä lyö toisinaan liian nopeasti, ja kylmä hiki kihoaa hänen iholleen. Missä on vika?
Tämä ihminen voi olla yksi niistä tuhansista, joilla on hypoglykemia. Tämä on yleisesti ”verensokerin niukkuutena” tunnetun tilan lääketieteellinen nimi. Oireet ovat kuitenkin niin vaihtelevia, että sitä voidaan erehtyä luulemaan moniksi muiksi vaivoiksi. Ja samaan aikaan monet muut vaivat saatetaan vahingossa samastaa siihen.
Mitä hypoglykemia oikeastaan on, ja kuinka se voidaan varmemmin tunnistaa? Mikä aiheuttaa sen? Ja mitä voidaan tehdä siitä selviytymiseksi?
Elimistö tarvitsee sokeria
Elimistö tarvitsee sopivan määrän sokeria pysyäkseen hyvässä kunnossa. Sokeri varaa energiaa elimistön soluille. Kun veren sokeripitoisuus on jostakin syystä, joita on monta, liian alhainen, elimistössä syntyy hätätila, ja se ryhtyy tarpeellisiin vastatoimiin.
Liian alhainen verensokeri vaikuttaa haitallisimmin keskushermostoon – aivoihin ja selkäytimeen. Aivot eivät voi toimia ilman tätä ”polttoainetta”; ilman niitä ihminen ei taas pysy elossa.
Mutta millaista sokeria elimistö tarvitsee? Tässä tarkoitettua verensokeria sanotaan glukoosiksi. Se ei ole samaa kuin tavallinen pöytäsokeri, ja sen makeus on noin puolta vähäisempi. Mistä elimistö saa glukoosia, niin että verenkierto voi kuljettaa sitä elimistön soluihin? Elimistö saa glukoosia hiilihydraateista, joka on yksi kolmesta elämälle välttämättömästä pääravintoaineluokasta; kaksi muuta ovat proteiinit ja rasvat.
Jotkut hiilihydraatit ovat yksinkertaisia sokereja, jotka imeytyvät helposti verenkiertoon, kun niitä syödään. Yksi esimerkki tästä on tärkkelyssiirapin miedon makea sokeri. Tavallinen pöytäsokeri on myös eräs hiilihydraatti, mutta jotta siitä valmistuisi glukoosia, elimistön täytyy hajottaa se.
Elimistö valmistaa glukoosia myös monista muista hiilihydraateista, joita on esimerkiksi leivässä, kaurapuurossa, riisissä, pavuissa ja kuivatuissa luumuissa. Kaikki nämä ruoka-aineet ovat erittäin hiilihydraattipitoisia. Perunat, omenat, banaanit, appelsiinit ja greipit sisältävät myös paljon hiilihydraatteja.
Oireet
Hypoglykemiaan liittyy monia oireita. Uhria saattaa heikottaa, hänen verenpaineensa voi kohota ja sydämensä lyödä nopeammin. Hän voi olla hermostuneempi, levottomampi ja voi hikoilla ilman näkyvää syytä. Lisäksi voi esiintyä päänsärkyä, huimausta, puutumusta, tahattomia liikkeitä, ”paksua” puhetta, vapinaa ja näläntunnetta. Vakava hypoglykemia voi johtaa kouristuksiin ja syvään tajuttomuuteen ja joissakin tapauksissa kuolemaan.
Mutta jos ihmisellä on jotkin näistä oireista, se ei merkitse sitä, että hänellä olisi hypoglykemia. Monet muut elimelliset sairaudet aiheuttavat samanlaisia oireita. Lisäksi ihmisen veren glukoosipitoisuus voidaan mitata, ja vaikka se on alhainen, hän voi havaita, ettei hänellä ole hypoglykemiaa. Tutkimukset paljastavatkin, että monien säännöllisesti tutkittujen ihmisten verensokeripitoisuus on ”normaalina” pidettyä alhaisempi ilman hypoglykemian oireita.
Lisäksi lääkärit korostavat, että on kahdenlaista hypoglykemiaa. Yleisempää sanotaan toiminnalliseksi hypoglykemiaksi, joka on syömisen aiheuttama elimistön korostunut reaktio. Toista, ruumiillisesta poikkeavuudesta johtuvaa tyyppiä nimitetään elimelliseksi hypoglykemiaksi.
Toiminnallinen hypoglykemia
Eräs avain sen ratkaisemiseksi, onko ihmisellä toiminnallinen hypoglykemia, on: ilmaantuvatko oireet säännöllisesti samaan aikaan kun veren sokeripitoisuus on alhainen, tavallisesti noin 3–5 tuntia aterioiden jälkeen?
Jottemme ymmärtäisi ongelmaa väärin, on myös tärkeää tietää, että normaalin ihmisen veren sokerimäärä vaihtelee jopa saman päivän eri aikoina. Nautittu ruoka vaikuttaa suuresti siihen. Syöminen laukaisee haimaksi kutsutun rauhasen valmistamaan insuliinia. Insuliini auttaa elimistöä käyttämään sokeria, ”polttamaan sitä”, muuttamaan sokeria energiaksi.
Yleensä sokerin (glukoosin) määrä veressä lisääntyy muutamaksi tunniksi syömisen ja etenkin monia hiilihydraatteja sisältäneen aterian jälkeen. Sen ehkäisemiseksi ja veren sokeripitoisuuden alentamiseksi normaaliksi haima erittää insuliinia. Insuliinin vaikuttaessa verensokeri laskee muutamassa tunnissa normaalimmalle tasolle. Mutta jos haima erittää tämän tapahtumasarjan aikana hieman tarvittua enemmän insuliinia, sokeripitoisuus saattaa laskea joksikin aikaa normaalia pienemmäksi. Se ei ole kuitenkaan epätavallista, ja useimmilla ihmisillä siihen ei liity hypoglykemian oireita.
Kuitenkin niiden ihmisten haima, joilla on toiminnallinen hypoglykemia, on yliherkkä hiilihydraateille ja tuottaa liikaa insuliinia. Tällainen insuliinin ylituotanto laskee veren sokeripitoisuutta liikaa, ja elimistö vuorostaan aiheuttaa edellä kuvatun kaltaisia oireita.
Vaikka toiminnallisen hypoglykemian määritteleminen on vaikeaa, lääketieteellisten asiantuntijoitten mielestä se on kaikkien seuraavien tunnusmerkkien ilmetessä todennäköinen: 1) Potilaan oireet eivät ilmene koko päivää, vaan säännöllisesti 3–5 tunnin kuluessa ruokailusta; 2) oireet ilmenevät samaan aikaan, kun veren glukoosipitoisuus on alhainen; 3) makean välipalan nauttiminen, joka kohottaa nopeasti veren glukoosipitoisuutta, voi huojentaa jossakin määrin huonoa oloa; ja 4) pätevät lääkärit pystyvät paljastamaan ongelman erikoistutkimuksissa.
Lisäksi olisi otettava huomioon, että vaikka liian alhainen verensokeri on tyypillistä hypoglykemialle, liian korkea verensokeri saattaa viitata sokeritautiin. Nämä kaksi tilaa eivät silti ole välttämättä toistensa vastakohtia. Miksi? Jos diabeetikot ottavat insuliinia liian suuren annoksen tai jos insuliini vaikuttaa aiottua voimakkaammin, he voivat kärsiä hypoglykemiakohtauksen. Silloin sokeria ”palaa” liikaa, niin että sen pitoisuus veressä laskee liian alas, ja hypoglykeemiset oireet seuraavat.
Eroavuudet
Vaikka kokeilla saattaa olla suuri arvo yritettäessä ratkaista sitä, onko potilaalla hypoglykemia, tulee punnita eroavuuksia. Potilaat ovat ihmisiä, ja ihmiset ovat yksilöitä. Se, että maailman neljän miljardin ihmisen joukossa on tuskin kahta, joilla on samanlaiset sormenjäljet, osoittaa, ettei ole kahta täsmälleen samanlaista ihmistä! Mikä siis on normaalia yhdelle tai sadalle, ei ehkä olekaan normaalia toiselle.
Esimerkiksi kuinka kauan sydämen toiminnan kestää palautua normaaliksi 20 voimakkaan hypyn jälkeen? Se vaihtelee sellaisillakin henkilöillä, joiden ikä ja ruumiillinen kunto ovat samat. Tällaisten ruumiinrakenteen erojen vuoksi sokeritaudin erikoistuntijatkaan eivät voi olla täsmälleen yhtä mieltä siitä, mikä on sokeritaudin varhaisin oire.
Samoin olisi ihmisten elimistöjen eroavuudet huomioon ottaen vaikea väittää, että mikä tahansa pitoisuus merkitsisi jokaisessa tapauksessa alhaista verensokeria. Se täytyy punnita ihmisen yleisen terveyden huomioon ottaen, ja se riippuu vielä siitä, ilmeneekö muita oireita.
Syitä ja parannuskeinoja
Mikä aiheuttaa verensokerin niukkuuteen johtavan tilan? Ongelman monimutkaisuudesta huolimatta on eräitä tekijöitä, joiden on todettu liittyvän asiaan.
Perinnöllisyys on yksi sellainen tekijä. Jotkut ihmiset syntyvät sellaisina, että heillä on taipumus hypoglykemiaan. Toinen tekijä on koko se ympäristö, jossa ihminen huomaa olevansa ja joka kuormittaa häntä esimerkiksi päivittäisellä rasituksella ja tunneperäisellä paineella. Liiallinen rasitus ja tunneperäinen tuska voi murentaa elimistön kykyä vastustaa sairautta. Vastavaikutuksena tähän voi ilmaantua hypoglykemian oireita kovan tai pitkällisen rasituksen tai tunneperäisen järkytyksen aikoina.
Kolmas tekijä on se, millaista ruokaa ihminen syö. Yleisesti myönnetään, että olennaisen tärkeät ruoka-aineet sisältävät valkuaisaineita, rasvoja, hiilihydraatteja ja myös vitamiineja, mineraaleja ja vettä. Luoja suunnitteli elimistömme käyttämään luomakunnasta saatavia hyvin monipuolisia ravintoaineita. Ne varaavat kasvuun ja korjaantumiseen tarvittavia rakennusaineita sekä polttoainetta energian saamiseksi.
Olemme kuitenkin nähneet viime vuosikymmeninä huomattavan lisäyksen sellaisten ruokien käytössä, jotka sisältävät vähän tai eivät lainkaan ravinteita, vaikka ne saattavatkin sisältää kaloreita, jotka voivat tehdä ihmisen ylipainoiseksi. Lisäksi makeisten ja leivonnaisten sisältämät liian monet sokerit ja hiilihydraatit voivat saada haiman valmistamaan liikaa insuliinia, joka voi vuorostaan johtaa epänormaalin alhaiseen veren sokeripitoisuuteen. Sen jälkeen voi ilmaantua hypoglykemian oireita.
Sen lisäksi monien synteettisten lisäaineiden – kuten pilaantumista hidastavien kemikaalien ja muiden ulkonäköä ja makua parantavien aineiden – lisääntynyt käyttö voi pahentaa ongelmaa. Nykyiset maanviljelysmenetelmät, joissa käytetään tuholaismyrkkyjä, joita ei ehkä poisteta ruoasta, on vielä yksi ravitsemukseen vaikuttava tuntematon tekijä.
Kun ilmaantuu hypoglykemian oireita, jotka eivät johdu mistään taudista, ne ehkä voidaan saattaa mahdollisimman vähiin tai kenties jopa estää uusiutumasta huolellisesti säännellyllä ruokavaliolla, joka sisältää vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän valkuaisaineita. Lisäksi jotkin oireet estetään ehkä siten, että ollaan huolellisempia siinä, mitä syödään, ja siirretään paino ravitsevampiin ruokiin. Sellaisten ruokien hankkiminen halvalla ja mukavasti ei tietenkään saata aina olla yksinkertaista teollistuneissa yhteiskunnissa. Joka tapauksessa seuraavista eräiden ravintofysiologien tarjoamista ehdotuksista voi olla hyötyä:
1) Vähennä milloin mahdollista jalostettujen ruoka-aineiden, kuten valkoisen sokerin ja valkoisen vehnäjauhon, käyttöä.
2) Käytä elintarvikkeita, joissa on mahdollisimman vähän kemiallisia lisäaineita, kuten keinotekoisia elintarvikevärejä ja säilöntäaineita.
3) Syö mikäli mahdollista enimmäkseen sellaisia elintarvikkeita, jotka pilaantuvat siksi, ettei niihin ole lisätty säilöntäaineita, kuten tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. (Syö toki ne ennen niiden pilaantumista!) Ja käytä hyvin monenlaisia vihanneksia raakana tai siten keitettyinä, että niiden ravintoarvo säilyy mahdollisimman hyvänä.
4) Käyttäessäsi pakasteruokia käytä niiden sulamisessa syntyvä neste, sillä se on usein hyvin ravitsevaa.
5) Karta sellaisten vähäravinteisten ruokien kuin makeisten ja virvoitusjuomien runsasta, jatkuvaa käyttöä. Korvaa ne aina kun voit luonnon makeisilla ja hedelmämehuilla.
6) Harrasta säännöllistä liikuntaa ja ota huomioon ikäsi ja yleiskuntosi.
Muita syitä
Mutta hypoglykemiaan on muitakin syitä, jotka eivät johdu perinnöllisyydestä, ympäristöstä, rasituksesta, elimistön kyvyttömyydestä käsitellä hiilihydraatteja tai kehnosta ruokavaliosta. Haimassa voi olla esimerkiksi kasvain, joka panee sen valmistamaan liikaa insuliinia, joka vuorostaan voi laskea veren sokeripitoisuuden liian alas. Myös jostakin taudista johtuvat aineenvaihdunnan häiriöt saattavat ilmetä verensokerin häiriöinä. Tämäntyyppiset elimelliset hypoglykemiat voivat johtaa kohtauksiin esimerkiksi yöllä tai paastottaessa.
Alkoholijuomien liiallinen käyttökin voi olla yksi syy. Ihmisen juodessa kohtuuttomasti maksa saattaa vaurioitua, ja tämä elin on tärkeä hiilihydraattien aineenvaihdunnassa. Lisäksi sokeritauti voi ilmetä ensin hypoglykemiana.
Tämän tilan oireet ovat toisinaan paljon lievempiä. Silloin todellisen syyn löytyminen voi olla hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta.
Koska hypoglykemian oireet ovat monet, jotkut ihmiset voivat olla liian nopeita nimeämään terveydellisen ongelman hypoglykemiaksi. Ja se voi pitää paikkansa myös joistakuista tälle alalle erikoistuneista lääkäreistä. Esimerkiksi kalifornialainen tri Sydney Walker sanoi Psychology Today -lehdessä:
”Useimmat hypoglykemialääkärit pyrkivät vilpittömästi hoitamaan potilaitaan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kuten missä tahansa kapea-alaiseksi rajatussa käytännön ammattitoiminnassa, tässäkin on vaara nähdä tämä tila kaikkialla.
”Samoin kuin allergialääkärit etsivät ensin allergioita ja psykiatrit tutkivat neurooseja, samoin hypoglykemialääkärit ovat usein taipuvaisia löytämään hiilihydraattiepänormaalisuutta ja pysähtymään siihen.”
Näin ollen terve järki siinä, millaista ruokaa syömme, liian suuren rasituksen ja liian monien tunneperäisten ongelmien karistaminen yltämme, järkevien lääketieteellisten neuvojen ja hoidon hankkiminen ja järkevän huomion kiinnittäminen asiaan ovat kaikki tärkeitä hypoglykemian ehkäisemisessä ja hoidossa.
Tulee kuitenkin muistaa, ettei mikään voi tässä asiainjärjestelmässä poistaa pysyvästi sairautta tai sen syytä. Siksi osoitetaan käytännöllistä viisautta, kun ei ruveta kiihkoilemaan terveyden takia tai ajatella voitavan löytää jotakin ”ihmelääkettä” sairauksiin.
On totta, että meidän pitää yrittää parhaamme mukaan välttää sairastumasta, mutta jos niin käy, meidän tulisi hoitaa sairautta niin hyvin kuin suinkin taidamme. Mutta ainoastaan Jumalan varaukset hänen uudessa järjestyksessään poistavat täysin inhimillisen epätäydellisyyden ja siihen liittyvän sairauden ja kuoleman. Niiden, jotka todella kaipaavat täydellistä terveyttä ja pitkää ikää, tulisi pyrkiä ennen kaikkea hankkimaan lisää tietoa tästä uudesta järjestyksestä ja niistä vaatimuksista, jotka Jumala on asettanut siellä elämistä varten. – Ilm. 21:5.